Nuori viljelijä pyörittää yksin maatilaansa ja viihtyy työssään erinomaisesti – “Isännän paikka ei ole vapaana”

Kasvun ihmeen seuraaminen ei koskaan lakkaa kiehtomasta Anne-Mari Tarkkiota.

– Kun tekee luonnon kanssa töitä, laittaa siemenen peltoon ja näkee, kuinka se moninkertaistuu syksyyn mennessä. Onhan se nyt mahtavaa!

Tarkkio pyörittää yksinyrittäjänä Satakunnan maaseudulla omaa kasvinviljelytilaansa, jolla kasvattaa kuivaa heinää hevosille, alpakoille ja pieneläimille eläinkauppoihin. 

Hänen tilansa peltoja on viljelty jo 1600-luvulta. Nykyinen asuinrakennus on rakennettu vuonna 1830. Tarkkio osti tilan isältään vuonna 2018, kun oli 23-vuotias. Siitä lähtien hän toiminut siellä yksinyrittäjänä.

– Olen syntynyt täällä ja kasvanut maanviljelyyn. Olen ihan pienestä pitäen halunnut olla maanviljelijä. Äiti sanoi, että ensimmäinen toiveammattini oli seikkailija. Mielestäni tämä on kyllä aikamoista seikkailua joka päivä.

Tarkkiolla on myös agrologin tutkinto. Ilman koulutusta maatilayrittäjänä ei saakaan toimia, sillä EU kieltää sen.

Nykyisin Tarkkion vanhemmat asuvat lähistöllä, mutta maatila on yksin hänen, ja yksin hänelle kuuluvat myös kaikki tilan työt. Ne taas ovat hyvin riippuvaisia kulloisestakin säätilasta. Voi olla, että Tarkkion viikon ajalle suunnittelemat tehtävät onkin hoidettava yhtenä päivänä, kun sääennuste alkaa näyttää koko viikolle sadetta. Niinä hetkinä, kun sataa, eikä Tarkkio voi tehdä oikein mitään, hän tekee kuitenkin jotain.

– Korjaan asioita, jotka olisi pitänyt korjata jo viime viikolla. Tämä on toistaiseksi vähän tällaista tulipalojen sammuttelua. Tehtävää olisi niin paljon, kuin vain ehtii tehdä.

Naislokerosta hehtaarilokeroon

Maatilan pyörittäminen yksin käy välillä raskaaksi, mutta toisaalta Tarkkio sanoo tottuneensa hallittuun kaaokseen.

– Ei minua stressaa ajatella, mitä on tekemättä. Olen tottunut siihen, että välillä kaikki on tekemättä. 

Muutama vuosi sitten Tarkkiolla oli myös noin 20 lypsylehmää, mutta niistä hänen piti luopua. Taloudellisesta näkökulmasta niitä oli niin vähän, että vaihtoehtona oli joko niiden määrän lisääminen ja uuden navetan rakentaminen tai kokonaan lopettaminen.

– Totesin, että tuntipalkka voi olla helpomminkin ansaittavissa ja isompi. Laitoin siis lehmät pois. 

Maatilansa koosta hän ei halua puhua.

– Se on salaisuus, jonka yritän pitää. Minut lokeroidaan jo nyt siksi, että olen naisviljelijä. Ihmisillä on tapana luokitella toisiaan myös hehtaarien perusteella, ja minulla on jo tarpeeksi ahdasta täällä naislokerossa, Tarkkio sanoo.

Nokattomat kanat

Maatalousyrittäjien tilanne Suomessa juuri nyt on vaikea. Tarkkiota kuitenkin vie eteenpäin ajatus siitä, että ihmisten on pakko syödä, ja siksi viljelijöitä tarvitaan. Hänen mielestään Suomessa täytyy ehdottomasti olla omaa ruoantuotantoa. 

– Jos tuotanto siirretään ulkomaille, se tehdään luonnon ja eläinten kustannuksella. Se voi olla halvempaa, mutta se ei missään nimessä ole parempi luonnolle eikä eläimille. 

Tarkkio muistuttaa, että Suomessa maataloustuottajien toimintaa säädellään paljon tarkemmin kuin monessa muussa maassa, mikä tarkoittaa, että eläintenkin olot ovat paremmat. 

– Ei ole itsestään selvää, että meillä on salmonellavapaata, tai että possuilla on saparot ja linnuilla nokat. Ulkomailla ei ole, Tarkkio painottaa. 

Siat pureskelevat stressaantuneena lajitoveriensa saparot, kanat taas nokkivat toisiaan. Monien maiden suurkanaloissa tämä estetään leikkaamalla kanojen nokat pois.

Tarkkio sanoo, ettei hänelle ole väliä, syövätkö ihmiset lihaa vai kasviksia, kunhan ruoka olisi kotimaista.

– Tulee myös muistaa se, että ilman eläinten lantaa me ryöstöviljelemme maitamme. Jos emme lannoita peltoa, viljelykasvi vain ottaa ravinteita pellosta. Kun sinne laittaa lantaa, pelto kuohkeutuu, eliöt tykkäävät ja innostuvat, ja sato kasvaa paremmin. 

Missäs isäntä?

Naislokerosta Tarkkio puhuu, koska hän tosiaan on hieman harvinaisempi tapaus: nuori, maata viljelevä nainen, joka näyttää somessa päivittäin, että pärjää ja viihtyy erinomaisesti omillaan. Tarkkio kertoo maatilansa arjesta Youtubessa, Instagramissa ja Tiktokissa, ja niissä kanavissa hän onkin jo pienimuotoinen julkkis, seuraajia on yhteensä melkein 100 000. 

Suurin osa palautteesta on positiivista.

– Seuraajina on yllättävän paljon sellaisia niin sanottuja pystykaupunkilaisia. Heiltä tulee viestiä, että ovat yllättyneitä, kuinka viihdyttävää tämä on, vaikkeivät tiedäkään asiasta mitään.

Varjopuolet ovat toisaalta läsnä myös Tarkkion somessa.

– Olen saanut jo elämäni ensimmäisen ”tapa ittes” -kommentin. Silloin sitä tietää olevansa jotain, kun niitä alkaa tulla, hän naurahtaa.

Tarkkion some-kanaville satunnaisesti eksyneet ihmettelevät usein, missä Tarkkion isäntä on. Moni myös tarjoutuu itse isännäksi. Näille ihmettelijöille Tarkkiolla on patenttivastaus. Hän sanoo, ettei isännän paikka ole vapaana.

– Siinä kohtaa he onnittelevat, että minulla on puoliso. Sanon, ettei minulla ole puolisoa. Sitten he eivät enää tiedä, mitä sanoa.

Tarkkio ihmettelee, kuinka tiukassa vanhentuneet käsitykset maanviljelystä elävät.

– Emme ole enää 1950-luvulla, jolloin koko perhe viljeli maata. Eihän tämä edes elättäisi koko perhettä.

Anne-Mari Tarkkio kuvaa itse kaiken materiaalin sosiaaliseen mediaan. Apuna on muun muassa drone.

Kolmen finalistin joukossa

Tarkkio huomauttaa tehneensä maatilan töitä jo 16 vuotta ja lisäksi kouluttautuneensa siihen ammattikorkeakoulussa. 

– Miten joku osaisi tehdä samaa kuin minä ihan vain siksi, että hänellä on eri sukupuoli? Tarkkio kysyy.

Useimmiten sisällön tuottaminen someen on kuitenkin Tarkkiosta innostavaa. Viime aikojen tärkein palaute ja inspiraatio tuli kaupan myyjältä, joka kertoi Tarkkiolle viisivuotiaasta tyttärestään.

– Tyttö oli saanut päähänsä, ettei nainen voi ajaa traktoria. Ei auttanut, vaikka hänen äitinsä selitti, että kyllä voi, ja äitikin osaa. Sitten tytölle oli näytetty videoitani, ja hänen maailmansa oli mullistunut. Jos saa mullistettua viisivuotiaan elämän, niin se on sen arvoista.

Tarkkion sisällöntuotanto on noteerattu myös kansainvälisesti, sillä hänet valittiin kolmen parhaan joukkoon saksalaisen maatalousyhteisö DLG:n maatalousvaikuttajien kilpailussa. Yhteisö järjestää EuroTier -nimistä, maailman suurinta maatalousnäyttelyä Hannoverissa. Tarkkio kilpailee uusien tulokkaiden sarjassa Best Agri Newcomer, joka keskittyy somen vaikuttajiin.

– Menen sinne ystäväni kanssa ensi viikolla katsomaan, tuliko voitto kotiin.