Oletko samaa mieltä verottajan kanssa siitä, oletko toiminimiyrittäjä vai työsuhteessa? – Tulkinta on nykyään joustavampaa

Aika ajoin syntyy epätietoisuutta ehdoista, joiden perusteella verottaja katsoo elinkeinonharjoittajan olevan palkkasuhteessa, eikä toiminimiyrittäjänä. Yleensä sekaannukset liittyvät toimialoihin, joissa tarvitaan koneita tai laitteita työn tekemiseen.

– En ihmettele, jos epätietoisuutta syntyy. Aikaisemmin verotuskäytäntö on nojannut vahvasti siihen, että työtä tehdään palkkasuhteessa. Jo vuonna 1996 ennakkoperintälakiuudistuksessa luovuttiin itsenäisen yrittäjän nimikkeestä, jolloin tarkoitus oli, että työtä voitaisiin tehdä yhä useammin toimeksiantosuhteessa. Lakimuutos ei oikein koskaan lähtenyt toimimaan. Palkkana verottamisen kulttuuri oli vahva ja oikeuskäytäntökin noudatti vanhaa tulkintaperinnettä, Verohallinnon johtava veroasiantuntija Tero Määttä kertoo.

Tilanne on sittemmin parantunut. Vuonna 2016 soveltamiskäytäntö muuttui merkittävästi. Sekä oikeusasteet että verohallinto tulkitsevat tilanteita suopeammin, mutta edelleen yrittäjät törmäävät aika-ajoin tilanteeseen, jossa heidän toimeksiantosopimuksensa poikkeuksellisesti katsotaankin työsuhteiseksi.

Määttä toteaa myös, että työoikeudellinen työsuhde ja verotuksellinen työsuhde ovat erillisiä käsitteitä ja tapausten tulkinta voi olla välillä hankalaa. Sopimussuhteen luonteen työoikeudellinen tulkinta ei ole verovirkailijan tehtävä. Tässä jutussa keskitymme verottajan näkökulmaan.

Tarkista sopimus

Kaiken ytimessä on työtä koskeva sopimus toimeksiantajan ja yrittäjän välillä. Toimitaanko siinä määritettyjen ehtojen mukaisesti?

– Yrittäjät eivät ole sopimusten laatimisen ammattilaisia, joten sopimuksiin saattaa livahtaa joskus ehtoja, jotka näyttävät työsopimuksen ehdoilta. Ennen kiistatilanteissa sopimuksista etsittiin työsuhteen tunnusmerkkejä, mutta nykyään tilanteita tulkitaan tarkastelemalla kokonaisuutta. Jos sopimukseen on esimerkiksi livahtanut maininta lomakorvauksista, joka kuuluu palkkatyön sopimukseen, mutta muuten kyse on selvästi toimeksiantosopimuksesta, asia on ok, Määttä sanoo.

Onko yrittäjällä mahdollisuus aidosti harjoittaa yritystoimintaa?

Mahdollisissa kiistatilanteissa tarkastellaan kokonaistilannetta ja toiminnan luonnetta. Korkein hallinto-oikeus on esimerkiksi kyseenalaistanut toimeksiantosopimuksen sisällön sellaisessa tilanteessa, jossa yrittäjä ei aidosti voi vaikuttaa työntekemisen tapaansa ja toimia yrittäjänä.

– Esimerkiksi kiinteistövälittäjä ei voi tehdä työtä yrittäjänä, jos kiinteistövälittäjän toiminta on kaikin tavoin sidottu välitystoimiston toimintaan ja toimintamalliin, Määttä toteaa.

Lainsäädäntö tai KHO:n määrittämät tilanteet voivat rajoittaa yrittäjänä toimimista. Esimerkiksi virkamies ei voi toimia yrittäjänä.

Vastaako yrittäjä työstään?

Yrittäjällä täytyy olla lopullinen vastuu työstä, jota hän tekee. Määttä kertoo esimerkin Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä vuodelta 2015, jossa toiminimiyrittäjä valvoi ja huolsi yrityksen lämpökeskuksia. Entisen katsantotavan mukaan kyseessä olisi ollut työsuhde.

– KHO totesi, että kyseessä oli toimeksiantosopimus, sillä yrittäjän työtä ei konkreettisesti valvottu, Määttä sanoo.

Alihankkijana toimivan yrittäjän täytyy olla vastuussa työnjohdosta, valvonnasta ja lopputuloksesta.

Koneet ja laitteet aiheuttavat eniten kysymyksiä

Eniten kiistakysymyksiä aiheuttavat työt, joissa yrittäjä toimii toimeksiantosopimuksella, mutta käyttää toimeksiantajan koneita ja laitteita. Aikaisemmin kirjaus aiheesta on ollut tiukka: Ilman omaa kalustoa ei voi toimia yrittäjänä. Yrittäjän täytyy kantaa toiminnassaan yrittäjän riski.

– Jos yrittäjä käyttää toimeksiantajan laitteita, hänen täytyy lähtökohtaisesti kattaa koneen kustannukset. Työn luonteessa täytyy osoittaa yrittäjämäisyyttä, Määttä kertoo.

Hän kertoo esimerkin automaalarista, joka oli toimeksiantajaan ensin palkkasuhteessa, mutta perusti yrityksen, jonka kautta ryhtyi laskuttamaan toimeksiantajaa. Toiminta tapahtui toimeksiantajan tiloissa ja tämän laitteilla.

– Tässä tilanteessa, koneiden ja laitteiden käyttö oli huomioitu työn hinnassa, joten KHO katsoi, että tilanne on ok. Toisessa tilanteessa KHO:n ratkaisemassa tilanteessa kuorma-autoilijoilla ei ollut omia autoja, liikennelupia, eikä muita asiakkaita, joten kyseessä katsottiin olevan työsuhde, Määttä kertoo.

Määttä toteaa, että joskus tilanteita tulkitaan liian tiukasti ja viranomaisten täytyisi tunnistaa eri tilanteiden väliset erot paremmin. Ongelmatilanteita on kuitenkin lopulta vähän. Eniten niitä tulee esiin erilaisissa koneiden kuljetustilanteissa.

Kokonaisarvio ratkaisee

Jos on vaikea arvioida, onko toiminta aitoa elinkeinotoimintaa, viranomainen turvautuu kokonaisarvioon.

– Katsotaan sopimus, mitä on sovittu, tarkoitettu ja toteutuuko se. Ovatko vastuut ja velvoitteet selvät? Lopulta katsotaan, onko yrittäjä perustanut, rekisteröinyt ja hoitanut yritysvelvoitteet asianmukaisesti. Jos kaikki on kunnossa, toimintaa pidetään yritystoimintana, Määttä selvittää.

– Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että kyseessä on aito toimeksiantosopimus. Esimerkiksi ennen taksilainsäädäntöä kuljettaja ei voinut ajaa toisen taksia ilman työsuhdetta. Nyt koko henkilön harjoittama elinkeino voi olla taksinkuljetustuurausta. On vaikea arvioida, onko kyseessä aito elinkeinotoiminta laajalle asiakaskunnalle ja milloin työsuhdetta vastaava tilanne. Näistä tapauksista ei ole selvää oikeuskäytäntöä, Määttä sanoo.

Elina Hakola

elina.hakola (at) yrittajat.fi