Mustion linnassa kaikuvat askeleet tyhjissä portaikoissa  – Linnan isäntä Filip Linder kertoo, millaisia aaveita linnassa asuu

On talvi 1930-luvulla. Magnus Linder, ikävuosiltaan viiden ja kymmenen välissä, laskee mäkeä kotinsa, Mustion linnan kelkkapuistossa. Ilta alkaa hämärtyä, ja pian pitäisi mennä sisälle. Magnus vilkaisee linnaan päin. Kartanomaisen rakennuksen toinen kerros ei olekaan pimeä, vaan siellä kulkee joku.

Valkoisiin pukeutunut nainen kantaa monihaaraista kynttelikköä ja kävelee huoneesta toiseen, koko talon poikki. Magnus tietää, että yläkertaan ei saisi viedä kynttilöitä, sillä ne voivat aiheuttaa tulipalon. Hän juoksee sisälle ja huutaa äidilleen, että yläkerrassa on joku.

– Lapsi pieni, minä olen istunut täällä alhaalla koko ajan, ja olen yksin tässä talossa, sanoo äiti Dolly.

Tämä on yksi kummallisista asioista, joita Raaseporissa sijaitsevassa Mustion linnassa on historian varrella tapahtunut. Linnan nykyinen isäntä on arkkitehti Filip Linder. Poika, joka näki kynttelikköä pitelevän naisen, oli hänen isänsä. 

– Tämä legenda on johtanut siihen valkoiseen rouvaan, jonka ihmiset joskus kertovat nähneensä linnassa, Filip Linder kertoo.

Puuseppä pelästyi

Linderille itselleen Mustion linna on aina ollut valoisa paikka. 

– Minulle se on hyvin positiivinen talo, tehty isoille juhlille ja iloiselle kanssakäymiselle. 

Linder huomauttaa, että tunnelma toki riippuu ihmisestä ja siitä, millaisia ajatuksia ja tunteita hän liittää ympäristöönsä. Hän muistaa eräänkin puusepän, joka työskenteli pitkän tovin yksin linnassa restauroimassa ikkunanpuitteita. 

– Hän oli hyvin täysjärkinen mies, mutta reagoi taloon ja ympäristöön eri tavalla kuin esimerkiksi minä, Linder sanoo.

– Hän kertoi, että kun hän lopetteli työnsä myöhään illalla ja istahti autoonsa, joku laittoi kätensä hänen olkapäälleen. 

– Hän katsoi taakseen, eikä siellä ollut ketään. Ja hän vannoi, että se on totta.

Linder arvelee, että pitkän päivän aikana puuseppä ehti miettiä kaikenlaista talon historiasta ja sen ihmisistä. Ehkä se vaikutti kokemukseen.

Länsi-Uudenmaan suurin sisäluistelurata

Nykyisin Linderin suvun omistama Mustion linna on säätiöity, ja sen taustalla toimii kaksi eri organisaatiota. Liiketoiminnasta, kuten linnan hotellista, ravintolasta ja tapahtumista vastaa Oy Svartå Gård Ab, jonka yksi kolmesta omistajasta Filip Linder on. Yrityksen perusti aikoinaan hänen isänsä Magnus Linder. Linnan säätiö puolestaan omistaa museoidun linnan ulkorakennuksineen, järjestää kaikenlaista yleisötoimintaa ja säilyttää kulttuuriperintöä. 

Mustion linnan rakennutti Magnus Linder II, ja se valmistui 1792. Linna on säilynyt Linderin suvun omistuksessa lähes 200 vuotta. Vuonna 1941 se myytiin ulkopuolisille, mutta ostettiin takaisin suvulle 44 vuotta myöhemmin. Tyyliltään rokokoon ja uusklassismin siirtymäkautta edustava linna puutarhoineen on ainutlaatuinen Suomessa.

Filip Linder kertoo, että hänen isänsä Magnus varttui linnassa kymmenvuotiaaksi asti. Lapsuuden kesiään kaipaillut Magnus odotti koko elämänsä, että saisi ostaa linnan takaisin suvulle, ja tilaisuus siihen koitti vuonna 1985. 

– Neljäkymmentä vuotta ulkopuolisessa omistuksessa oli johtanut syvään rappioon. Katto vuoti, ja puutalolle se oli kuolemantuomio, Linder kertoo.

Magnus Linder kuitenkin teetti talossa mittavan remontin ja palautti sen entiseen loistoonsa. Vuotava katto ei säikäyttänyt häntä.

– Isä oli huumorintajuinen mies. Kauppa tehtiin talviaikaan, ja isä sanoi, että nyt hänellä on Länsi-Uudenmaan suurin sisäluistinrata. Vintillä kun oli jäätyneitä vesilätäköitä.

Saksassa perheineen asuva Filip Linder omistaa pappilan linnan lähellä.

– Vietän siellä niin paljon aikaa kuin mahdollista, vähintään kesäviikkoja lasten kanssa.

Filip Linder ei ole kasvanut Mustion linnassa, mutta arkkitehtiopiskelijana hän sai aikoinaan tehtäväksi restauroida paikan ja suunnitella sinne uudisrakennuksia. Hän on muun muassa uudistanut linnan ravintolan kolme kertaa.

– Suunnittelu oli tietenkin äärettömän kiinnostavaa. Sillä tavalla sain vahvan siteen Mustioon ja siihen ajatukseen, että isäni halusi elävöittää paikkakuntaa.

Aika mennä kotiin

Olisi ihmeellistä, jos yli 200-vuotiaassa linnassa ei asuisi myös aaveita. Filip Linder on itsekin kokenut linnassa erikoisia asioita. 

Hän muistaa kerran, jolloin nautti illallista silloisen vaimonsa ja tämän ystävän kanssa ravintola Linnankrouvissa, ja siirtyi sen jälkeen shampanjalle linnan huoneeseen, jota kutsutaan kuninkaan huoneeksi siellä yöpyneiden arvovieraiden, Kustaa III:n ja Venäjän kahden tsaarin Aleksanteri I:n ja Aleksanteri II:n takia.

Yhtäkkiä jostakin talon uumenista kuului kova räsähdys, aivan kuin hopeatarjotin olisi pudonnut lattialle. 

– Ihmettelimme ääntä ja kävin katsomassa taloa. Mietin, voisiko kysymys olla jonkinlaisesta laajenemisilmiöstä jossain pellissä tai vastaavassa, Linder muistelee.

Selitystä ei löytynyt, ja seurue jatkoi iltaa, joskin hieman mietteliäämpinä. Sitten tapahtui jotain, jonka kaikki kuulivat.

– Portaikosta kuului selviä askelia, Linder kertoo.

Linnassa ei pitänyt olla ketään muita, eikä sinne ollut avaimia kuin muutamalla henkilöllä, mukaan lukien Linderin isä Magnus. 

– Olisi ollut äärimmäisen harvinaista, melkein mahdotonta, että joku olisi kävellyt siellä keskellä yötä. Sen jälkeen mekin päätimme, että nyt on varmaan aika mennä kotiin.

Linder sanoo olevansa skeptikko, joka pyrkii hakemaan oudoille asioille luonnollisen selityksen. Hän myöntää, että askelia portaikossa hän ei kuitenkaan pystynyt selittämään.

Niin ikään skeptikoita ovat olleet myös suvun muut miehet, kuten Linderin isä Magnus. Suvussa kiertää tarina niiltä ajoilta, kun Magnuksen setä Hjalmar kuoli vuonna 1921 Marseillessa Ranskassa. Samoihin aikoihin Mustion kirkkoon tuli uusi pappi, joka päätti tulla tervehtimään kartanonherra Constantin Linder nuorempaa, Magnuksen isää. Pappi tuli sisään linnaan, ja palvelusväki pyysi häntä odottamaan Constantinia läheisessä työhuoneessa.

– Constantin tuli sitten alas portaita ja näki, että pappi ei istunut työhuoneessa, vaan värjötteli eteisessä. Hän kysyi, että miksi te täällä istutte, työhuoneessa olisi lämpimämpää.

– Pappi vastasi, että hän ei halunnut häiritä herrasmiestä, joka työhuoneessa istuu. Hän kuvaili hyvin tarkasti Hjalmar Linderin. 

Työhuone oli tietenkin tyhjä.

Kuuluisia kummituksia

Mustiossa on myös kuuluisia kummituksia. Kuningashuoneesta kuuluu aika ajoin Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n huolestuneita askelia. Tarinan mukaan kuningas miettii, mitä tekisi Anjalan kapinallisille, jotka kääntyivät häntä vastaan sodassa Venäjää vastaan vuonna 1789.

Filip Linder sanoo, että on teknisesti mahdollista, että kuningas todella yöpyi Mustion linnassa paetessaan takaisin Tukholmaan, jossa hänet vähän myöhemmin salamurhattiin.

– Kapina oli joitakin vuosia ennen Mustion linnan valmistumista, mutta emme tiedä tarkkaan, mitkä osat linnasta olivat valmiit milloinkin. Linna oli joka tapauksessa melkein valmis tuolloin, Linder sanoo.

Nykyisin linnaan kuuluvassa hotellirakennuksessa tapahtuu tasaisin väliajoin sama asia: hotellivieraat kertovat, että kuulivat yöllä jonkun kulkevan rappusissa. Rakennus toimi aikaisemmin henkilökunnan talona ja vierasmajana. Se uudistettiin hotelliksi 1980-luvun loppupuolella, ja samalla portaat vaihtoivat paikkaa.

– Monilla siellä yöpyvillä on samantyyppisiä kokemuksia: joku on kävellyt portaissa, jotka eivät enää ole olemassa siinä kohtaa, missä askeleet kuuluvat, Linder sanoo.

– Siellä yöpyvillä on hyvin vähän informaatiota koko talosta, ja silti he kertovat aina samasta asiasta. Jotain he kuulevat sillä kohdalla.

Linder ei usko, että kummituksista yksinään voisi tehdä matkailuvaltin Mustion linnaan.

– Mutta linnamiljöö puistoineen houkuttaa vieraita, ja vanhaan linnaan tietenkin kytketään kertomuksia ja historiaa. Menneiden sukupolvien selittämättömät kertomukset vahvistavat alueen kiehtovuutta, ja siten ehkä voi sanoa, että kummituksemme ovat osa sitä, mitä myymme.

Linder sanoo, että haamujen kaupallistamisesta tuskin voi puhua. 

– Palkan maksaminen esi-isille on melko mutkikasta, hän naurahtaa.

– Halloween-juhliimme kummituksiamme tietenkin toivotaan aina, mutta tähän asti emme ole onnistuneet houkuttelemaan niitä paikalle.

Vaikka Linderillä itselläänkin on selittämättömiä kokemuksia, hän uskoo, että kaikenlaiset kummitukset ovat loppujen lopuksi ihmisten henkilökohtaisia pelonaiheita heidän omassa mielessään. Linder myös hyväksyy sen, että kaikkea ei voi selittää.

– Pitää vain hyväksyä, että sellaisia asioita on. Ehkä joku pystyy selittämään ne tulevaisuudessa.