Nyt olisi myynnissä kovassa iskussa oleva konepaja – Yrittäjä on sitä mieltä, että vuonna 1967 alkanut ura on jo kestänyt tarpeeksi kauan

Pentti Nytorpilla kilahtaa toukokuussa mittariin 70 vuotta, ja erittäin suurella todennäköisyydellä hän viettää juhlapäiväänsä töiden merkeissä, kuten on tapana sanoa. Sen verran pitkän rupeaman Pentti on tosin yrityksessään, konepaja Pirkan Avartajat Oy:ssä tehnyt, että olisi jo ihan valmis siirtämään vastuun seuraajalleen. Ongelmana nyt vaan on se, että sellaista ei ole vielä aikakaan löytynyt.

Alussa oli Pentti, Arvi ja yksittäinen aarpora. Ja kun nyt kerran Linnan jalanjäljissä ollaan, niin kyllä se suokin naapurista löytyi. Nykyisen kauppakeskus Elon kohdalla kun oli vielä yritystä perustettaessa vuonna 1988 silkkaa suomaata.

– Se olikin kokoluokaltaan sellainen, että ei siinä edes saappaat jalassa tahtonut yli päästä, Pentti muistelee.

Tilauspaja

Koska kolminaisuudessa mainittu aarpora saattoi mennä monelta ohi, selkeytettäköön heti kärkeen, että se on siis laitteen nimi. Myös avarruskoneena tunnettu aparaatti on koneteollisuuden erikoistyökalu isojen metallikappaleiden työstämiseen. Siitä yritys on nimensäkin saanut, sillä nimestä löytyvä teonsana avartaa on suurten jo tehtyjen reikien viimeistelemistä tarkkoihin mittoihin. Aarporauksen lisäksi ylöjärveläisyritys on erikoistunut työstökeskustöihin.

– Asiakkaamme löytyvät teollisuudesta, ja pääosin meidän työmme on osavalmistusta.

– Tämän lisäksi toteutamme pieniä kokonaisuuksia, kuten hitsattuja rakenteita, koneistusta, pintakäsittelyä sekä kokoonpanoa. Sanalla sanoen me olemme alihankintakonepaja, tai ehkä nykykielessä pikemminkin tilauskonepaja. Mutta siis alihankintatyönä me teemme koneistuksia useammallekin isolle talolle, Pentti Nytorp määrittelee.

NIMENSÄ YRITYS on saanut toiminnasta. Toiminnan kannalta isossa roolissa kun ovat Aar-porat, joita käytetään, kun yritys työstää siltä tilattuja osia toimituskuntoon. – Piirustusten mukaan näitä tehdään, joskus jopa alusta loppuun, mutta pääsääntöisesti esimerkiksi hitsaustyöt ja maalaukset teetän toisilla yrityksillä. Minulla on aika hyvä verkosto tässä aivan naapurustossa, Nytorp kertoo.

Tietokonehomma olisi tekijämiehelle kauhistus

Pentti Nytorp käyttää edelleen monikkomuotoa töistään puhuessaan, mutta yrittäjänä hän on kantanut firman vetovastuuta jo pidemmän aikaa. Hänen yhtiökumppaninsa Arvi Kujanpää siirtyi eläkkeelle jo vuosituhannen vaihteen tienoilla. Pirkan Avartajissa myös yrityksen johto on aina osallistunut varsinaiseen työntekoon. Eikä Pentillä mitään sitä vastaan olekaan, sillä omassa työssä häntä on aina viehättänyt nimenomaan tekeminen. Hän onkin vakuuttunut, että konttorirottana hän ei olisi viihtynyt yhtä hyvin.

– En oikein voi edes kuvitella, että istuisin toimistossa ja olisin vain tietokoneruudun ääressä enkä saisi nähdä, mitä olen käsilläni saanut aikaiseksi. Juuri se on ainakin minulle yksi tämän työn mukavuuksista, Pentti pohtii.

Alalla jo yli puoli vuosisataa

Vesilahdelta kotoisin olevan Pentin ja metallialan yhteinen taival alkoi jo 1966. Silloin hän aloitti opinnot Koivistonkylässä Pirkanmaan ammattikoulun kaksivuotisella viilaajakoneistajalinjalla. Koulusta hän jatkoi suoraan toiseen eli Tampellan konepajakouluun, joka sekin kesti kaksi vuotta.

– Se oli sellainen koulu, että töitä ja teoriaa oli vuoroviikoin. Ja vastuuta sai sen mukaan, miten opinnot etenivät eli taitotason kasvaessa verstas kutsui, hän kertoo.

Tehtaan oma koulu tarkoitti myös automaattista työpaikkaa, ja niin tuli Pentistäkin silloisen jättifirman työmies. Ottaen huomioon, että mies on ehtinyt painaa yrittäjänäkin hommia jo reilut kolme vuosikymmentä, melko pitkään mies viipyi myös palkkatöissä. Varsinaisena työpaikkavaihtarina miestä ei voi pitää, sillä ennen omaa yritystään työnantaja vaihtui tasan kerran. 1973 Tampella vaihtui Hervannan Koneistus Oy:öön, joka oli palkanmaksaja seuraavat 17 vuotta. Tämän työ ohessa Pentti suoritti Pirkanmaan ammattikoululla iltaopiskeluna työteknikon paperit.

– Minulla oli ollut haaveena myös Teku, mutta siihen minulla ei ikinä ollut taloudellista mahdollisuutta, hän kertoo.

Rohkea veto

Yrittäjähaaveensa mies sen sijaan sai toteutettua. Pirkan Avartajat Oy kirjattiin yritysrekisteriin joulukuussa 1988. Yrittäjäksi ryhtymistä helpotti se, että yksin Pentti ei ollut liikkeellä. Samassa työpaikassa ja vielä samassa vuorossa töissä olleen Arvi Kujanpään kanssa tuli pidettyä yhtä siviilissäkin. Ja vaikkei tarkka paikka tai aika olekaan jäänyt mieleen, jossain vaiheessa ilmaan oli heitetty ajatus omasta yrityksestä. Ja kun sitä alettiin sitten puolin ja toisin kypsytellä, aika nopeasti ryhdyttiin myös tuumasta toimeen. Nytorp arvioi, että ajatuksesta yrityksen perustamiseen ei mennyt juuri puolta vuotta pidempään. Päätös oli tosin sitä kokoluokkaa, että tarkkaan se piti puntaroida.

– Kyllähän se hirveän rohkea tempaus oli, hän hymyilee ja viittaa siihen, että valmistavaa konepajaa ei pistetä pystyyn ilman tuntuvia investointeja.

– Meidän kohdaltamme velkamäärä oli miljoona ja kaksisataatuhatta markkaa, mikä tarkoitti sitä, että meistä kummankin talo oli pakko pistää viimeistä kivenjalkaa myöden pantiksi, Nytorp taustoittaa.

VESISUIHKU TARVITAAN, jotta terä ei ylikuumene.

Osaamisesta ei ollut onnistuminen kiinni

Mutta mistä sitten yrittäjillä riitti halua ja rohkeutta? Minkäänlainen pakkotilanne kyseessä ei ollut, sillä töitä edellisessäkin paikassa olisi kyllä riittänyt.

– Kai se oli se kova halua lähteä koettamaan, miten tässä onnistuttaisiin. Olimme nähneet, että siihen oli pystynyt joku muukin, ja siitä olimme vakuuttuneita, että ainakaan ammattitaidosta onnistuminen ei jää kiinni, Nytorp kertoo. Myös Pentin lähipiiri eli siis käytännössä vaimo Terttu suhtautui miehensä suunnitelmiin myönteisesti.

– Ja se, ettei vaimo pistänyt hanttiin, oli tietysti pakkokin, sillä tosiasiassa koko omaisuushan siinä samalla pistettiin likoon.

Se tehtiin mitä tarjolle tuli

Käytännössä työn makuun yrityksessä päästiin vuoden 1989 alusta. Alkuun haasteena oli nimen puute. Koska toiminta oli pistetty pystyyn täysin nollasta, ei asiakkaitakaan luonnollisesti ollut valmiina yhtä ainokaista.

– Toki se aika aktiivista myymistä aluksi vaati, mutta kaikki tehtiin, mitä meille tarjottiin. Etua oli siitäkin, että kun me kaksin teimme, niin pystyimme tarjoamaan työtämme edulliseen hintaan. Toisaalta sitten kun töitä alkoi saada ja puskaradio lähti kiertämään, alkoi tilauksia ropista ihan mukavasti, mies muistelee.

Kohtalokas aloitusajankohta

Jälkeenpäin on tietysti helppo sanoa, että yrityksen perustamisen ajankohta oli kutakuinkin optimaalisen vastakohta. 80-lukua leimannut kovan taloudellisen kasvun aika oli vetelemässä viimeisiään. Nurkan takana Suomea odotti paitsi massiivinen työttömyys myös melkoinen konkurssiaalto. Vasta äsken valtavan velan ottaneet yrittäjät eivät arvatenkaan olleet tässä yhtälössä kadehdittavassa asemassa.

– Lama oli tietysti pikkaisen vakavampi homma, mies muistelee.

Onni onnettomuudessa oli, että yrittäjät olivat ottaneet hyvin pienen osan lainastaan valuuttaluottona. Ne kun osoittautuivat todelliseksi kuolemanloukuksi todella monelle suomalaisyritykselle. Devalvaation myötä niiden osuus nousi yhdessä yössä pilviin.

– Meidän lainastamme näiden valuuttalainojen osuus oli onneksi hyvin pieni, mies myöntää.

Oma pirtti on tehokas motivaattori

Yrittäjien todellinen pelastus oli se, että töitä kahden miehen firmalle riitti lamassakin. Ja kun kaikki otettiin, mitä vain saatiin, töiden puutteeseen touhu ei ollut kaatumassa. Sen mies myöntää, että päivät venyivät hurjan pitkiksi.

– Kello minulla soitti kolmelta aamulla, ja harvemmassa olivat ne päivät, että kotona olin ennen iltayhdeksää. Ja tähän kuului myös lauantai. Sunnuntait kyllä sitten pidettiin vapaata, mies muistelee.

Omasta elosta tingittiin lamavuosina melkoisesti. Päivät olivat pitkiä ja tilipussit kapeita. Kummoisia korvauksia kumpikaan yrittäjä ei noihin aikoihin itselleen nostellut. Toisaalta missään vaiheessa mieleen ei tullut, että hanskat olisi tiputettu tiskiin kesken kaiken.

– Sen verran sisua meillä oli. Ja olihan se aika tehokas motivaattori, että omat talot olivat tässä kiinni vakuutena.

Lamoissa on eronsa

Nytorp myöntää, että 90-luvun laman hyvä puoli oli sen lyhytkestoisuus sekä sen rajoittuminen Suomeen. Näiden asioiden suhteen vuonna 2008 alkanut finanssikriisi on ollut liki päinvastainen, globaali vaiva ja siitä toipuminen hyvin hidasta. 90-luvun lama oli nopeampi rykäys, joskin monelle yrittäjälle kohtalokas sellainen.

– 90-luvun lamassa tapettiin monta hyvää firmaa, ja lisäksi lainantakaajina se tarkoitti taloudellista kuolemaa myös monille sivulliselle, esimerkiksi takaamaan lähteneille sukulaisille. Melko ikäviä juttuja siitä monelle seurasi, niin että siinä mielessä omaan tilanteeseen ei voi olla kuin tyytyväinen, yrittäjä kertoo.

Yrityksen alkuvuosiin osunut lama on kuitenkin ollut se pahin paikka. Kuvaavaa on se, että yrityksessä ei ole läpi sen historian ikinä tehty ainuttakaan lomautusta, ja tämän päivän taloudellisesta tolasta kertoo paljon se, että yritys on saanut parhaan mahdollisen eli AAA-luottoluokituksen.

Pitkäjänteistä toimintaa vähän joka rintamalla

Ensimmäiset työntekijät yritys palkkasi vuonna 1995. Siitä lähtien talossa on ollut yrittäjien lisäksi aina 4–5 työntekijää. Työntekijöiden suhteen vaihtuvuus on ollut hyvin maltillista. Moni on viihtynyt firmassa eläkeikään saakka, ja useampia yli vuosikymmenen mittaisia työsuhteita on riveissä nytkin. Myös asiakassuhteet ovat pitkänpuoleisia. Esimerkiksi espoolainen biopolttoaineiden käsittelyyn tarkoitettujen laitteiden valmistaja Saalasti Oy on ollut asiakas vuodesta 1989 alkaen eli alusta sakka. Melkein yhtä pitkään ylöjärveläispajaa on työllistänyt myös Riihimäellä toimiva Kumera Oy, jonka tuoterepertuaariin kuuluvat meri- ja teollisuusvaihteet, prosessilaitteet sekä laitevalmistus.

– Suurin osa tekemästämme työstä tehdään vakioasiakkaillemme, joita löytyy ympäri Suomea, Pentti kertoo. Tilauskanta yrityksellä on tiedossa noin kuukauden päähän. Näin on ollut jo pidemmän aikaa.

– Harvoin tätä pidemmälle työmme ovat olleet tiedossa, olipa taloustilanne hyvä tai huono.

Verkosto löytyy pitkälti naapurustosta

Ylöjärvellä Pirkan Avartajat on toiminut koko historiansa. Alkumetreillä sopivaa tilaa katseltiin Pirkkalastakin, mutta Ylöjärvi vei pidemmän korren. Eikä täältä nyt olla mihinkään muuttamassa.

– Nämä meidän koneemme ovat sellaisia, että ei niitä ihan tuosta vaan viedä paikasta toiseen. Metrin verran tuossa pitää betonia olla koneen alla, mies esittelee hallia kiertäessämme. Nytorpin mukaan Ylöjärvi on heille myös yhteistyömielessä oiva paikka. Tarvittava verkosto on lähellä, sillä naapurustossa löytyy paljon hyviä yhteistyötahoja, esimerkiksi hitsausfirmoja ja maalareita.

– Usein teetän hitsaus- ja maalaustyöt täällä toisilla firmoilla ja koneistuksen hoidan sitten itse kuntoon, hän selkeyttää. Eikä Nyrtorp kaupungin toiminnastakaan löydä moitittavaa.

– Ei kaupungin taholta ainakaan kapuloita ole rattaisiin lyöty, joskaan ei nyt veivillä vauhtiakaan ole annettu, hän myhäilee.

YLÖJÄRVELLE FIRMAN houkuttivat täältä löytyneet toimitilat. Osoite on pysynyt samana perustamisesta lähtien, mutta lisälääniä samasta hallista on ostettu useampaan otteeseen. Nytorpin mukaan myös hänen silloinen kotikuntansa Pirkkala oli ehdolla, mutta Ylöjärvi vei pidemmän korren, koska sieltä löytyivät tilat ensimmäisenä. Sittemmin muuttoa ei olekaan tarvinnut tehdä, ja Pentti myöntää, että kynnys siihen olisi melkoinen.

Eläke on jo ansaittu

Yrittäjä kertoo, että olisi jo valmis seuraamaan toisen perustajan esimerkkiä. Ei hänellä mitään varsinaista hoppua eläkelaitumille kirmaamiseen ole, mutta toisaalta hän kokee myös tehneensä jo kiintiönsä täyteen.

– Minulla tulee toukokuussa 70 vuotta mittariin, joten kai minä omalta osaltani olen työtä aivan tarpeeksi jo tehnyt. Minähän olen virallisesti jo eläkkeellä, mutta kun jatkajaa ei ole löytynyt, niin täälläpä sitä edelleen ollaan, hän sanoo.

Vauhdista kyytiin

Mahdolliselle ostajalle on tarjolla hyväkuntoinen ja vakavarainen yritys.

– Ei tämä yritys mikään suuren mittakaavan toimija ole, mutta sellainen kuitenkin, jonka myötä on viisi perhettä tienannut elantonsa, yrittäjä tiivistää ja huomauttaa, että ostajalle on tarjolla mahdollisuus hypätä liikkuvaan junaan.

– Olisihan tässä sikäli helppoa jatkajalle, että täältä löytyvät valmiit koneet ja miehet niille sekä sitten tietysti jo 30 vuotta kestäneitä asiakassuhteita, Nytorp markkinoi. Myös tuloksen tekoon on pystytty vuodesta toiseen.

– Tuloksemme on ollut plussalla yhtä vuotta luukunottamatta. Vuonna 2008 finanssikriisin alkaessa teimme historiamme ainoan tappiollisen vuoden, Nytorp kertoo.

Mentorointi sisältyy halutessa hintaan

Yrittäjän oma näkemys on, että jatkajaksi sopisi parhaiten jo alaa ainakin hieman tunteva mies tai nainen.

– Tässä olisi oiva paikka jollekin konepajaosaajalle, joka pystyisi itsekin osallistumaan työntekoon, ei pelkästään johtamaan, yrittäjä pohtii. Yrittäjä myöntää, että suurin haaste yrityksen myymisessä on se, että firma on ehtinyt vuosien saatossa vahvasti henkilöityä yrittäjään.

– Lupaan toimia mahdollisen jatkajani mentorina, siis tietysti vain silloin, jos hän kokee siitä jotain apua saavansa. Aika paljon minulla on päässäni sellaista tietoa, jota ei muualla olekaan. Sellaisen jaan tietysti hyvinkin mielelläni jatkajalleni, hän kertoo.

Teksti ja kuvat: Ville Kulmala

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä 6.4.2021