Mihin meillä on tänään kiire?

Kiire on ihmisen keksimää. Koen pärjääväni kohtalaisesti useammallakin elämän osa-
alueella, mutta aikataulujen hallinta ei selvästikään ole minun juttuni. Ei myöskään
asioista kieltäytyminen. Tunnistan kummatkin piirteet itsessäni sekä kiireen arjessani.
Silti muutoksen aikaansaaminen on hankalaa. Tämä on asia, jonka kanssa olen
paininut lähes koko aikuisikäni.

“Voitko auttaa, meillä olisi tällainen case tulossa?” Kalenteri on jo täynnä, mutta aihe
kiinnostaa. Jos siirrän tuon yhden menon ensi viikolle, jätän juoksulenkin tälläkin viikolla
väliin ja olen tiistaina poikkeuksellisen tehokas, niin kyllä… “Kyllä minä voin auttaa,
kuulostaa mielenkiintoiselle.” Asioiden siirtäminen ei kuitenkaan auttanut, sillä olin
siirtänyt ja unohtanut viisi muutakin asiaa. En myöskään ollut tiistaina yhtään sen
tehokkaampi, ja puolet päivästä meni vielä puhelimessa puhuessa. Vain pakolliset
puhelut, joita olin jo siirtänyt kiireen takia. Myös matka-aika oli pidempi, mitä olin
ajatellut. Ja se juoksulenkki. Sekin jäi väliin. Ja se harmittaa. Sen sijaan lähdin ex
tempore vielä perjantaiksi mukaan harrastustoimintaan, koska sekin kuulosti
mielenkiintoiselle.

Aloitin muuten tämänkin kolumnin kirjoittamisen seminaarin tauolla, sillä siirsin asian
“seuraavalle viikolle”, kun oli jotain muuta kiireellisempää. Ja nyt kirjoitan sitä loppuun
ruokatunnilla… Myöhässä. Melko ironista.

Entä sitten. Aikuinen ihminen, joka tiedostaa ongelman, mutta ei osaa tehdä asialle
mitään. Kuulostaako tutulle? Itse olen viime aikoina miettinyt, että kasvatammeko me
itsemme ja myös lapsemme kiireeseen? Kuinka paljon yhteiskunta ohjaa meitä
suorittamaan enemmän ja enemmän. Tuntuu, että jo peruskouluikäisillä lapsillamme on
todella paljon tekemistä ja ohjelmaa.

Omalla kohdallani koen yhdeksi ongelman juurisyistä myös loputtoman positiivisen
ajattelumallin. Hyvin ehditään, kun vaan tehdään. Ja samalla jätän tiedostamatta asiaa
huomioimatta kaikki nuo aikaisemmin mainitut pienet mutta kriittiset muuttujat.
Suorituskeskeisen lähestymisen sekä “kiireestä selviämisen” taas koen tulevan
enemmän ympäristöstä. Kukaan meistä ei kuitenkaan ole korvaamaton, ja maailma
kyllä pyörii ilman ainaista suorittamistakin. Note to self: Pysähdy ja nauti! Pidä huolta
itsestäsi, sillä olet itse vastuussa myös omasta hyvinvoinnistasi.

Kirjoittaja: Jaakko Koskinen