Pariskunnan maallemuuttohaaveet toteutuivat, kunhan he keksivät itselleen elinkeinon – Alkuperäistä suunnitelmaa kuitenkin on jouduttu modifioimaan

Idea maalle muutosta syntyi perheessä viitisen vuotta sitten. Silloin Johanna Ketola ja Jussi Marttinen asuivat vielä Tampereelle.

– En tiedä oliko se ikä vai mikä, mutta tuolloin aloimme yhdessä puhua mahdollisuudesta muuttaa maalle, taustoittaa Johanna Ketola. Suunnitelmassa oli kuitenkin yksi iso kysymysmerkki, joka liittyi rahaan.

– Tai siis lähinnä siihen, miten me saisimme leivän pöytään maalle muutettuamme, Johanna jatkaa.

Sekä hän että Jussi toimivat Tampereella itsenäisinä yrittäjinä. Jussi elätti itsensä remonteilla, ja Johanna toteutti hierontaa ja akupunktiota.

 – Koko muuttoajatus meinasi jäädä, koska näimme että silloisilla yritysmuodoilla emme kyllä pärjäisi kauempana kaupungista, Johanna tuumaa.

Perhehoito ei ollut täysin uusi tuttavuus

Jossakin vaiheessa alkoi kypsyä idea ikäihmisten perhehoidon tarjoamisesta ratkaisuksi elinkeinokysymykseen. Eli käytännössä se, että pariskunta ottaisi kanssaan asumaan ikäihmisiä, joiden hoiva ja huolenpito olisi sitten heidän vastuullaan. Hoitomalli soveltuu eritoten sellaiselle ikäihmiselle, jolla on vaikeuksia selviytyä arjesta itsenäisesti, mutta joka ei kuitenkaan vielä tarvitse varsinaista palveluasumista tai laitoshoitoa.

Johannalla oli tähän työhön jo valmiina koulutus, sillä hän on alkuperäiseltä koulutukseltaan kehitysvammahoitaja ja tehnyt hoiva-alan hommia monia vuosia jo ennen yrittäjyyttään. Perhehoitajalta nimittäin edellytetään paitsi ennakkovalmennuksen käymistä myös soveltuvuutta tehtävään. Perhekotitoimintaan ajatuksia ohjasi myös tausta. Johannan äiti oli aikaisemmin pyörittänyt perhekotia mielenterveyskuntoutujille.

Sitten piti löytää paikka

Vielä oli tosin selvitettävänä aika iso este, eli sopivan paikan löytäminen.

– Meidän piti löytää riittävän iso talo viihtyisässä ja hyvässä ympäristössä ja niin, että liiketoiminta olisi mahdollista nimenomaan kodin yhteydessä. Ajattelimme myös, että se saisi olla noin tunnin ajomatkan päässä Tampereelta, Johanna kertoo ja myöntää, että mahdollinen järven läheisyys olisi plussaa, mutta enemmän kuitenkin haave.

Mitään varsinaista ylitarjontaa kyseiset kriteerit täyttävistä paikoista ei ollut, sillä yrittäjä laskeskelee, että he kävivät aikanaan paikan päällä katsomassa ainoastaan seitsemää kohdetta. Luopioisten paikan lisäksi yhdestä ehdittiin jättää tarjouskin jota ei kuitenkaan hyväksytty.

– Nyttemmin sanottuna onneksi niin, koska se olisi ollut liian kallis meidän tarpeisiimme, Johanna myöntää.

Luopioisten vanha Pappila täytti kaikki kriteerit, ja olipa se plussana pidetty järvikin näköetäisyydellä. Koska kiinteistö sijaitsi Haltian kylässä, uudet omistajat nimesivät paikan uudelleen: Haltian Pappilaksi.

Koronan alku osui muuttoaikaan

Johanna ja Jussi ovat nyt kiinteistön neljännet yksityiset omistajat. Heidän omistukseensa tila siirtyi sen 17 vuotta omistaneelta pariskunnalta. Kaupat tilasta solmittiin vuoden 2019 lopulla, ja varsinaisesti muutto alkoi remontilla heti vuoden 2020 alkupuolella, juuri kun pandemia nosti päätään Euroopassa. Yrittäjien uusi elämä maaseudulla alkoi siinä mielessä vähän poikkeukselliseen aikaan, että käytännössä koko koronaepidemia rantautui Suomeen samoihin aikoihin.

– Tulimme tänne tammikuussa 2020, ja täällä tehtiin sitten kaksi kuukautta aivan totaalisesti remonttia. Minulla oli maaliskuun puolivälissä viimeinen työpäivä entisessä ammatissani. Ja kun meillä oli enää kaksi viikkoa aikaa pakata omakotitalo pakettiin, alkoikin etäkoulu, hän muistelee.

Pitkäaikaista perhekotia kesti pari vuotta

Käytännössä pitkäaikaisen perhekodin hoitaminen tarkoitti yrittäjyydestä luopumista, sillä palkanmaksun hoitivat asiakaspaikat ostaneet kunnat.

– Meillä oli kolme pysyvää asukaspaikkaa ja mahdollisuus yhteen tai kahteen lyhytaikaisempaan hoitojaksoon, kuten esimerkiksi muutaman kuukauden evakkoon vaikkapa putkiremontin alta pois, yrittäjä kertoo.

Tätä kesti viime kevääseen asti, mutta silloin maailma mullistui uudemman kerran. Pitkäaikaisen perhekotitoiminnan osalta odotukset eivät olleet toteutuneet, vaan pikemminkin taival oli ollut täynnä toinen toistaan seuranneita haasteita. Korona ei tosin suunnitelmia kariuttanut, mutta muuten moni asia meni vinksalleen.

– Oikeastaan kaikki suunnitelmat, joita meillä sen kanssa oli, kaatuivat ja romahtivat lopullisesti alkuvuonna. Kävi ilmi että yksi tärkeimmistä asiakaskunnista oli tehnyt päätöksen luopua ylipäätään kaikista pitkäaikaisen perhehoidon sijoituksista ja lisäksi useampi muu asiakaskunta valitteli, että heille paikka oli liian kaukana.

– Yksi kaunis päivä löin sitten Jussille nyrkkiä pöytään, että pitkäaikainen perhehoito on nyt osaltani loppu.

Uusille urille

Pitkäaikainen perhehoito aloitettiin virallisesti heinäkuussa 2020, ja pakettiin se pistettiin tänä keväänä 2022. Viimeisin pitkäaikainen asukas asui pappilassa vielä kesäkuun alkupäiville.

– Pari viikkoa olimme ihan tyhjän päällä ja mietimme, mitä sitä voisi keksiä. Meillä kun oli edelleen paljon tilaa, ja jotain vastaavaa halusimme kyllä tehdä, Johanna muistelee. Idea uudesta suunnasta lähti syttymään keskustelusta erään naapurin kanssa. Puhe tuli omaishoitajista sekä heille järjestettävistä lomista. Ehkä niissä olisi se uusi suunta? Olin yhteydessä Pirkanmaan Omaishoidon yksikköön ja siellä innostuttiin ajatuksesta lähteä pilotoimaan uutta muotoa perhehoidosta, Johanna kertoo. Puitteet ainakin ovat kunnossa.

Hieman tiivistetysti ideana on se, että sekä omaishoitaja että omaishoidettava voivat tulla Haltian Pappilaan lomailemaan yhdessä. Kohderyhmänä ovat erityisesti omaishoitajat, jotka eivät malta laittaa hoidettaviaan vapaapäiviensä ajaksi muualle hoitoon. Omaishoidettava tulee edelleen oman kuntansa kautta perhehoidon sopimuksella ja omaishoitaja omakustanteisesti.

– Meillä on rauhallinen ja myös mielenterveyttä hoitava paikka. Eihän täällä tarvitse kuin astua ulos, niin jo pelkkä äänimaisema on varsin upea, Johanna kertoo ja huomauttaa, että paikka on myös hyvin turvallinen ympäristö. Kerrallaan lomajaksoilla voi olla kaksi- kolme pariskuntaa joten ryhmät pysyvät mukavan pieninä.

– Asiakas, jonka omaishoidettava on vaikkapa alzheimer-potilas, harvemmin pystyy esimerkiksi lähtemään kylpylään.

Täysihoitoon kuuluu ruoka viidesti päivässä

Uudistus tarkoitti myös paluuta palkansaajista yrittäjyyden maailmaan. Virallisesti Haltian Pappila Ay perustettiin heinäkuussa, jolloin se kirjattiin kaupparekisteriin. Sen verran tuoretta toiminta on, että tähän saakka kokemusta uudesta on kertynyt vielä varsin nimellisesti. Haastatteluhetkellä kun heillä oli takanaan vasta kaksi viiden päivän jaksoa omaishoitajien ja omaishoidettavien yhteisistä lomista.

– Silloin kun meillä on nämä asiakkaat, minä olen täysin heidän palveluksessaan ja teen kaiken heidän hyvinvointinsa eteen. Asiakkaat ovat täysihoidossa, joten heillä on esimerkiksi viisi kertaa ruoka valmiina pöydässä, hän kertoo.

Toisena uutena avauksena ovat aikuisten leirit

Uuden yritystoiminnan toiseksi kivijalaksi Johanna ja Jussi ovat miettineet työikäiselle väestölle suunnattuja leirejä. Niissä olisi tarjolla paitsi komea miljöö, myös mahdollisuus osallistua johonkin talon vaatimiin askareisiin.

Hän näkee potentiaalisina asiakkaina noin 20–65-vuotiaat, joilla ei ehkä ole omaa kesäpaikkaa, ja jotka haluavat viettää aikaa muiden kanssa.

– Koska kyseessä ovat työikäiset ihmiset, oletettavasti nämä leirit keskittyvät viikonloppuihin, hän pohtii.

Ohjelmaakin Johanna on miettinyt, oman harrastuneisuuden pohjalta tietämystä kun on esimerkiksi kiinalaisesta hieronnasta, villiyrteistä sekä luovasta tanssista.

– Idea on siis, että ei tänne niska limassa tulla raatamaan, vaan pikemminkin pitämään kivaa ihmisten kanssa, Johanna kertoo.

Tämä ajatus on vasta ituasteella, ja toistaiseksi takana on vasta yksi esileiri, josta saatu palaute kuitenkin oli erittäin rohkaisevaa.

– Jos tuollainen viikonloppu pidetään kerran kuussa, se on varsinaisen toimeentulon kannalta tietysti varsin vaatimatonta. Mutta siinä missä hoivapuolelta voitaisiin saada se varsinainen elinkeino, tämä täydentäisi sitä ja olisi sitten vähän extraa. Tosiasia on, että kun meillä on omaishoitolomalaisia, minulla ei ole aikaa vaikkapa lähteä kitkemään kasvimaata tai poimimaan mustikoita, Johanna kertoo.

Tekemisestä ei tule puutetta

Koska pappilassa niin ylä- kuin alakerrassakin on tilaa 250 neliötä, ja pihapiiriin kuuluu lukuisia muistakin kiinteistöjä, on Jussin remonttitaidoille taatusti tarvetta. Juuri parhaillaankin yrityksessä on käynnissä isompi työmaa, kun työn alle on otettu ison pappilan yläkerta.

– Sinne on tulossa meidän omat tilat, keittiöineen, kylpyhuoneineen ja saunoineen. Ideana on, että voimme jatkossa vuokrata alakertaa ja väentupaa kurssi-, juhla- ja kokouskäyttöön. Majoitustilaa täällä on helposti noin 10 hengelle.

Yrittäjä myöntää, että vielä tällä hetkellä on turhan varhaista sanoa, miten suunnitelma toteutuu.

– Taloudellisesti pitkäaikainen perhehoito olisi ollut meille se turvallinen vaihtoehto, mutta nyt joudumme elämään tässä eräänlaisessa epävarmuudessa. Tulevaisuus näyttää nyt kuitenkin valoisalta, hyvältä tämä tuntuu, ja ilmassa on kaiken kaikkiaan kovasti toiveikkuutta.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä 16.8.2022