Pirkko Mannolan elämä on ollut työtä, tähteyttä ja toiminimiyrittäjyyttä

Kaunis, kauriinsilmäinen tyttö ei ollut suoranaisesti reputtanut Kar-Airin lentoemäntävalintaa, vaan hän sai kuulla, että ikä ei riitä, pyri vuoden kuluttua uudelleen. Elettiin vuotta 1958.

Pirkko Mannolasta pelkkä odottaminen olisi ollut hukkaan heitettyä aikaa. Veli Tomi Mannola toimi pikkusiskonsa selän takana ja lähetti tämän kuvia Miss Suomi -kisan järjestäjille.

Matkatoimistossa työskennellyt Pirkko ei ollut haaveillut kauneusalasta, mutta meni Helsingin Messukeskuksessa pidettyihin kisoihin, kun kutsu kävi.

Pian ”pystymetsästä” kauneuskuvioihin ponnahtanut tyttö tajusi olevansa Miss Suomi.

– Omasta mielestäni minä en ollut lainkaan missityyppiä. Muistan myös, kuinka ajattelin seuraajaani kruunatessani, että tässä tämä nyt on, julkinen urani, Mannola sanoo.

Joulukuussa 1959 Jallu-lehti teki kansijutun edellisvuoden Miss Suomesta. Talvisesti pukeutuneen Pirkon kuva täytti koko lehden kannen, ja otsikko kehui tämän lämmintä ja ”sytyttävää” hymyä.

Lämmin ja sytyttävä sopivat kuvaamaan Mannolan hymyä edelleen.

– Jestas, onko noista kuvauksista jo kuusikymmentä vuotta, hän päivittelee.

Tämän kuun lopussa 81 vuotta täyttävä Mannola on tuonut kuvauksiin kaikkiaan seitsemällä eri vuosikymmenellä tehtyjä lehtijuttuja. Ne todistavat, että kiinnostus näyttelijäksi ja laulajaksi missivuoden jälkeen siirtynyttä Pirkkoa kohtaan ei ole hiipunut oikein missään vaiheessa.

Hänellä itsellään kesti jonkin aikaa ennen kuin hän alkoi luottaa siihen, että ei hän vaivu unholaan missivuoden jälkeen. 1960-luvun vaihteessa kysyntä laajeni niin iskelmään kuin elokuvapuolellekin.

– Laulajaksi ryhdyin samalla tavalla kuin missiksi, suoraan pystymetsästä, Mannola virnistää.

Tuohon aikaan levy-yhtiöissä oli joko artisteja, joiden imago oli tummanpuhuva tai artisteja, joille leimallista oli iloisuus ja eloisuus. Vasta alalle tulleesta Mannolasta leivottiin teinipoppari.

Elokuviin missivuoden jälkeen

Elokuvamaailmaan Pirkko pääsi kurkistamaan heti missivuotensa jälkeen. Ensimmäisessä elokuvassaan Yks´tavallinen Virtanen hän sai myös laulaa.

Kaikkia tyyli ei miellyttänyt. Teki hän Mannola mitä tahansa, esiin tuotiin, että se on ”se missi”. Vasemmistolaiset taiteilijapiirit eivät katsoneet hyvällä esiintyjää, joka oli sinut kaupallisuuden kanssa ja mainosti tuotteita myös omalla persoonallaan.

Mutta yleisö halusi Pirkon.

Keikkaileva artistina hän kohtasi niin glamouria kuin rähjäisyyttäkin.

– Nykyisin keikkamuusikkojen olosuhteet ovat paljon paremmin. Siihen aikaan me paleltiin kaljakorien päällä takahuoneissa, ja usein piti juosta melkoinen matka, että päästiin vessaan, Mannola muistelee.

Hetkittäin Tampereen plikka joutui nipistelemään itseään: vuonna 1960 Pirkko Mannola pääsi poseeraamaan pitkään ihailemansa amerikkalaistähden Gary Grantin kanssa.

– Se tapahtui Berliinin elokuvafestareilla, jossa me suomalaiset olimme Kaks tavallista Lahtista -nimistä elokuvaa mainostamassa. Sillä reissulla jouduin yllättäen myös laulamaan ulkoilmakonserttiin 25 000-päiselle yleisölle.

Suomen ja Saksan väliä

Utelias ja tarmokas kun oli, Pirkko ei juuri sanonut ei.

1960-luvulla hän suhasi vuosia Suomen ja Saksan välillä: Saksassakin hänellä oli kysyntää niin näyttelijänä kuin laulajana.

– Kun pääsin Suomen Filmiteollisuuteen vakituiseen työsuhteeseen, tein montaa elokuvaa yhtä aikaa. Yhtä filmattiin päivällä ja toista yöllä. Saksassa taas saatettiin purkittaa kokonainen levy samana päivänä, hektiseen tahtiin tottunut Mannola kertoo.

Yrittäjänä toiminimellä

Yli 60-vuotisen uran aikana tutuksi ovat tulleet kaikki työn tekemiset muodot: pätkäprojekteista kiinnityksiin ja toiminimiyrittämisestä verokortilla työskentelyyn.

Eläkkeelle Mannola jäi 2003 Turun ruotsalaisesta teatterista.

– Silloin ihan oikeasti ajattelin, että jään eläkkeelle – mutta ei siinä niin sitten käynytkään.

Viime joulun alla Mannola teki televisioon Aikuisen naisen joulukalenterin. Parhaillaan hänet voi nähdä Taru Mäkelän ohjaamassa Täydellinen joulu -elokuvassa.

– Mielestäni perustyö on elokuvanteossa ihan samanlaista kuin silloin, kun aloitin filmin parissa. Täydellinen joulu tehtiin 28 päivässä, eli ei ihan niin nopeasti kuin Aarne Tarkaksen eli Speedy-Arskan aikaan, jolloin 2,5 viikkoa riitti, Mannola vertaa.

Hänelle uusimman elokuvan teko oli mieluisa kokemus myös siksi, että tiimiin kuului nuoria ja lahjakkaita näyttelijöitä, kuten Elena Leeve, Maria Ylipää, Aku Hirviniemi, Mikko Leppilampi ja Antti Luusuaniemi.

– En ole ikinä kuullut, että yleisö olisi nauranut premiäärissä yhtä paljon kuin tässä ensi-illassa.

Myös nuoremman näyttelijäsukupolven tapa tehdä töitä muistutti omista ruuhkavuosista.

– Kyllä tämäkin porukka painoi tuplatöitä. Leffan kuvauksista he siirtyivät illoiksi esimerkiksi Kansallisteatteriin ja Svenskaniin, Mannola kertoo.

Hänelle multitaskaaminen on ollut aina lähinnä ilo.

– Olen työorientoitunut, mutta paljon riskinottoahan tämä on vaatinut, ja kun tätä on jatkunut näin pitkään, Mannola miettii.

Sydänoireita ja rintasyöpä

Muutama vuosi sitten sydänoireet yllättivät, ja Mannolan piti jarruttaakin niiden vuoksi. Pallolaajennuksesta toivuttuaan hän sai kuitenkin lääkäriltä luvan jatkaa töitä.

– En minä osaisi vaan olla, Mannola sanoo.

Alkuvuodesta häneltä hoidettiin rintasyöpää.

Kun Vieno Kekkonen oli jo ylittänyt kahdeksankymmenen vuoden rajapyykin, Mannolan, Marjatta Leppäsen ja Vieno Kekkosen pitkäaikainen yhteistyö huipentui laajaan Supernaiset -kiertueeseen.

– Me olimme esiintyneet pitkään Ikivihreät -nimellä, mutta sen loppuhuipennuksen vedimme Supernaisina, ja ihan rocktähtimäisellä bussilla, jossa oli makuupaikat ja kaikki, Mannola nauraa.

Hän ja Tessa Virran orkesteri ovat tehneet yhdessä Mannolan juhlakonsertteja tämän 80-vuotispäivän tiimoilta.

– Kyse on ikään kuin aikamatkasta minun uraani: olen lavalla yksin, esitän tuttuja kappaleita ja juonnan esityksen. Ilta etenee vastaavalla tavalla kuin Markku Veijalaisen minusta ja urastani kirjoittama kirja, Mannola kertoo.

Samalla hän kiittelee sitä, että työ on maistunut aina myös hänen elämänsä miehille. Mannolan mielestä sekä hänen edesmennyt puolisonsa, näyttelijä Åke Lindman että nykyinen elämänkumppani Göran Stubb ovat olleet vähintäänkin yhtä työteliäitä kuin hän.

– Åke aina sanoi, että ei filminteko ole hänelle työtä vaan harrastus. Ja Göran on tälläkin hetkellä jääkiekon vuoksi työmatkalla, Pirkko Mannola kertoo.

Energinen luennoija

VÄLILLÄ Pirkko Mannola saa kuulla noottia tyttäreltään. Ruotsissa asuva Heidi kun toivoisi, että ”Mumi” vierailisi hänen perheensä luona useamminkin.

– Pari viikkoa sitten tulin sieltä Ruotsista viimeksi. Ia on jo esikoululainen ja Nea 3,5-vuotias, Mannola kertoo.

Häntä pyydetään nykyisin usein myös luennoimaan: varsinkin seniorit haluavat kuulla Mannolan meneväisestä ja valoisasta meiningistä livenä.

Ehkä energisyys, ja asenne, johtuu osin myös seurasta. Pirkko Mannolan ympärillä kun on muitakin tarmonpesiä kuin puoliso Göran Stubb, 84.

– Hyvistä ystävistäni meikkitaiteilija Raili Hulkkonen on 73-vuotias, mutta emme ole viime aikoina ennättäneet edes sauvakävelylle, koska varsinkin Raili on ollut niin kiireinen töissä, Mannola kertoo.

Hän kertoo pohtineensa välillä ainakin työtahtinsa hidastamista.

– Göran vastaa, että hän tietää, että et kuitenkaan lopeta. Kyllä me molemmat varmaan jatketaan töitä niin kauan kuin kysyntää riittää.

Lähteet: Pirkko Mannola (WSOY 2005), Pirkko Mannola − Elämää! (Readme.fi 2018)

Pirkko Mannola

• Syntynyt 27.12.1938 Sääksmäellä.
• Asuu Espoossa.
• Perhe: Kihlattu Göran Stubb sekä tytär Heidi Kara perheineen.
• Työ: Laulaja, näyttelijä. Ensilevytys 1958, kun tuli valituksi Miss Suomeksi. Tehnyt kymmeniä elokuvarooleja, näytellyt useissa teattereissa. Esiintyy yhä.

Teksti Leila Itkonen

Kuva Jouni Harala

Juttu julkaistu Yrittäjä-lehdessä 6/2019