Porvoolaiset yrittäjät Rüdesheimissa: Rieslingiä, köysiratoja ja keskiaikaista tunnelmaa

Porvoon yrittäjät kävivät viinimatkalla Saksassa lokakuun alussa.

Aamutuimaan Seutulassa oli jännittynyttä väkeä eikä pelkästään viinimatkan takia, vaan edellisinä päivinä kentällä olleen matkalaukkuhässäkän vuoksi. Ryhmäläiset olivat saapuneet ajoissa kentälle ja se näkyi unisina, mutta uteliaina katseina. Jännitystä lisäsi vielä se, ettemme tienneet kuin muutamien matkalaisten henkilöllisyyden. GDPR-sääntöjen vuoksi nimilistoja ei ollut kenelläkään. Onneksi joku aina tunsi jonkun, joka reissuun oli lähdössä.

Lento meni nopeasti ja Frankfurtin kentällä koko ryhmä kokoontui ja tutustuttiin. Erinomainen oppaamme Gunilla johdatti meidät Wiesbadeniin, saksalaisesta Syyttäjä-tv-sarjasta tuttuun kaupunkiin, missä nautimme maukkaan wienerschnitzel-lounaan.

Weinhotel zum Grünen Kranziin Rüdesheimissa näytti juuri niin idylliseltä kuin kuvitella saattoi, tosin joissain huoneissa oli sisäilmaongelmia. Huoneiden vaihto hoitui tehokkaan oppaamme toimesta nopeasti. Maukkaan illallisen jälkeen useat jaksoivat vielä istua iltaa ja maistaa paikallista Rieslingiä uusien tuttavuuksien kanssa hotellin ravintolassa.

Toisena päivänä suuntasimme ensimmäiseksi Rüdesheimin köysiradalle, joka kulkee viiniköynnösten yllä 1,75 km matkan valtavalle Germania-patsaalle. Matkaa pienessä köysiratavaunussa on 60-luvun alussa taittanut myös itse Elvis Presley elokuvassa G.I. Blues. Näkymät vaunusta ja ylhäältä muistomerkiltä olivat kertakaikkisen upeat aurinkoisen sään täydentäen ihailua. Paluumatkalla löysimme idyllisen viinibaarin, jonka terassilla nautimme virkistävät juomat. Kävelyllä alas kaupunkiin saimme tutustua myös viininkorjuuseen, eikä se ihan helppoa hyvinkin jyrkillä rinteillä ole. Lounaan söimme kaupungin sydämessä Drosselgassella kellopelin alla. Eläväinen viinibaarien katu on vain kolme metriä leveä, 144 pitkä katu.

Omatoimi-illaksi Gunilla-oppaamme onnistui järjestämään jännittävää ohjelmaa: viininmaistajaiset kolikkoautomaatilla. RheinWeinWelt-ravintolassa on maisteltavana lähialueiden tuottajien viinejä 76 viinintuottajalta yhteensä puolentoistasataa eri viiniä, joita oman valinnan mukaan voi maistaa. Poletilla sai automaatista 20 cl maistajaiset; monenlaisia makuja tunnistimme viineissä, mutta parinkymmenen makustelun kohdalla alkoivat maut jo muistuttaa toisiaan. Lisäksi ravintolassa oli erittäin hyvä ruoka. 

Sunnuntai, kolmas matkapäivä, oli kolea ja pilvinen. Urheasti suuntasimme mahtavalle Reinille laivamatkalle kohti laivoja karille houkutelleen seireeni Lorelein kalliota. Koleuden saattoi torjua esimerkiksi paikallisella Rüdesheim Kaffella, joka tarjoillaan omanlaisista kupeista tarkan prosessin mukaan valmistettuna. Kahvin mausteena käytetään paikallista Asbach Uralt brandya, jota on valmistettu Rüdesheimissa vuodesta 1892. 

Rein todella virtaa voimakkaasti. Jylhien maisemien ja perinteisen saksalaislounaan jälkeen pääsimme vihdoin varsinaiseen asiaan: viininmaisteluun. Yhdessä Saksan vanhimmista, yli 800 vuotta vanhassa, viinitilalla Schloss Vollradsissa, maistelimme oppaamme Gunillan asiantuntemuksella kolmea eri viiniä tutustuen samalla vaikuttavaan linnaan ja sen vaiheisiin. Ostoksien, joita olivat mm. kauniit (ja maistuvat) Riesling-pullot sekä jännittävät viinilasien kaulapussit, jälkeen nautimme hieman vähemmän jännittävämmän illallisen linnassa.

Maanantaina ennen kotiin paluuta jätimme Reinin rannan ja suuntasimme metsän keskellä Kloster Eberbachin entiseen sisterssiläisluostariin. Luostari on perustettu 1100-luvulla ja viiniä luostarissa on valmistettu burgundilaisten munkkien tietotaidolla lähes alusta alkaen. Komean linnan voi hyvin kuvitella tehneen vaikutuksen myös muihin, sillä tässä luostarissa kuljimme Sean Conneryn jalanjäljissä Ruusun nimi -elokuvan kuvauspaikalla. 

Ja minkälainen olikaan viininmaistelu! Sellaisen maistelun näkee vain fotoshopatuissa kuvissa, mutta me koimme sen oikeasti. Kynttilänvalossa viinikellarin hämärässä hullaannuimme hienostuneista Rieslingeistä! Viinin aromeita maistellessa Gunilla kertoi mielenkiintoisia tarinoita luostarista ja päätimme, että seuraavana vuonna suunnataan viinimatkalle Italiaan. 

Tuliaiskassien kanssa suuntasimme Eltvillen kaupunkiin, jossa nautimme lounaan ja jäipä vielä hetki aikaa itsekseen kierrellä kaupungissa. Hyvästelimme Gunillan ylitsevuotavin kiitoksin, sillä hän esitteli kotiseutunsa parhaimmistoa rennosti ja mielenkiintoisesti. 

Teksti ja kuvat: Eija-Anneli Rikala, Laskenta EA Ky