Namu Jewellery tuo maahan vastuullisia jalokiviä 

Namu Jewelleryn perustaja ja omistaja Mari Ruohomäki Mynämäeltä kertoo olleensa kiinnostunut kivistä jo lapsuudesta saakka.  

– Mielenkiinto kaikenlaisia kiviä kohtaan heräsi uudelleen aikuisiällä, kun omat lapset kiinnostuivat niistä. Aluksi lähdin tutkimaan, miten luonnonkivien vedessä syntyvä kiiltävä pinta saataisiin säilymään myös kuivana. Niin päädyin ostamaan kivien kiillotukseen soveltuvia laitteita, Ruohomäki taustoittaa.  

Pelkästään omaksi ilokseen Ruohomäki ei ryhtynyt kiviä kiillottamaan, vaan jalosti kiinnostuksensa myös kivikorujen valmistukseen ja myöhemmin myös puutarhaharrastuksessa syntyneeseen kukkakorujen tekoon.  

Melko pian yrittäjälle valkeni, ettei korujenteko itsessään sytyttänytkään samanlaisia intohimoja kuin itse kivet. Kun hänen silmiinsä osui gemmologian kurssi, päätti Ruohomäki tarttua tilaisuuteen ja osallistua. Gemmologia on tieteenala, joka tutkii jalokiviä. Valmistuttuaan diplomigemmologi omaa taidot jalokivien tutkimiseen, tunnistamiseen ja luokitteluun sekä pystyy kirjoittamaan tarvittaessa aitoustodistuksia ja hinta-arvioita.  

–  Opintojen aikana ymmärsin, että tämä on ala, jolle sytyn.  

Vastuullisuus kaiken keskiössä 

Gemmologian opintojen aikana Ruohomäelle syntyi käsitys liikeideasta, jonka perustana olisi tarjota vastuullisia värijalokiviä kultaseppien käyttöön. Vaikka vastuullisuus- ja ympäristökysymykset ovat kaiken aikaa tulleet oleellisemmaksi osaksi lähes kaikkea liiketoimintaa, on jalokivialalla kuitenkin edelleen yleisesti ottaen paljon tekemistä eettisyyden osalta. 

Namu Jewelleryn jalokivet Ruohomäki hankkii vain tietyistä, yrittäjän itsensä asettamat vastuullisuusstandardit läpäisevistä yrityksistä, jotka toimivat eettisesti niin ympäristön kuin työvoimankäytön saralla. Tällä hetkellä tällaisia yrityksiä Ruohomäki on kelpuuttanut globaaleilta markkinoilta vain muutaman; kaksi kivien kaivantoon ja yhden kivien hiontaan liittyen.  

– Haluan selvittää tarkasti jokaisen yhteistyökumppanin osalta, miten kivet kaivetaan, kuka ne kaivaa, miten luonnosta pidetään huolta kaivannon aikana ja sen jälkeen, sekä millaisissa oloissa työntekijät työtä tekevät ja millaista palkkaa heille maksetaan. 

Ruohomäen mukaan jalokivibisneksessä on erilaisista vastuullisuusprojekteista huolimatta edelleen paljon väärinkäytöksiä ja jopa orjuutta. Lisäksi hiontaan liittyy myös paljon ammattisairauksia. 

– Esimerkiksi Intiassa ja Kiinassa ihmisoikeusasiat ovat täysin retuperällä. Kivien hiontaan liittyy lapsityövoimaa ja orjuutta, jossa lapset laitetaan kiviä hiomalla maksamaan omien vanhempien velkoja. Usein velat ovat niin suuria ja niiden korot kasvavat niin, ettei kukaan pysty niitä omana elinaikanaan maksamaan. Pahinta on, että velat siirtyvät sukupolvelta toiselle. 

Tällä hetkellä keskusteluissa esille nousseet niin sanotut labratimantit eivät vakuuta Ruohomäkeä vastuullisuudessaan. 

– Sanotaan, että labratimantit ovat ympäristötietoinen ja vastuullinen valinta. Todellisuudessa nämä timantit tuotetaan useimmiten ei uusiutuvalla energialla, jota kuluu jopa perinteistä kaivosteollisuutta enemmän. Lisäksi labratimantit hiotaan usein samoissa paikoissa kuin aidot timantit – usein epäinhimillisissä oloissa.  

Jotta niin sanottuja veritimantteja ei pääsisi markkinoille, on jalokivialalla käynnistetty Kimberley -prosessi, jonka tavoitteena on estää konfliktialueilla kaivettujen timanttien myynti markkinoilla. Tällä pyritään estämään jalokivistä saatujen tulojen kulku mm. kapinallisten käsiin. 

– Kimberley -prosessi ei kuitenkaan estä esimerkiksi Venäjällä kaivettujen jalokivien myyntiä. Se ei myöskään ota kantaa juuri muihinkaan vastuullisuuskysymyksiin, Ruohomäki toteaa.  

Ruohomäen käyttämät yhteistyökumppanit ovat siis laaja-alaisen auditoinnin perusteella valikoituja. Osa yrittäjän myymistä jalokivistä on hankittu alun perin riisin viljelyn sivutuotteena. 

– Myymäni spinellit tulevat Vietnamista, jossa artesaanikaivajat löytävät niitä riisin viljelyn sivutuotteena. Tällaisen jalokiven tuottama ympäristöjälki on kaivannon osalta lähes nolla, koska ne löytyvät sivutuotteena ja ovat näin ollen viljelijöille vain lisätienesti pääasiallisen elinkeinon ohella.  

Alun perin kieltenopettajaksi valmistunut Ruohomäki myöntää, että aikaisemmista opinnoista on ollut merkittävää hyötyä kansainvälisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Erinomaisesta kielitaidosta huolimatta väärinkäsityksiltä, tai tarkemmin ottaen erilaisista lähestymistavoista liittyen sustainability käsitteeseen, ei ole täysin vältytty.  

– Osalle toimijoista sana tarkoittaa ympäristöön ja työnvoimaan liittyvän vastuullisuuden sijaan enemmänkin yritystoiminnan kestävyyttä ja kannattavuutta.  

Värikivien suosio kasvussa 

Kun Ruohomäki aloitti Namu Jewelleryn toiminnan kahdeksan vuotta sitten oli selvää, että kysyntää vastuullisille jalokiville löytyy siitä huolimatta, että koko jalokivimarkkina on Suomessa toistaiseksi melko pieni.  

– Lähes 99 % niistä kultasepistä, joille yritystoiminnan alussa soitin, ottivat ilolla vastaan vastuulliset tuotteeni. 

Myös jalokivien päivittynyt muoti on kasvattanut niiden kysyntää. Perinteisen värittömän timantin lisäksi esimerkiksi vihkisormuksissa näkyy aikaisempaa enemmän väriä. 

– Maailmalla värilliset jalokivet ovat kovassa muodissa ja trendi näkyy jo Suomessakin. Tiedän useita morsiamia, jotka haluavat yhden vihkisormuksen sijaan useamman, jotta sormusta voi vaihdella fiiliksen mukaan. Värejä uskalletaan käyttää aikaisempaa rohkeammin.  

Selkeiksi trendiväreiksi Ruohomäki nimeää vihreän ja petrolin väriset safiirit. Myös pinkit ja vaaleanpunaisen sävyt pitävät pintansa suomalaisten lempiväreissä. Värikiven valitseminen on usein myös budjettiystävällisempi vaihtoehto, kun sormukselle tai muulle korulle halutaan näyttävyyttä. 

– Karkeasti voidaan sanoa, että karaatin timantti maksaa tuhansia euroja, kun taas karaatin safiirin voi saada noin tuhannella eurolla. 

Kansainvälisyys ja uudenlaiset yhteistyökuviot kiikarissa 

Suomen rajalliset jalokivimarkkinat ovat osaltaan ajaneet Ruohomäen pohtimaan yrityksen kansainvälistymistä. Ensimmäisenä kiikarissa hän pitää Euroopan markkinoita. 

Tällä hetkellä Ruohomäki työskentelee projektin eteen, jossa Namu Jewellery ja globaali kehitysapuorganisaatio voisivat yhteistyössä edistää kaivosalueella työskentelevien ja asuvien asemaa. 

– Tavoitteena on, että tämän yhteistyön avulla kaivostuotannon ympärillä toimiva yhteisö voisi asianmukaisen elannon lisäksi hyötyä muullakin tavoin siellä tehtävästä yritystoiminnasta.