YRITTÄJÄ, tule mukaan omiesi pariin! Liity Yrittäjiin.
Miten tippien kanssa tulisi toimia? Ravintola-ala moittii sekavaa ohjeistusta: ”Osa työnantajista ei edes halua tietää”
Tiedätkö, miten vapaaehtoiset palvelumaksut eli tipit merkitään tulorekisteriin ja ilmoitetaan verotuksessa? Ravintola-ala kritisoi ohjeistusta.
Ravintola-alalla on erilaisia käytäntöjä liittyen vapaaehtoisten palvelumaksujen eli ”tippien” ilmoittamiseen verotuksessa. Taustalla on tulorekisterin ohjeistus, joka ei täysin yksiselitteinen.
Palvelurahat ovat veronalaista tuloa riippumatta siitä, verotetaanko toiminta tuloverolain vai elinkeinoverolain mukaan. Tulorekisterin ohjeen mukaan tippi käsitellään palkkana, jos sen on saanut työsuhteessa oleva työntekijä kuten tarjoilija.
Yrityksen on ilmoitettava tippi tulorekisteriin käyttämällä tulolajia ”muu maksettu lisä”, jos kyse on työsuhteessa olevasta työntekijästä.. Tällöin oletuksena on, että tippi on veron ja sivukulujen alaista tuloa. Jos tipin on saanut henkilö, joka ei ole työsuhteessa, kyse on työkorvauksesta. Siinä tapauksessa tulorekisterissä käytetään tulolajia ”työkorvaus”. Tulorekisteriin tehdään ilmoitus tipistä kuitenkin vain siinä tapauksessa, että tipin saaja ei kuulu ennakkoperintärekisteriin.
– Tipit on käsiteltävä palkkakirjanpidossa palkasta maksettavien sosiaalivakuutusmaksujen takia, mutta pääkirjanpidossa ne eivät ole palkkaa. Kyse ei ole yrityksen menosta, kun tippi ei koskaan ole tullut yrityksen tuloksi, Taloushallintoliiton johtava asiantuntija Markku Ojala selvittää.
Tulorekisterin ohjeistuksen mukaan työnantajan ei tarvitse toimittaa ennakonpidätystä tipeistä.
”Työntekijät päättävät keskenään”
Matkailu- ja ravintola-alan edunvalvontajärjestön Mara ry:n varatoimitusjohtaja Veli-Matti Aittoniemi pitää vallitsevaa tilannetta yritysten kannalta sekavana.
– Jotkut työnantajat hoitavat veroilmoituksen työntekijän puolesta, jos palvelurahoja kertyy säännöllisesti. Esimerkiksi järjestyksenvalvoja saattaa saada koko ansionsa palvelurahoista. Tällöin elinkeinonharjoittaja ilmoittaa summan etukäteen ja maksaa siitä ennakkoveroja. Lopullisessa verotuksessa selviää, määrätäänkö elinkeinonharjoittajalle veronpalautusta vai jälkiveroa. Yleisempää Aittoniemen mukaan on, että työntekijä ilmoittaa tipit omassa henkilökohtaisessa verotuksessaan.
– Tällöin työnantaja ei välttämättä edes tiedä, paljonko tippiä työntekijä on saanut. Osa työnantajista ei edes halua tietää.
Ravintola-alalla vallitsee Aittoniemen mukaan yleinen käytäntö, jossa työntekijät sopivat keskenään, miten tipit jaetaan.
Tulorekisterin ohjeistuksen mukaan työnantajan ei tarvitse toimittaa ennakonpidätystä tipeistä. Työnantajan on kuitenkin maksettava työantajan sosiaalivakuutusmaksut.
Palveluraha on eläkkeen alaista ansiotuloa
- Eläkkeen perusteena olevaan työansioon luetaan mukaan sellaiset palvelu- ja lahjarahat, joiden työnantaja ja työntekijä ovat sopineet olevan vastiketta työnteosta.
- Yleisöltä saadut palvelurahat otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa samansuuruisina kuin viimeksi toimitetussa verotuksessa, jos muuta selvitystä ei esitetä. Yleisöltä palvelurahaa saavan työntekijän on ilmoitettava työnantajalleen ja tämän edelleen eläkelaitokselle veron perusteena olevan palvelurahan määrä. Työnantaja perii tämän perusteella työntekijältä kuukausittain työntekijän eläkemaksun.
- Asiakas saattaa maksaa henkilökunnalle tarkoitetun palvelurahan myös maksukortilla. Tällöin palvelurahojen perintä asiakkaalta tapahtuu varsinaisen ostoksen laskutuksen yhteydessä ja raha tulee työnantajayrityksen pankkitilille. Työnantaja tilittää ne myöhemmin työntekijälle. Palvelurahat, jotka ovat vastiketta työstä, ovat eläkkeen perusteena olevaa työansiota riippumatta siitä millä tavalla ne kierrätetään työntekijälle.
Lähde: Eläketurvakeskus
Tipistä ei peritä arvonlisäveroa
Ravintolan asiakas maksaa vapaaehtoisen palvelumaksun pääsääntöisesti maksupäätteen kautta. Laskua maksettaessa päätteen näytöllä esitetään kysymys, haluaako asiakas maksaa palvelumaksun.
Maksupäätteestä tieto ei siirry automaattisesti verottajalle. Maksupäätteeseen kirjautuu tippien kokonaismäärä, ei sitä, kuka tipit saa. Tipistä kysytään asiakkaalta erikseen, jotta palvelumaksu voidaan erottaa ravintolamyynnistä.
Verottajan mukaan vapaaehtoiset palvelurahat eivät ole vastiketta tavaran tai palvelun myynnistä, jolloin ne eivät ole arvonlisäveron alaisia. Näin ollen kuitilla palvelumaksu eritellään ilman arvonlisäveroa. Jos sen sijaan kyse on etukäteen hinnoitellusta palvelurahasta (esimerkiksi maksu vaatesäilytyksestä), kyse on palvelun myynnistä, josta on suoritettava arvonlisävero.
Ristiriitaisia ohjeistuksia
Veli-Matti Aittoniemen mukaan tippi on juuri nyt kuuma puheenaihe Pohjoismaiden tasolla.
– Asia herättää keskustelua siitä näkökulmasta, että jos tippi on palkkaa, pitääkö siitä maksaa eläkkeet ja muut sivukulut vai ei. Osa veroviranomaisista ajattelee, että vapaaehtoisia palvelumaksuja pitäisi kohdella palkan tavoin, koska kyse on työn kautta kertyvästä tulosta. Oikeaa ja virallista tulkintaa asiasta ei kuitenkaan ole, ja siksi käytännöt ovat kirjavia.
Aittoniemen mukaan Suomessakin voi käydä niin, että yksi yritys saa verotarkastajalta ohjeistuksen, jonka mukaan tipeistä on maksettava sivukulut. Toiselle yritykselle saatetaan ohjeistaa, että palvelumaksut ilmoitetaan työntekijän omassa verotuksessa.
– Näin tämän ei pitäisi olla. Ehkä tässä tarvitaan tuomioistuimen ennakkopäätös, jotta alalle saadaan pysyvä käytäntö.
Samaan aikaan osa ravintola-asiakkaista kokee Aittoniemen mukaan maksupäätteen tippikysymyksen painostavana.
– Ei suomalaisen tarvitse siitä ahdistua, koska Suomessa ei ole tippikulttuuria.
Vinkkaa meille juttuaihe!
Pauli Reinikainen
pauli.reinikainen@yrittajat.fi
