Potkut tuli – Mirja perusti menestyvän yrityksen 52-vuotiaana

Yrittäjäkurssin vetäjän lohduttomalta kuulostaneet sanat ovat jääneet lähtemättömästi Mirja Tyynysniemen muistoihin.

– Hän totesi, että ehkä pari prosenttia ikäisistäni naisista työllistyy uudelleen. Tai ainakin se osuus olisi ihan olematon. Ja hekin ovat sairaanhoitajia tai jotain professoreja. Eivät tällaisia konttorirottia, Tyynysniemi muistelee.

– Ehkä päätyisin korkeintaan henkilöstövuokrausfirman palkkalistoille tekemään äitiysloman sijaisuuksia. Se olisi aika raskasta opetella jokainen työ aina alusta alkaen uudestaan. Ei olisi minkäänlaista jatkuvuutta.

52-vuotias Tyynysniemi oli irtisanottu suuresta suomalaisesta elintarvikealan yhtiöstä, jonka palveluksessa hän oli ollut 25 vuoden ajan.

– Ei minua kukaan tulisi palkkaamaan, Tyynysniemi kertoo murehtineensa.

Syyskuisena keskiviikkona, seitsemän vuotta myöhemmin, istumme Tampereen itäpuolella sijaitsevan kangasalalaisen teollisuushallin showroomissa, Miraz Tradingin näyttelytilassa. Suurten mainosplakaattien alla olevat hyllyt ovat pullollaan kosmetiikkaa ja oliiviöljyjä.

– Täällä ovat kaikki meidän tuotteet, Tyynysniemi esittelee yrityksensä valikoimaa.

Tyynysniemen takavuosien ounastelut osuivat oikeaan. Ei häntä, viisikymppistä ”konttorirottaa” kukaan palkannut. Kävikin aivan päinvastoin.

Saksan kautta kauppaopistoon

Mänttä-Vilppulan Kolhon kylässä varttunut Mirja Tyynysniemi ei haaveillut elintarviketehtaista tai yrittäjyydestä vaan ihan muusta.

– Ainoa haave oli päästä pois kahden tuhannen asukkaan teollisuuskylästä. Olin opiskelu- ja työorientoitunut, ehkä myös vähän impulsiivinen. En kuitenkaan mikään lukutoukka, Tyynysniemi muistelee.

Nuoren naisen suunnitelmiin kuului lähteä vuodeksi Saksaan, jonka kieli kiinnosti.

– Työskentelin hotellisiivoojana Pohjois-Saksassa. Siivosin ja luuttusin lattioita yksikseni kaikki päivät. Työ alkoi aamuseitsemältä ja jatkui parin tunnin siestan jälkeen. Illat kuluivat pyykkejä mankeloidessa. Viikossa oli puoli päivää vapaata. Epämiellyttävä kokemus, Tyynysniemi summaa.

– En yhtään tiennyt mitä haluan. Menin kauppaopistoon, koska en halunnut olla kotona välivuotta. Koulu oli ihan hyvä, sain hyviä oppeja yrittäjyyteen.

Hän haki myös sairaanhoitajaopistoon, Helsingin sihteeriopistoon ja kieli-instituuttiin. Kaikki olisivat ottaneet opiskelijan vastaan.

Tulkkaus- ja käännöstyöt kiinnostivat nuorta opiskelijaa enemmän.

– On vain se tulkkaustilanne. Keskityt siihen ja sitten se on ohi. Käännöstekstiä voi puolestaan hioa miten paljon vaan.

Metalliverstaaseen sihteeriksi

Ensimmäinen työnantaja oli mm. Ruotsiin vievä metalliverstas. Siellä kielitaitokin joutui tositestiin.

– Osasin alussa sanoa kouluruotsin perusteella lähinnä vain jaa, juu tai joo, Tyynysniemi nauraa.

– Tein kuitenkin töitä ihan hulluna. Olin toimitusjohtajan, vientipäällikön ja myyntipäällikön sihteeri. Tulkkasin ja käänsin tekstejä insinööreille. Opin koneiden tuotetiedot ja ominaisuudet niin hyvin, että puhelinkeskusteluissa kykenin jopa myymään niitä.

Ehtipä Tyynysniemi työskennellä myös perinteikkäällä Serlachiuksella Mäntässä, itse talousjohtajan sihteerinä.

– Ei se ollut minun paikkani. Sijaistamani äitiyslomalainen ei ehtinyt opettaa tarvittavien ohjelmien käyttöä. Nythän Excel on sitä varten.

– Säännöt olivat Mäntässä tiukat. Sukkahousuja piti aina käyttää, samoin mekkoa. Mutta paikkana se on aivan mieletön.

Kun metalliverstas myytiin, olisi Tyynysniemen pitänyt muuttaa Helsinkiin. Perheenjäsenen vakava sairaus asetti valinnoille kuitenkin oman tärkeysjärjestyksen.

– Halusin jäädä tänne Pirkanmaalle.

Irtisanottiin 25 vuoden jälkeen

Elettiin 1980-luvun puoliväliä kun Mirja Tyynysniemi, 27, päätyi suuren kotimaisen elintarvikejätin palvelukseen. Työnkuva oli kirjava. Makkaraa itänaapuriin, mutta myös purjeveneitä maailmalle. Työntekoa neljällä eri kielellä.

– Vientisihteeri, myyjä, vientimyyjä, myyntipäällikkö, tuotepäällikkö, Tyynysniemi luettelee ammattinimikkeitään.

– Ajattelin, että siihen [paikkaan] jään. Työkaverit olivat kivoja, tehtävät vaihtelevia, sain opiskella työn ohessa ja työsuhde-edut olivat hyvät.

Tyynysniemi muistelee, kuinka he muun muassa kehittivät luomuhillon punaisista metsämarjoista.

– Hankin tuotteelle markkinoijan Etelä-Saksasta. Yhteistyökumppanin kautta suomalaisten luomuhillojen jakelu levisi maan isoihin marketteihin ja kauppaketjuihin.
Nykyisestä luomubuumista ei vielä silloin tiedetty mitään.

– Ei luomuhillojen potentiaalia ymmärretty eikä tuotantoon panostettu riittävästi. Itsehän vaan myin, ei minulla ollut valtaa edes esittää tai päättää tuotantoon liittyvistä asioista.

Mukava neljännesvuosisadan kestänyt työura elintarvikealalla päättyi monen muun kollegaan tavoin yt-neuvotteluihin.

– Se oli hirveä isku. Mietin mitä voisin tehdä, kun olin ollut niin pitkään samalla työnantajalla ja erikoistunut elintarvikkeisiin.

– Eniten jäin kaipaamaan työyhteisöä ja työkavereita. Onneksi olen saanut tavata heitä myöhemmin.

Vaikka yrittäjäkurssin vetäjän sanat kalvoivat mielessä, ei Tyynysniemi halunnut jäädä kotiin ansiosidonnaiselle.

– Ei minua sen jälkeen olisi kukaan työnantaja ottanut tosissani. Olisin ollut onneton ja surullinen, potkut saanut lähes kuusikymppinen nainen, hän maalailee.

– Olisin saattanut mennä vaikka vapaaehtoistyöhön, mutta kotiin en olisi jämähtänyt, Tyynysniemi sanoo.

Perusti yrityksen 2011

Tammikuussa 2011 Tyynysniemi perusti Miraz Tradingin.

– Luomuhillokokemus sai minut innostumaan luomusta ja lähdin Saksan Nürnbergiin luomumessuille. Ajattelin hakea gourmet-tuotteita kauppoihin. Ei bulkkia, mutta jotain kivaa fine foodia luomuna.

– Päädyin maistelemaan oliiviöljyjä. Käytyäni viidennen kerran samalla osastolla havaitsin Kreetan saarelta tulevan yrityksen todella kiinnostavaksi. Kaverit olivat rehtejä ja suoria, tuotteet huippulaatuisia. Mutta ei se helppoa ollut, vakuuttaa kreikkalaiset siitä, että 52-vuotias suomalainen nainen aloittaa nyt teidän oliiviöljyjen maahantuonnin ja markkinoinnin.
Valikoima laajeni pian myös kosmetiikkatuotteisiin.

– Saksassa pidetyiltä messuilta sain mukaani kukista ja kasveista tehtyjä luonnonmukaisia meikkejä. Se osui hyvään saumaan kun luonnonkosmetiikan kiinnostus oli rajussa kasvussa juuri silloin.

– Jo edellisessä tehtävässäni vientitehtävissä totuin avaamaan uusia myyntikanavia. Tässä tiesin, että kohtaan vastoinkäymisiä, mutta tuotteet ovat hyviä. On vain kestettävä, jotta saan pään auki.

Tyynysniemi sai kaupattua Miraz Tradingin tuomat oliiviöljyt ensimmäisenä Keskon valikoimiin.

Kasvuvauhti oli kovaa, takapakeista huolimatta.

– Minulla ei ollut alussa mitään ymmärrystä, kuinka paljon minun pitäisi tilata oliiviöljyjä. Tilasin niitä kontillisen. Lopputuloksena myin – valvoin öitä, itkin ja myin. Kiersin messuja, kauppasin kavereille, jobbareille, ja seurasin tuotteiden säilyvyysajan lyhenemistä. Sain kuin sainkin ne lähes kaikki lopulta myytyä, Tyynysniemi muistelee, nyt hymyssä suin.

Ensimmäisen työntekijän palkkaaminen

Mirja Tyynysniemi havahtui joulun alla 2013, ettei hän enää pärjää yksinyrittäjänä.

– Sitten sain Helmin (Alanen), ensin kahden kuukauden osapäiväiseksi kiireavuksi.

Nyt Miraz Tradingin palveluksessa on jo kymmenen henkilöä.

– Tiedän, miten suuri asia työntekijän palkkaaminen on pienelle yritykselle. Minulla on kaksi työntekijää äitiyslomalla, mutta olen palkannut vain yhden sijaisen. Ei ole tullut sitä oikeaa henkilöä vastaan, Tyynysniemi luonnehtii.

Miraz Trading kasvaa Tyynysniemen mukaan tällä hetkellä 35 prosentin vuosivauhdilla.

– Se on tietysti positiivinen ongelma, mutta jokainen on kyllä kovilla.

– Työyhteisömme on pieni, joten hyvä ilmapiiri on todella tärkeä. Minä en pysty enkä edes halua kyttäillä henkilökuntaa. Jokainen tekee oman tehtävänsä. Jos on tunne siitä, ettei ehdi tai jaksa, niin minulle saa aina tulla kertomaan.

Lapset mukaan yritykseen

Lapset Timo ja Tiia ovat myös mukana Miraz Tradingin toiminnassa.

– Kun he olivat opiskelemassa, otin heidät kesätöihin. Tehtäviin kuului oliiviöljyjen myynti kaupoille. Timo kiersi vuokra-autolla, Tiia liikkui Helsingin seudulla käyttäen julkista liikennettä. Jälkeenpäin sain kuulla, että kukaan muu ei ole koskaan myynyt oliiviöljyjä yhtä tehokkaasti K-ryhmän kauppoihin.

Lasten osallistuminen äidin yritystoimintaan ei kuitenkaan ollut omistajanvaihdossuunnitelmien tulos, pikemminkin ”pieni yllätys”.

– Heidän opiskelemansa ammatit sopivat hyvin Miraz Tradingiin. Ilmoittivat sitten yhtenä päivänä, että ”äiti, voisimme ehkä tulla mukaan siihen yritykseen”. Olin siihen asti ajatellut, että ehkä he rakentavat omaa uraa.

– Vastasin, että ”voitte tulla, mutta teidän pitää ansaita paikkanne”. Työllistämisrahan avulla palkkasin heidät ja ilmoitin, että ”jos saatte liikevaihdon nousemaan 10 kuukaudessa niin, että meillä on varaa maksaa teille palkkaa, niin työpaikat ovat teidän”.

Nyt Timo Tyynysniemi toimii Miraz Tradingin varatoimitusjohtajana, äitiyslomalla oleva Tiia markkinointipäällikkönä.

– Kyllä he jatkavat työtäni kun itse siirryn eläkkeelle. Uskon heidän viihtyvän täällä.

Yrityksen toiminta kansainvälistyy

Mirja Tyynysniemi haluaa vauhdittaa Miraz Tradingin kansainvälistymistä.

– Meillä on jo edustajat Ruotsissa ja Tanskassa. Kohta olemme lähdössä Venäjälle.

Suurvaltapolitiikan arvaamattomuuden vaikutukset itärajan tuolla puolen eivät pelota pirkanmaalaisyrittäjää.

– Luonnonkosmetiikan kuluttaja on samanlainen yhtä lailla Australiassa, Kiinassa tai Venäjällä. Arvostavat samanlaisia asioita. Toki Venäjän ruplan kurssi on tietynlainen riski, mutta olemme pyrkineet minimoimaan riskien vaikutuksia. Kyllä silti joskus sunnuntai-iltaisin, työviikon alla, tulee tunne, että mitä jos emme onnistukaan jossain suunnitelmissamme, Tyynysniemi myöntää paineet.

– Nykyinen kasvuvauhti ja se pieni henkilöstövaje vaivaavat minua melko paljon. Meillä on aika monta nettikauppaa. Niinpä haussa on esimerkiksi tietotekniikkaosaaja, sellainen mm. koodausta osaava markkinointisuunnittelija. Minun osaaminen ei näihin riitä. Koko ajan joudumme priorisoimaan, teemme ensiksi kaikkein tärkeimmät asiat.

Yksi tärkeimmistä rekrytoinneista oli osaaja, jota Tyynysniemi kuvailee ”pilkunviilaajaksi”.

– Haimme sellaista pitkään, sitten saimme Liisan (Mikkola). Lisäksi on pari järjestelmällistä, ja monta myyntihenkistä sosiaalisesti taitavaa. Se on minun orkesterini. Vaikka mukana kuinka olisi omaakin perhettä, niin viime kädessä yrittäjä itse vastaa asioista. Sellainen lonely riders club [yksinäisten ratsastajien kerho, toim.huom.).

Tyynysniemi haluaisi enemmän olla henkilöstön johtaja, ”orkesterin kapellimestari”.

– Koen tärkeimmäksi tehtäväksi saada ihmiset tekemään oikeita asioita ja pysymään innostuneina. Kokemaan työnsä mielekkääksi. Roolini on myös kehittää työympäristöä. Aste asteelta menemme eteenpäin, että Miraz Trading olisi vakiintunut ja asemassaan vakaa yritys.

Tekee miljoonabisnestä?

– Olemme toki jo aika pitkällä, mutta meiltä puuttuu pari tuoteryhmää vielä. Ja henkilökuntaa. Mutta resurssit eivät vain riitä, varasto nielee paljon rahaa.

Niin. Se raha. Tyynysniemeä harmittaa otsikointi, jossa Miraz Tradingin yrittäjän kerrottiin tekevän ”miljoonabisnestä”.

– Joskus on hyvä vuosi, joskus ei. Toisinaan on investoitava. Minun menestykseni mittarit ovat kuitenkin toisenlaiset kuin joku mielikuvituksen tuottama setelipino kassakaapissa. Lähdin työllistämään itseäni ja nyt työllistän kymmenen henkilöä.

– Vain yksi asia harmittaa. Se, että olisi pitänyt lähteä palkkatyöstä jo kymmenen vuotta aiemmin, Tyynysniemi sanoo.

Teksti: Pasi Lehtinen

Kuva: Mika Kanerva

Juttu julkaistu alunperin Yrittäjä-lehdessä 5/2018