Netta löysi kutsumuksensa eläintentäyttämisestä – ”Konservointi yhdistää täydellisesti kaiken, mitä tykkään tehdä”

Neljätoista vuotta sitten Netta Lempiäinen oli omien sanojensa mukaan tavallinen biologian opiskelija Helsingin yliopistolla.

– Niin kuin monet muutkin maisteriksi valmistumisen kynnyksellä, mietin, mitä seuraavaksi, ekologiaan erikoistunut Lempiäinen kertoo.

Moni hänen opiskelutovereistaan alkoi tehdä väitöskirjaa, ja Lempiäinenkin harkitsi samaa. Se ei kuitenkaan tuntunut omalta.

– Sitten kuulin, että Luonnontieteellisen museon konservointiosastolla oli avautumassa oppisopimuspaikka. 

Lempiäinen innostui, sillä hän oli aina halunnut töihin museolle. Eläinkonservointi eli käytännössä eläinten täyttäminen ei tuossa vaiheessa ollut hänelle lainkaan tuttua. Hän tutustui aiheeseen ja päätti mennä pääsykokeeseen.

– Siellä piti näyttää, että on taiteellisesti lahjakas, osaa piirtää sekä maalata, ja että osaa hahmottaa asiat kolmiulotteisesti, Lempiäinen muistelee.

Hän saikin oppisopimuspaikan kymmenien hakijoiden joukosta. 

– Konservointi yhdisti täydellisesti kaiken, mitä haluan tehdä ja mistä tykkään. Se oli lähtökohtani tähän ammattiin.

– Olen biologi ja opiskellut myös fysiologiaa. Minua on aina kiinnostanut ihan hulluna eläinten anatomia ja käyttäytyminen, tein aiheesta gradunkin. Olen aina myös harrastanut taiteita.

Museolta yrittäjäksi

Kolmen vuoden oppisopimuskoulutuksen jälkeen Lempiäinen valmistui museolta luonnontieteellisen alan konservaattoriksi. Vuonna 2014 hän perusti yritykselleen toiminimen, mutta teki vielä muutaman vuoden ajan töitä museolla. Ajan kuluessa alkoi kuitenkin näyttää siltä, että Lempiäinen voisi pärjätä myös täysipäiväisenä yrittäjänä. Vuonna 2018 hän sanoi itsensä irti vakituisesta virasta Luonnontieteellisellä museolla ja alkoi pyörittää yritystään Studio Naturaliaa kokopäiväisesti.

Studio Naturalia tarjoaa ensisijaisesti eläintentäyttöpalveluita. Lisäksi Lempiäinen konsultoi museoita ja oppilaitoksia.

– Erikoisalani ovat linnut ja nisäkkäät. Lisäksi teen luurankoja, pajallaan Järvenpäässä toimiva Lempiäinen kertoo.

Yrityksen liikevaihto on kasvanut vuosi vuodelta, ja nykyisin se elättää Lempiäisen.

Hänen asiakkaissaan korostuu kaksi isoa ryhmää: metsästyksen harrastajat sekä museot ja oppilaitokset. Lisäksi Lempiäinen tekee muun muassa muistotöitä lemmikeistä.

– En ole esimerkiksi täyttänyt koiria, mutta lemmikinomistajat voivat haluta muistoksi lemmikkinsä kallon tai luurangon.

Lempiäinen on huomannut, että edesmenneiden lemmikkieläinten täyttämiseen suhtaudutaan Suomessa kaksijakoisesti. Toiset eivät näe siinä mitään pahaa, toiset tuomitsevat asian raivokkaasti.

– Jos asiakas haluaa jotain, jonka pystyn toteuttamaan, en näe siinä ongelmaa, Lempiäinen sanoo.

Hän kertoo, että Euroopassa lemmikkien täyttäminen on todella yleistä.

– Kollegani Euroopassa täyttävät kissoja ja koiria ihan urakalla. Suomessa siihen on jostain syystä todella nihkeä suhtautuminen. 

Jokaisella on oma tyyli

Lempiäinen kertoo, että konservointi alkaa eläimen kunnon arvioinnilla.

– Kaikki eläimet eivät todellakaan ole siinä kunnossa, että ne voitaisiin täyttää. Esimerkiksi sulkasatoisesta linnusta ei saa hyvää, vaikka tekisi mitä. Ja jos eläin ei ole tuore, ei kannata edes yrittää.

Jos eläin on kunnossa, siitä otetaan mitat, se nyljetään ja nahka käsitellään asianmukaisesti. Isommille nisäkkäille on olemassa uretaanisia tekovartaloita, joita Lempiäinen tilaa ulkomailta. Hän tarkistaa, että vartalon sekä nahan mitat täsmäävät, ja muokkaa vartaloa tarvittaessa. Mallille asetellaan silmät ja sen silmäluomet sekä huulet hienosäädetään saven avulla.

– Jokaisella tekijällä on oma kädenjälkensä, ja me, jotka olemme olleet pitkään alalla, tunnistamme toistemme työt.

Lempiäinen kertoo, että eläimen luonnollinen asento on tärkeää, samoin se, että nahka menee paikoilleen täysin oikein.

– Se on helppo laittaa ihan väärin, mikä vaikuttaa lopputulokseen. 

Internet on täynnä kuvia kummallisen näköisistä, väärin täytetyistä eläimistä, ja sellaisiin eläimiin Lempiäinenkin on törmännyt matkoillaan eri maiden museoissa.

– Vitsit, mitä tavaraa sieltä löytyy, valitettavasti! 

Lempiäinen kertoo, että museoiden eläinkokoelmien uusiminen on hyvin kallista, eikä valtion tai yliopistojen ylläpitämillä museoilla ole välttämättä varaa tehdä sitä. Eläinten hankkiminen maksaa, samoin niiden luonnollisen näköinen ympäristö. Dioraaman eli maiseman, jossa eläin on, täytyy olla rakennettu aidoista materiaaleista puun oksia ja ruohonkorsia myöten.

 – Ei eksoottista lintua voi laittaa istumaan suomalaisen koivun oksalle, se olisi ihan pöhköä.

Hippiäisestä merikotkaan

Lempiäinen kilpailee aktiivisesti konservoinnin Suomen ja Euroopan mestaruuskisoissa. Hän on saavuttanut useita palkintosijoja sen jälkeen, kun aloitti kilpailemisen vuonna 2012. 

Kesällä 2023 hän voitti SM-kilpailussa parhaan työn palkinnon, Best of Shown, sekä Suomen-mestaruuden lintusarjassa täyttämällään tiibetinkaijalla. 

– Lisäksi saavutin ensimmäisen sijan nisäkässarjassa genetillä ja hartiatäyttöjen sarjassa valkohäntäpeuralla.

Lempiäinen toimii myös Suomen Eläintentäyttäjät ry:n hallituksessa.

Hän sanoo, ettei konservointi koskaan ole yksitoikkoista liukuhihnatyötä, vaan vaihtelevaa ja mielenkiintoista.

– Täytän eläimiä päästäisestä hirveen ja hippiäisestä merikotkaan. On työvoitto, kun esimerkiksi pienen pieni päästäinen onnistuu.