Miten nykypäivän lapset varustetaan tulevaisuuden työpaikkoihin? Muista yksi ja tärkein neuvo

Tässä ajassa ei enää voi luottaa siihen, että yksi kerran opittu taito riittää koko eliniän.

– Koulutuksen ei pidä tuoda lapsille mitään yksittäistä taitoa, vaan auttaa lapsia tulemaan pelottomaksi oppimista kohtaan, DIY -lasten oppimisalustan toimitusjohtaja Zach Klein painotti kasvuyritystapahtuma Slushissa.

DIY -lasten oppimisalustan toimitusjohtaja ja yksi perustajista Zach Klein puhui Slushissa siitä, miten nykypäivän lapset varustetaan tulevaisuuden työelämässä pärjääviksi. Zach on myös yksi videopalvelu Vimeon perustajista. DIY-oppimisympäristössä lapset voivat opiskella lukuisia eri taitoja yritys ja lapsille voidaan asettaa haasteita eri taitoihin liittyen.

Koko elinikä on oppimista varten

– On älytöntä panostaa niin paljon aikaa siihen, että lapset täytettyään 18 vuotta työnnetään kouluun ja pyydetään heitä valitsemaan yksi taito, jonka varaan heidän pitäisi laskea koko loppuelämänsä. Oikeastaan lapsia kiinnostaa moni asia maailmassa. Usein vanhemmat ja opettajat lyttäävät valikoimaa, kun he vaativat keskittymään yhteen taitoon.

Kleinin mukaan aikuisten argumentti on, että niin tullaan kilpailukykyisiksi.

– Nykypäivänä taidot vanhenevat äkkiä. Kun olin koulussa, tein verkkosivuja. Mutta tänä päivänä jopa web-kehittäjä kuulostaa vähän vanhentuneelta, emme enää puhu web-kehittäjän työstä, vaan vähintäänkin mobile developerin työstä.

– Pyrin pitämään itseni aloittelijan asemassa, se asettaa minut koko eliniän kestävään joustavuuteen.

Valmius oppia uutta ja peloton asenne oppimista kohtaan ovat työkalupakin keskeisimmät osat.

”Alustamme on maailman toiseksi parasta oppimisratkaisu”

– Kehitän online-oppimispalveluja lapsille. Sanomme yrityksessämme, että kehitämme maailman toiseksi parasta oppimisratkaisua, koska uskomme, että paikan päällä oppiminen on paras tapa. Silloin voit oppia vertaistesi kanssa. Mutta se ei ole aina mahdollista saavuttaa koulua ja vertaisia, keiden kanssa oppia. Verkko on niin voimakas, voit olla missä vain ja milloin vain.

Zach Kleinin kanssa ja Kleinia haastattelemassa Slushissa on Rails Girls -ohjelmointiyhteisön perustaja ja kirjailija Linda Liukas. Hän on kirjoittanut Hello Ruby -satukirjasarjan.

– Minua inspiroi 1950 ja -60-luvun jutut, ei niinkään Silicon Valley -trendit, vaan Reggio Emilia -lähestymistapa. Se on pieni kaupunki Italiassa, jossa kehitettiin ajatus, että lapsella on 100 kieltä. Olkoon se kuvanveisto, maalaaminen tai mitä vaan.

Klein kertoo löytävänsä inspiraatiota peleistä.

– Niille ei anneta tarpeeksi arvostusta. Peleissä perinteiset luokittelut eivät päde. Ikä ei ole olemassa internetissä eikä pelimaailmassa. Ihmiset eivät välitä iästäsi, vaan siitä miten onnistut ja mitä tuot mukanasi yhteisöön.

Yksi harmin aihe kouluissa on se, että lapset kilpailevat toistensa kanssa. Lapset eivät todellisuudessa voi olla kaikki yhtä hyviä kaikissa vaadituissa aineissa.

– Todellisuudessa liitymme ryhmiin, joissa meillä on oma uniikki roolimme ja meidän oletetaan tekevän yhteistyötä. Ja yhdessä kehitetään jotain isompaa ja parempaa kuin kukaan voisi yksin tehdä. Tämän tyyppinen yhteistyö usein hajotetaan luokissa. Menestyksemme mitataan koulussa siinä, kuinka usein olet parempi kuin muut.

Linda Liukas nyökyttelee.

– Jotenkin koulu kysyy sinulta kysymyksiä, joihin on jo vastattu lukemattomia kertoja eikä koskaan rohkaise sinua tulemaan esiin omien kysymyksiesi kanssa. Se on niin turhauttavaa.

Riikka Koskenranta

riikka.koskenranta (at) yrittajat.fi