Palkittu kahvilayrittäjä harmittelee, ettei työnteko kiinnosta kantasuomalaisia: ”Jos vähänkään kunnollisen haluaa, ovat harvassa”

Punkaharjun keskustassa sijaitseva kahvila Pullaposki on monen turistin pyhiinvaelluskohde. Yrittäjä Sari Kutvosen perustama kahvila valittiin äskettäin paikkakunnan vuoden yritykseksi.

– Palautteella ei elä, mutta se antaa voimaa ja jaksamista eteenpäin. Kyllähän se hyvältä tuntuu, kun asiakkaat tulevat onnittelemaan ja sanovat, että valinta meni oikeaan osoitteeseen, Kutvonen kertoo.

Parhaillaan hän valmistautuu yhteen vuoden kiireisimmistä sesongeista. Asiakkailta on tullut perinteiseen tapaan runsaasti tilauksia joululaatikoista. Kutvosen mukaan kotitekoisuus on kahvilan tärkein myyntivaltti. Kaikki tuotteet valmistetaan käsin.

– Jouluaattona edeltävänä viikonloppuna paahdamme yötä päivää laatikoita ja riisipiirakoita. Teemme laatikot itse alusta asti. Porkkanalaatikon porkkanat kuoritaan, keitetään ja soseutetaan. Niitä menee 20–30 kiloa, yrittäjä kertoo.

Valikoimassa on lisäksi punajuuri-, aura-, lanttu-, maksa- ja perunalaatikoita, jälkimmäinen imellettynä.

– Tilauksia on nyt niin paljon, että joudun varmaankin ilmoittamaan sosiaalisessa mediassa, että en enää pysty ottamaan enempää vastaan. Resurssit ja uunitila eivät riitä, hän sanoo.

Laatikoiden ohella itäisessä Suomessa suositaan joulupöydässä riisipiirakoita. Niitä valmistuu jouluksi sadoittain.

”Välillä palkkaa ei voi ottaa. Aina pitää silti uskoa tulevaisuuteen.”

Sari Kutvonen, yrittäjä

”Välillä palkkaa ei voi ottaa”

Kutvonen avasi ensimmäisen kahvilansa Enonkoskella vuonna 2004. Punkaharjun entisen kunnantalon tiloissa kahvila on toiminut 14 vuotta. Tänä vuonna yritys viettää 20-vuotisjuhlaa. Kutvonen on onnistunut rakentamaan kahvilasta tasaisen toimeentulon lähteen, vaikka koronavuosien jälkeen kahvilan kannattavuus ei ole kuitenkaan ollut enää samalla tasolla.

– Ennen koronaa töitä oli niin paljon kuin jaksoi tehdä. Silloin toiminnasta jäi vähän enemmän itsellekin. Koronavuosien jälkeen syyskuukaudet ja alkuvuosi ovat vaikeaa aikaa. Onneksi minulla on myös pitopalvelu, jolla pystyn vähän tasoittamaan yritystoimintaa.

Kutvonen on unelmatyössään, jota hän haluaa tehdä välillä myös ilman palkkaa.

– Välillä palkkaa ei voi ottaa. Aina pitää silti uskoa tulevaisuuteen. Koko ajan ei voi havitella kuuta taivaalta. Joskus pitää tyytyä vähempäänkin.

”Oikealta ammatiltaan” Kutvonen on kirjanpitäjä. Hän päätti kuitenkin hyvissä ajoin, ettei halua tehdä töitä alalla.

– En ole yhtään tietokoneihminen enkä sen takia tykkää kirjanpitohommista. Yrittäjän työssä sen alan osaamisesta on kyllä hyötyä.

Odotukset keväässä

Kutvonen odottaa innolla tulevaa kevättä ja kesää, jolloin lomalaiset saapuvat Punkaharjulle.

Viime kesänä korvapuustien menekki yltyi jo niin hurjaksi, että Kutvonen mietti hetken, pitäisikö hänen keskittyä vain yhden tuotteen leipomiseen.

– Jostain turistit olivat saaneet päähänsä, että meillä leivotaan maailman parhaat korvapuustit. Emme edes mainostaneet missään, yrittäjä ihmettelee.

Päivässä korvapuusteja valmistui kahvilan keittiössä parhaimmillaan pari sataa kappaletta.

Yrittäjän apuna on kaksi vakituista työntekijää. Kutvonen on 20 vuoden yrittäjäuransa varrella tarjonnut harjoittelupaikkoja useille maahanmuuttajille.

– Olen aina sanonut, että haluan antaa mahdollisuuden katsoa, millaista työtä tämä on. Olen ottanut ihmisen työskentelemään minun rinnalleni ja opettanut pitsojen ja karjalanpiirakoiden tekemistä ja pullien pyörittelyä. 

Yrittäjä myöntää, että puutteellinen kielitaito voi olla joskus haaste. Tällä hetkellä Kutvosella on vakituisessa työsuhteessa venäläinen, joka on asunut Suomessa 30 vuoden ajan. Siitä huolimatta kieliongelmia on aika ajoin.

”Tänä päivänä tuppaa olemaan niin, että työntekijä sanelee ehdot, ei työnantaja.”

Sari Kutvonen

”Työntekijä sanelee ehdot”

Kutvosen mukaan maahanmuuttajat ovat tervetullut vaihtoehto, koska kantasuomalaisia työt kahvilassa eivät näytä kiinnostavan.

– Jos vähänkään kunnollisen kantasuomalaisen työntekijän haluaa, sellaiset ovat harvassa. Tänä päivänä tuppaa olemaan niin, että työntekijä sanelee ehdot, ei työnantaja.

Kutvonen kertoo elävän esimerkin.

– Eräs työnhakija vaati 20 euron tuntipalkkaa. Sanoin, etten minä pysty maksamaan sellaista itsellenikään. Hän olisi voinut tehdä töitä vain 2–3 päivänä viikossa ja muutaman tunnin päivässä, eikä työkokemusta ollut lainkaan. Minun piti sanoa hänelle, että noilla ehdoilla ei valitettavasti tältä alalta töitä löydy.