”Perustyön kunnioitus pitäisi saada takaisin” – osaajapula on perhekodin kehittämisen tulppana

Ammatillinen Perhekoti Satulinna Oy sai alkunsa, kun pariskunta Satu Smith ja Markku Korpelainen alkoivat haaveilla työn tekemisestä yhdessä. Kauneusalan yrittäjänä Satu Smith teki pitkää päivää, samoin Markku Korpelainen lastensuojelun johtotehtävissä.

– Aloimme miettiä, että näkisimme varmaankin useammin, jos meillä olisi yhteinen yritys, Markku Korpelainen kertoo 700-neliöisen talon jylhässä keittiössä, joka tosin on menossa remonttiin.

– Tämä ei ole yhtään meidän näköinen.

Pariskunta päätyi etsiskelyn jälkeen hankkimaan 1950-luvulla rakennetun entisen nahkatehtailijan talon Loimaalta lokakuussa 2021. Toinen koti on Savonlinnassa Saimaan rannalla, minne tehdään lastenkin kanssa säännöllisesti matkoja.

Puurokauhan varressa

Kun työpaikalla myös asutaan, arki ja työ sekoittuvat. Korpelainen on Satulinnan toimiluvallinen johtaja, Satu Smith toimitusjohtaja. Samaan aikaan he ovat isä- ja äitihahmot Satulinnaan pitkäaikaissijoitetuille kuudelle lapselle.

– Päivät alkavat siitä, että keitetään puuroa ja saatellaan lapset koulutielle. Päivällä on esimerkiksi yhteistyöpalavereita: tapaamme lääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä ja terapeutteja. Lisäksi pyöritämme yrityshallintoa – yksityisenä toimijana on paljon raportointia ja paperitöitä, Korpelainen kuvaa.

Lapset ovat 10–14-vuotiaita. Taustat ja tarinat ovat rankkoja.

– Lapsilla ei ole näkymää siitä, että he voisivat palata biologisten vanhempiensa luokse, Korpelainen kertoo.

Hän on työskennellyt työurallaan ohjaus- ja johtotehtävissä muun muassa nuorisovankilassa ja viimeisimpänä 22 vuotta lastensuojelussa. Puoliso Satu Smithillä on myös tausta sijaisvanhempana. Satulinnassa eletään tavallista arkea kouluineen, harrastuksineen, vatsatauteineen ja murrosikineen.

– Yksi työntekijämme juuri sanoi, että kun hän tänne tulee, niin hänellä on fiilis, ettei hän tule töihin, vaan osaksi perhettä tietyksi aikaa.

Perhekoti Satulinnassa työskentelee yrittäjäpariskunnan lisäksi kaksi vakituista ohjaajaa ja yksi keikkalainen.

– Lisäksi käytämme kiinteistönhuollossa ja kunnostuksessa paikallisia yrittäjiä suurena apuna.

Osaajapula kasvun esteenä

Markku Korpelainen kertoo, että työntekijöitä on vaikea löytää. Rekrytointivaikeudet hidastavat tulevaisuuden suunnitelmia ja palvelukonseptien hiomista.

– Olisimme laajentuneet jo vuosi sitten, jos löytyisi tekijöitä, jotka olisivat valmiita yrittäjämäisesti pyörittämään arkea kanssamme.

Korpelaisen mukaan alan julkinen vetovoima ei ole hääppöinen, kun esimerkiksi sote-uudistus ja työtaistelut ovat nakertaneet uskottavuutta. Lisäksi Loimaalle on vaikea houkutella ammattikorkeakoulutettuja ammattilaisia esimerkiksi Turusta tai Tampereelta, missä työvoima revitään niin ikään käsistä.

– Olen itse kouluttanut ammattikorkeakouluissa sosionomeja. Heistä koulutetaan esihenkilöitä ja erityisasiantuntijoita. Järjestelmämme ei kouluta perustyöntekijöitä. Perustyön kunnioitus pitäisi jotenkin saada takaisin. Nuorempi sukupolvi tuntuu myös selvästi vierastavan esimerkiksi vuorotyötä.

Satulinnassa hyödynnetään paikallista sopimista niin paljon kuin alan työehtosopimus antaa myöden. Korpelainen sanoo, että mahdollisuuksia tulisi ehdottomasti yhä lisätä. Haastattelun jälkeen hän on suuntaamassa työvuoropalaveriin työntekijöiden kanssa.

– Me emme luo kiinteitä työvuoroja. Katsomme yhdessä, milloin tarvitaan tekijöitä ja miten menee henkilökohtaiset elämät. Sitten sovittelemme ne yhdessä yhteen. Maksamme työntekijöillemme myös henkilökohtaista palkanlisää, koska työehtosopimuksen määrittelemä palkka antaa niin huonon liksan, Korpelainen kertoo.

Hyvinvointialue jälkijunassa

Satulinnalla on hyvät kokemukset yhteistyöstä Tyksin ja lastenpsykiatrian kanssa.

– Minulla on kokemusta myös muualta. Yhteistyö toimii Varsinais-Suomessa hyvin. Lapset käyvät säännöllisesti tapaamassa ammattilaisia: lastenpsykiatreja, hoitavia lääkäreitä ja terapeutteja. Myös me aikuiset tapaamme säännöllisesti heidän kanssaan ja keskustelemme heidän asioistaan. Saamme paljon esimerkiksi vinkkejä arkeemme.

Satulinna tekee yhteistyötä kolmen eri hyvinvointialueen kanssa, sillä perhekodin lapsia on sijoitettu Loimaalle muualtakin kuin Varsinais-Suomesta.

Mikä sitten ei toimi? Korpelaisen mukaan Varsinais-Suomen hyvinvointialueella (Varha) organisaation rakentaminen vaikuttaa olevan jälkijunassa. Satulinnalla on ollut vaikeuksia esimerkiksi yhteydenpidon ja laskujen maksuaikojen kanssa.

– Esimerkiksi Pohjanmaan toimijat tulivat sieltä tänne Loimaalle kanssamme keskustelemaan. Entiset kunnan sosiaalityöntekijät kokevat, että he ovat nyt Pohjanmaan hyvinvointialue. Sovittiin, miten toimitaan ja marraskuussa kaikki oli selvillä esimerkiksi siitä, miten laskutus muuttuu. Se oli yrittäjän näkökulmasta äärettömän hyvää yhdessä sopimista ja asioiden paperille laittamista. Onneksi Satulinnalla on myös muita tulonlähteitä kuin Varha, Korpelainen toteaa.

Hänellä on viesti myös hallitusneuvotteluihin: lastensuojelussa hukataan tällä hetkellä valtavasti rahaa.

– Yhteiskunnallamme ei ole varaa lapsimäärään, joka tällä hetkellä on sijoitettuna kodin ulkopuolella. Sanon tämän, vaikka olen alan yrittäjä ja tuotan sitä palvelua. Nyt pakosta laitamme rahaa raskaampaan päähän, kun pitäisi muuttaa sitä alkupolkua niin, ettei meillä asu yli 20 000 tuhatta lasta kodin ulkopuolella.

Sydämellä töitä

Julkisuudessa on viime aikoina näkynyt uutisia esimerkiksi kasvaneesta katuväkivallasta ja henkirikoksista. Korpelaisen mielestä tarvitaan ainakin uusi lastensuojelulaki, joka mahdollistaisi 2000-luvulla sellaisenaan lakkautetun nuorisovankilajärjestelmän palauttamisen.

– Alle 18-vuotias joutuu tänä päivänä vankilaan vain vakavista henkirikoksista, törkeistä ryöstöistä ja törkeistä raiskauksista. Rikoksilla oireilevat nuoret ovat siis osana lastensuojelua. Ei nuorison käyttäytyminen kuitenkaan ole muuttunut, mutta Suomessa on lastensuojelussa äärimmäisen vaikeahoitoisia, jopa vaarallisia lapsia, jotka eivät kuuluisi lastensuojeluun.

Korpelainen tietää kokemuksesta, että lastensuojelun lainmukaiset keinot puuttua ongelmiin ovat olemattomat.

– Nuorisovankilajärjestelmä tulisi jollain lailla saada takaisin, jotta olisi pelote siitä, että kun teet vakavia rikoksia, siitä seuraa rangaistus, Korpelainen katsoo.

Satulinnan pihapiiri on haastatteluhetkellä heräämässä kevääseen: lapset ovat olleet mukana haravoimassa ja tehtailijan aikanaan pihalle rakennuttamaa suihkulähdettä on kunnostettu. Historiallinen kiinteistö vaatii työtä, mutta sitä täällä ei pelätä.

– Tätä työtä ei voi tehdä kuin kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa, sydämellä, Korpelainen sanoo.