Mikon leipomo valittiin Suomen parhaaksi, sitten alkoi hullunmylly – “en tiedä, miten jaksoin”

Pläkkikaupungissa, Turun keskustaytimestä luoteeseen, sijaitsevan rakennuksen toisen kerroksen toimistohuoneen katossa on iso tumma läiskä.

– Mansikkamehua, selittää kysymykseen tottuneesti vastaava MBakery-leipomon yrittäjä Mikko Hietala.

Konttoritilan pöydälle oli unohtunut muutamaksi kesäkuukaudeksi kahden litran avattu pullollinen paimiolaisen vihannesfirman mansikkamehua.

Luonnontuotteen aloittaman käymisprosessin lopputuloksena syntyi ”pieni räjähdys”, mutta ”hemmetinmoinen pamaus”, joka lennätti mansikkamehua ”joka paikkaan”.

– Jonkunlainen kädenjälki omasta toiminnasta. Hajukin pysyi täällä useita kuukausia, Hietala hekottaa toimistotuolissaan ja tarkentaa tumman kohdan katossa tarkoittavan korkin kimmokkeesta tullutta osumaa.

Läiskettä ja väriä ei ole puuttunut Hietalan omasta elämästäkään. Liikennelentäjän urasta haaveillut nuorukainen päätyi lopulta leipurikouluun. Lähinnä siitä syystä, ettei ysiluokkalaista vielä huolittu lentäjäopiskelijaksi. Toki haki Hietala lopulta lentäjäkouluunkin – onnistuneesti.

Taikinanvaivaus vei kuitenkin voiton. Olihan Hietalalla ”leipuritaustaa” nuoruusvuosilta.

– Kotona leivoin yhdessä äidin ja mummon kanssa. Koulussa teimme joka torstai pullaa opettajanhuoneeseen luokkaretkirahaston kartuttamiseksi.

9. luokan yhteishaun yhteydessä Hietalalle ensi kerran ehdotettiin, että hän voisi lähteä leipuriksi.

– Kun johonkin ryhdyn, en lopeta sitä kesken, vaikkei se olisikaan juuri minun juttuni.

– Koulunkäynti oli elämäni hienointa aikaa. Tiesin, että ala on minulle oikea. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että kermasta ja mansikasta tulee automaattisesti hyvä kakku, Hietala sanoo.

Jatko-opiskeluissa vaadittiin Hietalan mukaan jo ”ihmettä” valmistumiseen.

– En olisi päässyt insinööriksi ilman hyvää porukkaa. En ymmärtänyt, että opinnot sisältävät myös esimerkiksi matematiikkaa, kemiaa ja fysiikkaa. Erikoistuminen oli vasta se viimeinen asia. Silti en vaihtaisi päivääkään pois. Sieltä ovat syntyneet ja jääneet myös parhaimmat ystävyyssuhteet.

– Turun ammattikorkeakoulun elintarvikepuolella opettajat olivat varsinaisia tietopankkeja. Heillä oli halua jakaa tietämystä alasta.

”Mistään ei otettu selvää”

Ajallaan, keväällä 2010 valmistunut Hietala päätyi Rostenin tuotekehittäjäksi sekä työnjohtajaksi ja edelleen leipomokonditoria Aschanille nostamaan yhtiön omaa tuotantoa brändiuudistuksen yhteydessä.

Sitten valkeni kesäinen keskiviikkoaamu, 13. elokuuta vuonna 2012.

– Aamulla oli pidetty palaveri. Kuulin, että homma loppuu. Minut tultaisiin irtisanomaan tuotannollisista ja taloudellisista syistä.

– Vielä samana iltapäivänä Aschanin yrittäjä-omistaja ehdotti, että ryhtyisin yrittäjäksi. Hän uskoi, että minulla on vahva näkemys ja tahto tehdä asioita.

Vain kaksi päivää myöhemmin, saman viikon perjantaina ”lainat ja systeemit” olivat valmiina ja Hietala tarjosi ensimmäiset MBakeryn kakut uusille asiakkailleen.

– Kaikki kävi todella nopeasti. En hakenut edes starttirahaa. Sain myös hyödynnettyä vanhoja Aschanin asiakkuussuhteita. Monet olivat jääneet hetkellisesti tyhjän päälle Aschanin tuotannon lopettaessa.

Tuore yrittäjä iski kädet taikinaan ja sivuutti olennaisen osan uudesta työelämästään. Sen, jota tehdään pääasiassa toimistotuolista käsin.

– Yrittäjyydestä tai siihen liittyvistä vastuista en tiennyt yhtään mitään. Tiesin vain ”tellit, lellit ja vellit”. Se nähtiin myöhemmin, ettei mistään otettu selvää. Tajusin ainoastaan sen, että on kiva tehdä itselleni, Hietala muistelee.

Oppi iskostui kantapään kautta.

– Tilitoimistoni soitti ja kysyi vakuutusmaksuista. Vannoin maksaneeni ne. Sama puhelu toistui pari kuukautta myöhemmin. Silloin selvisi, että hän oli tarkoittanut palkkaamani henkilökunnan vakuutuksia. Ja minä puhuin irtaimiston vakuuttamisesta tulipalojen ja varkauksien varalta. Niin tyhmästä kaikki lähti liikkeelle.

– Kun paiskin lähes vuorokauden ympäri hommia, niin alakerran [kahvilan] tekeminen ja asiakaskohtaamiset olivat siinä vaiheessa etusijalla. Minä hoidin tavarat ja väsäsin kakut. Jälkeenpäin on melkein hävettänyt myöntää oma tyhmyyteni.

”Tähdet olivat oikeissa asennoissa”

MBakeryn vauhti kiihtyi alun haparoinnin ja tunnusteluvaiheen jälkeen.

– Ala oli ja on yhä jämähtänyt samaan vanhaan kaavaan koko Suomessa. Vain muutama toimija tarjoaa jotain erilaista eikä vain samanlaisia kakkuja kuin kaikki muutkin. Ei vain löydy erilaisia tuotteita.

– Aina kun menin asiakkaan luo, tiesin, että pystyin myymään. Tähdet olivat oikeissa asennoissa. Oli hienoa huomata, että tuote, johon itse uskoin, menestyi asiakkaiden keskuudessa. Lunastin lupaukset myös maun puolesta.

Hietala etsii yhä aktiivisesti uusia ideoita tuotekehitykseen niin messuilta kuin lehtien reseptipalstoiltakin.

– Markkinointipäällikköni ilmoitti kerran, että samana päivänä kuvattaisiin tuotteita. Juoksin alakertaan, katsoin pakastimeen ja löysin leivoskakkupaloja. Mietin, miten niitä voisi tuunata uudestaan. Yleensä parhaimmat ideat syntyvätkin pienessä paniikissa.

– Aiemmin otimme ensin kuvat ja vasta sitten maistoimme. Nyt on enemmän aikaa pureutua myös makuun.

MBakery tuotti parhaimmillaan valikoimiinsa jopa 90 tuotetta vuodessa.

– Nyt tahti on järkevöitynyt. Asiakkaat ovat kuitenkin tottuneet, että valikoima muuttuu. Emme halua jämähtää paikoillemme.

Kaikki Hietalankaan tuotteet eivät silti muodostu heti hitiksi. Onnellakin on osuutensa menestyksessä.

– Myydyin kakkumme on ollut suklaavadelmavanukaskakku. Siis klassinen yhdistelmä suklaata ja raikasta vanukasta. Ensimmäiset tuotteet oli nimetty tummasuklaavadelmavanukaskakuksi. Yhdestä vähittäiskaupan listauksesta jäi sana tumma pois ja hupskeikkaa, myynti tuplaantui. Näin vaihdoimme saman nimen kaikkiin listoihin ja kakku on yhä tilastojen kärjessä, Hietala kertoo.

Muotokin voi vaikuttaa menekkiin, kuten Hietalan esimerkki viime joulun sesongista kertoo.

– Appelsiinisuklaaleivoksessa oli uskomattoman hyvä rakenne ja mahtava maku. Siihen rakastuu aivan varmasti. Kapeana ja pitkänä se ei kuitenkaan myynyt, ehkä näytti liian pieneltä. Kokeilimme kuutioleivoksena ja kakkupalat kävivät taas hyvin kaupaksi.

”Kommentit satuttivat”

Vuonna 2015 MBakery valittiin Suomen parhaaksi leipomoksi. Alkoi ajanjakso, jonka Hietala ulkopuolisen yllätykseksi luokittelee ”vuosi jota en halua elää uudestaan” -kategoriaan.

– Tunnustuksen jälkeen sain kuulla kaiken maailman juttuja, esimerkiksi ”Mikko on saanut kaiken niin helpolla”. Alussa kommentit satuttivat kun ne tulivat ihmisiltä, jotka eivät tunne minua ollenkaan. Ihmisiltä, joiden kanssa olin vain joskus jutellut. Supisuomalaista kateutta, Hietala tuumii.

– Toisinaan tunnustus harmittaa, yhä edelleen. Toisaalta se on ollut ponnahduslauta itselleni ja yritykselle. Ilman sitä emme olisi saaneet kaikkia sopimuksia.

”Itseopiskellut” yrittäjä ei osannut varautua tunnustusta seuraavaan hullunmyllyyn. Ei, vaikka nimitys Suomen parhaaksi leipomoksi oli Hietalan tiedossa puoli vuotta ennen sen julkistamista.

– Tiesimme, että kaikki räjähtää käsiin, mutta silti yli 400 prosentin liikevaihdon kasvu puolen vuoden sisällä yllätti.

MBakery yritti vastata kysyntään ja lisäsi kuljetuskapasiteettia sekä palkkasi uusia työntekijöitä.

Ulkopuoliselle hullunmylly näkyi MBakeryn kahviloiden ja leipomoiden kerätessä asiakkaita jonoiksi asti.

– Kun normaalisti myymme 50 viineriä päivässä, nyt niitä meni 400 kappaletta päivässä.

– Oli pakko miettiä, onko meillä riittävästi henkilökuntaa, paistaako uuni riittävän paljon tavaraa, miten kuljetamme tuotteet, aloitammeko aiemmilla aamun tunneilla, jotka ovat tällä alalla kalliita, Hietala listaa liiketoiminnallisia kysymyksiä.

Niihin kaikkiin Hietalan oli löydettävä vastaus vain kolmen vuoden yrittäjäkokemuksella.

”Talous ja terveys olivat hajalla”

MBakeryn – ja Hietalan oma – ”käymisprosessi” oli edennyt räjähdysherkkään vaiheeseen, jota kesti koko loppuvuoden.

– En ymmärtänyt polttavani henkilökuntaa lähes loppuun jäätävillä ylitöillä. Lisäksi ne tulivat rahallisesti kalliiksi. Olisi pitänyt palkata lisää väkeä eikä teettää ylitöitä. Talouskuorma valahti pitkälle miinukselle.

Samassa yrittäjäkin uupui – ja sai syöpädiagnoosin.

– Talous ja terveys olivat hajalla. Yritin hymyillä ja tsempata henkisesti ja fyysisesti väsynyttä porukkaa. Samalla kävin puolen tunnin välein oksentamassa syystä, josta vain itse olin tietoinen.

Henkilökunnalleen Hietala ei kertonut terveytensä järkkymistä.

– En tiedä, miten jaksoin. Olen työnarkomaani ja tietyt asiat on tehtävä, kului minulla niihin sitten tunti tai viisi tuntia. Ensimmäisen syöpähoidon jälkeisenä iltana menin kuntosalille suoraan sytostaattihoidoista. Näin jälkeenpäin sitä miettii, mitä oikein olin ajatellut, yhä ryhmäliikuntatunteja ohjaava Hietala kertoo.

Tieto lisää tuskaa. Sillä periaatteella Hietala sivuutti sairautensa eikä lähtenyt penkomaan syöpänsä taustoja tai keskustelupalstojen kokemuksia.

– En koskaan googlettanut tai kysynyt lääkäriltä mitään. Oli luotettava hoitaviin ihmisiin. Kysyin ainoastaan, onko kaikki hyvin. En edelleenkään ole lukenut epikriisejäni.

– Pystyn sivuuttamaan negatiiviset asiat, vaikka ne jäisivätkin pyörimään takaraivoon. Se on osa luonnettani. Jos ongelmia tulee, niin ne hoidetaan, mutta turhaan en jaksa niistä stressata. Yksi kuljetussopimus oli kerran katkolla, mutta en näyttänyt sitä porukalle, että panikoisin. Asiat pyörivät mielessä, haen niihin ratkaisuja, ja muut saattavat tulkita sen välinpitämättömyydeksi. Se on kuitenkin oma tapani toimia.

Luovuttaminen – millään tasolla – ei koskaan ollut Hietalalle edes vaihtoehto.

– Lainaa maksettiin uudella lainarahalla. Olen aina luottanut siihen mitä teen ja myyn, tämähän on minun elantoni. Uskallan myös nauraa itselleni.

– Yrittäjäksi ei kannata lähteä, jos ei itse usko hommaan, ole sydämellään mukana. On uskottava yrittämiseen, vaikka pitäisi myydä käärmeennahkalaukkuja vegaaneille.

”Olemme melkein puhtailla vesillä”

Hietalan mukaan nimitysvuoden jälkimaininkien velkoja maksetaan edelleen.

– Kaikesta on tähän mennessä selvitty. Olemme melkein puhtailla vesillä. Tiedän miltä tuntuu saada verottajalta konkurssiuhkainen kehotus maksaa 69 000 euroa seuraavan päivän aikana. Siinä on haettu motivaatiota hyvin kaukaa, jotta olemme päässeet eteenpäin. Kaikesta on kuitenkin pystyttävä keskustelemaan, vaikka kuinka hävettäisi. Vaikeneminen ja asioiden venyttäminen tulee kalliiksi.

Pahimpina aikoina tavarantoimittajat soittivat kymmeniä kertoja viikossa maksamattomien laskujen takia.

– Jos joku pystyy tuomaan tähän huoneeseen paskaa, jota emme ole vielä kokeneet, tai joka voittaisi kaiken edeltävän, tarjoan vuoden leivät ilmaiseksi. Niin paljon on käyty kaikkea läpi. Maksusuunnitelmia, käräjiä, haastemiehiä, ulosottoja. Kaikki on nähty. Oma psyykekin on kestänyt valtavasti skeidaa. Tiedän, ettei kovin moni olisi mennyt sitä samaa rääkkiä läpi. Voin nostaa itselleni siitä hattua, Hietala miettii.

Nyt MBakeryn väen työtaakka on tasaantunut.

– Olen jakanut myös omaa vastuuta. Minulla on markkinointipäällikkö ja leipomolla työnjohtajat. En tiedä enää puoliakaan, mitä talossa tapahtuu. Maksan mielelläni ihmisille siitä vastuusta.

– Työntekijät uskaltavat tehdä asioita tietäessään mitä itse haluan. Ei tarvitse koko ajan esittää kysymyksiä. Henkilökunnallani on niin jäätävä työmoraali, että keskeneräiset hommat tehdään loppuun. Se on todella suuri voimavara.

MBakeryn työskentelytapaa Hietala kuvailee ”vähän erilaiseksi, joka näyttää lastenleikiltä”. Kuin käytännön esimerkkinä toimiston ohi kävelevä työntekijä pyytää Hietalaa ”muistamaan sen listan”.

– Minkä listan, Hietala heittää takaisin pilke silmäkulmassa.

– Ulkopuolisten silmin tässä ei välttämättä ole mitään järkeä eikä ammattitaitoa. Hiekkalaatikkoleikkien lisäksi saamme kuitenkin tehdä erilaisia juttuja, joita kukaan muu ei varmasti tee missään muualla. Se pitää henkilökunnallakin kiinnostuksen yllä.

Hietala luonnehtii riskinottokykyään ”todella korkeaksi”.

– En karta riskejä. Jos joku tuntuu hyvältä, niin sitten sitä kokeillaan. Jos tulee turpaan, otetaan pari askelta takaisinpäin, ja palataan uudestaan kohti menosuuntaa.

– Minut tuntevat tietävät, etten jaksa turhaan stressata. Enkä näytä sitä ulkoisesti.

Ei, vaikka ”tulipalojen sammuttelu” on arkipäivää – kuten haastatteluhetkeä edeltänyt puolituntinen sähköisiin tilauksiin liittyen.

Kiireisyyskin on Hietalaan liitetty ominaisuus.

– Minua on ollut vaikea saada kiinni puhelimitse tai sähköpostilla. Yksi tavarantoimittaja pyysi tapaamista kuukausien päähän kesäkuun lopulle kuultuani, että olen kiireinen. Ajattelin, että olinko luonut jonkun kuplan. Sitä pidettiin yleisenä vitsinä, että ”Hietala pysähtyy”. Enhän aiemmin koskaan pysähtynyt.

– Nyt on paljon helpompaa. Olen jopa ehtinyt nauttia mökkielämästä.

MBakery yhä toiminimi

Yhdestä periaatteesta Hietala ei ole luopunut. Työt eivät seuraa yrittäjää kotiin. Paitsi työvaatteiden osalta, jotka puhdistuvat kodin pesukoneessa.

Hietalan MBakery on yhä toiminimi. Siitäkin huolimatta, että pelkästään leipomo tahkosi viime vuonna 1,4 miljoonan euron liikevaihdon.

– Toiminimi on ollut ihan oma valinta, mutta toivon mukaan se tulee muuttumaan. Tilitoimisto pitää minua hulluna, mutta se on ollut helpointa minulle.

Hietalalle MBakery merkitseekin samaa kuin elämä.

– Saan usein kommentteja, että voisinko puhua jostain muusta kuin firmasta, ja tehdä jotain muuta kuin leipoa ja käydä salilla.

1-2 päivää viikosta Hietalaa pyrkii pyhittämään leipomiselle.

– Ne ovat henkireikiä. Aloittaminen on aina vaikeaa, mutta kun sinne [alakertaan] pääsee niin saa olla rauhassa.

Ja aina voi vaikka siivota jauhosäkkejä ja muuta tavaraa leipomon varastotiloissa täydessä hiljaisuudessa.

– Asettelin tavaroita paikoilleen viiden tunnin ajan. Opin siitä sen, ettei järjestely ole leipurin hommaa, Hietala nauraa.

Rankat syöpähoidot ovat jääneet Hietalan mieleen arvomaailman uudistaneena elämänkokemuksena.

– Jos leipomon alakerta huutaa, että voi on loppu, niin se on maailman pienin ongelma, jos ei ole omaa terveyttä.

– Se on täysin totta, että yrittäjät polttavat kynttilää molemmista päistä.

32-vuotias Hietala kertoo maksaneensa kaikesta ”kovan hinnan”.

– Aika kultaa muistot, niin huonolla kuin hyvälläkin tavalla. Jos olisin tiennyt tasan tarkkaan kaiken tulevan, glorian ja kunnian, kaikki negatiiviset vivahteet, en olisi ikinä lähtenyt yrittäjäksi. Silti olen onnellinen, että olen saanut käydä kaiken skeidan läpi. Jollain tavalla olen ehkä vähän kivempi Mikko nyt.

– Ja jos vielä joku väittää, että Hietala on saanut kaiken helpolla, niin tervetuloa kokeilemaan. Kysyn häneltä kuulumisia viiden vuoden päästä, leipuri sanoo.

Teksti

Pasi Lehtinen

pasi.lehtinen (at) yrittajat.fi

Kuvat

Vesa-Matti Väärä

Juttu on julkaistu Yrittäjä-lehdessä 3/18