Nuohoamisen merkitys ymmärretään
Kymmenen vuotta nuohousalalla työskennelleen Petteri Jaatisen mukaan noen määrä hormistossa paljastaa, onko tulisijaa käytetty tehokkaasti.
Kontiolahtelainen Petteri Jaatinen huomasi kymmenen vuotta sitten ympäristöteknologiaa opiskellessaan ilmoituksen, jossa haettiin nuohoojaa. Hän päätyi opettelemaan nuohoamista oppisopimuksella, ja on sittemmin työskennellyt alalla.
Jaatisen yritys Ember Oy sai alkunsa, kun alan toiminta vapautui vuonna 2019 nuohoamisen poistuttua pelastuslaitoksen lakisääteisistä tehtävistä. Asiakkaina on yksityistalouksia, taloyhtiöitä sekä julkisen alan toimijoita Joensuussa ja sen lähikunnissa.
– Parasta tässä on, että voin vaikuttaa ihmisten kotien paloturvallisuuteen ja siihen, että tulisijat toimivat ja lämmittävät eikä niistä tule hiukkaspäästöjä. Haastavinta on töiden aikatauluttaminen, koska enää ei voi vain mennä talosta taloon, Jaatinen pohtii.
Jaatinen pohtii, että pääasiassa ihmiset ymmärtävät hyvin nuohoamisen merkityksen paloturvallisuuteen. Toisinaan nuohoaminen on kuitenkin jäänyt, kun nuohooja ei enää käykään automaattisesti kerran vuodessa.
– Ainahan se on loppujen lopuksi ollut asiakkaan vastuulla, mutta nyt varsinkin vanhemmat ihmiset ovat vain odottaneet ja ihmetelleet, miksi nuohooja ei ole käynyt.
Karsta vähentää lämpöä
Jaatinen kertoo aloittavansa nuohoamisen pellin poistamisella ja tulisijan aukkojen peittämisellä. Sen jälkeen savupiippu harjataan yläkautta. Samalla piipulle tehdään visuaalinen tarkastus.
– Nuohooja voi tehdä paloviranomaiselle pikailmoituksen, jos piipussa on henkeä vaarantava tilanne, esimerkiksi hormi halki. Näitä on kyllä tullut vastaan aika vähän.
Lopuksi tulisijan palokaasuille altistuvat savukanavat puhdistetaan sisäkautta. Tavallisesti prosessiin aikaa kuluu noin puoli tuntia. Jaatinen sanoo, että noen määrä paljastaa, onko tulisijaa käytetty oikeaoppisesti.
– Yleisin virhe on, että palamista supistetaan pellillä, kun ajatellaan, että sillä tavalla tuli lämmittää paremmin. Puolittain kiinni oleva pelti kuitenkin aiheuttaa tulisijojen savukanavien karstoittumista eikä lämpö lopulta enää siirry tulisijan runkoon.
Asiakkaan ja alan etu
Alan vapautumisessa on Jaatisen mukaan haastavaa se, ettei samalla perustettu valtakunnallista rekisteriä, jolla varmistettaisi alan toimijoiden pätevyys ja josta asiakas voisi asian tarkastaa.
– Ihmiset kiinnittävät huomiota siihen, miten nuohooja käyttäytyy, onko hän aikataulussa ja onko jälki siistiä, mutta tosi harvoin asiakas tietää, mitä siellä oikeasti pitää tehdä, hän perustelee.
Jaatinen löytää vuoden 2019 lakimuutoksesta hyvääkin: löydettyään mieleisensä nuohoojan voi tämän asiakkaana pysyä niin kauan kuin haluaa. Se on etu niin asiakkaalle kuin alan yrittäjillekin.
Teksti ja kuva: Susanna Lehikoinen-Eriksson
