Mitä velvoitteita työnantajalla on työhyvinvoinnin varmistamiseen ja ylläpitämiseen?
Työntekijöiden työhyvinvointi on perinteisesti keskittynyt fyysisten vaarojen ja haittojen minimointiin/estämiseen. 1.6.2023 voimaan tullut työturvallisuuslain (myöhemmin laki) uudistus koski seuraavaa neljää pykälää: 8 § työnantajan yleinen velvollisuus, 10 § työn vaarojen selvittäminen ja arviointi, 11 § erityistä vaaraa aiheuttava työ ja 14 § Työntekijälle annettava opetus ja ohjaus.
Hallituksen esityksessä tuotiin esille, kuinka psykososiaalisen kuormituksen haitallisuudesta terveyden kannalta on vahvaa tutkimukseen perustuvaa näyttöä. Eläketurvakeskuksen tutkimuksessa (2016) havaittiin, että erityisesti työn psyykkiset ja fyysiset riskitekijät sekä kiire ennustivat työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä. Myös tutkimukset osoittavat, että erilaisilla työkyvyn tukitoimilla voidaan lisätä työntekijöiden hyvinvointia ja terveyttä sekä vähentää sairauspoissaoloja, pitkäaikaista työkyvyttömyyttä ja työstä poistumista. Lain 8 §:n 1 momentissa on lisätty seuraava lause (nyt alleviivattuna) Työnantajan on erityisesti otettava huomioon, että työntekijän henkilökohtaiset edellytykset voivat edellyttää yksilöllisiä työsuojelutoimenpiteitä työntekijän turvallisuuden ja terveyden varmistamiseksi. Lain 8 § 4 momentissa toteutettiin muutaman sanan lisäys: Työnantajan on jatkuvasti tarkkailtava työympäristöä, työyhteisön tilaa ja työtapojen turvallisuutta sekä työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä työssä. Työnantajan on myös tarkkailtava toteutettujen toimenpiteiden vaikutusta työn turvallisuuteen ja terveellisyyteen.
Työntekijän ikääntyminen on huomioitu laissa työn vaarojen selvittämiseen ja arviointiin keskittyvässä 10 § 1 momentin 3-kohdassa. Työnantajan pitää muuttaa katsontakantaa ja tunnistaa vaaroja ja haittatekijöitä vanhempienkin työntekijöiden näkökulmasta, vaikkakin vaaratekijät tunnistetaan yleisellä tasolla. On arvioitava myös mm. työpisteen valaistuksen, pitkien työaikojen, vuorotyön vaikutuksia ikääntyvien työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle. Entä liittyykö työhön 10 § 1 momentin 4-kohdassa mainittuja fyysisiä kuormitustekijöitä (esimerkkeinä polvillaan tai kyykyssä työskentelyä, etukumarassa asennossa työskentelyä, käsin tehtäviä raskaita nostoja, yksipuolisia työliikkeitä, käden puristusvoimaa vaativa työtä tai pitkäaikaista istumista)? Lain 10 § 1 momentin 4-kohdassa käydään läpi psykososiaalisia kuormitustekijöitä (esimerkiksi työn yksitoikkoisuutta, liiallista tietomäärää, jatkuvia keskeytyksiä ja monen asian tekemistä samaan aikaan, vaikeita asiakastilanteita, liiallista työmäärää työaikaan nähden tai runsasta työsidonneisuutta tai onko toistuvasti tietoteknisiin työvälineisiin liittyviä häiriötä tai uuden oppimista). Niin ikään epäkohdat työyhteisön yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa voivat aiheuttaa haitallista työkuormitusta.
Työntekijöiden henkilökohtaiset edellytykset, kuten työntekijän nuori ikä tai ikääntyminen, on otettava huomioon työntekijän opetuksessa ja ohjauksessa. Laissa on viittaus mm. työterveyshuoltolakiin, missä säädetään työpaikkaselvityksestä, kuin myös työterveyshuollon asiantuntijoiden ja ammattihenkilöiden käytöstä. Selvitys ja arviointi on pidettävä ajan tasalla ja olosuhteiden muuttuessa tarkistettava.
Riitta Sommarberg,
varatuomari
Asianajotoimisto Riitta Sommarberg Oy
