Ravintolayrittäjänä Jätkäsaaressa

Lounais-Helsingin Yrittäjät haastatteli Ismet Jätkäsaaren ravintolayrittäjää. Nezir Giray kertoi miksi on luonnollista, että hänestä tuli yrittäjä ja mitä etuja hän on kokenut yrittäjäjärjestöön kuulumisesta. 

Meillä oli Turkissa pieni maatila ja puutarha. Kotitilalla karjaa sekä monipuolisesti erilaista viljelyä. Olimme lähes omavaraisia ja osin elämä toimi myös vaihtotaloudella. Kaikki ruoat tehtiin itse omista tuotteista ja jo lapsuudesta ruoanlaitto ja lähiruoka tuli tutuksi. 

Saavuin yhdessä äitini ja sisaruksieni kanssa Suomeen vuonna 1993 perheenyhdistämisen kautta, kun isäni oli saanut Suomesta turvapaikan. Kahdeksanhenkinen perheemme päätyi ensiksi Saloon. Molemmat vanhemmat olivat luku- ja kirjoitustaidottomia ja meillä lapsilla oli tärkeä rooli oppia koulussa nopeasti suomen kieltä sekä toimia tulkkina, vanhempien apuna muun muassa paperiasioissa. Näin jo pienestä pitäen opimme nopeasti hoitamaan erilaisia yritystoimintaan liittyviä asioita ja ottamaan asioista vastuuta. Isäni ryhtyi ravintola-alan yrittäjäksi ensimmäisen kerran Mikkelissä vuonna 1994. Ravintolalla meni hyvin Mikkelissä, mutta jouduimme muuttamaan sieltä pois häiriköivien nuorten takia. Ravintolan ikkunoita rikottiin useita kertoja, isää sekä vanhempia sisaruksiani pahoinpideltiin ja kun alkoi olla myös vaarallista meille perheen pienimmille lapsille, joten Isä päätti, että nyt riittää, joten muutimme sieltä Riihimäkeen. Isäni kokeili ravintola toimintaa sielläkin. Riihimäki oli ihana paikka, mutta ravintolamme ei ollut kannattava, joten suljimme sen. Isä käänsi katseet seuraavaksi Imatralle ja kokeili ravintola toimintaa siellä. Ravintola näytti toimivan siellä ja kaikki vaikutti hyvältä, joten muutimme koko perhe Imatralle 2000 luvun vaihteessa. Ei siellä kauaa ehditty olemaan, kunnes häiriköivät nuoret alkoivat tekemään hallaa sielläkin, jossa sama kuvio toistui. Pahoinpitelyt, ravintolaan kohdistunut vandalismi, uhkailut yms. Mutta tällä kertaa vanhemmat päätti, että me jäämme, emmekä luovuta. Onneksi näin, koska olimme siellä olimme seuraavat 15 vuotta ja saimme paljon ystäviä ja olimme osa Imatraa, joka on muuten edelleen yksi lempikaupungeistani vastoinkäymisistä huolimatta.  

Vanhemmilla oli heti Suomeen tullessa ajatus, että he pyrkivät löytämään yritystoiminnan ja kodin meille pieneltä paikkakunnalta. Tämä erityisesti sen vuoksi, että meidän lasten olisi vähän niin kuin pakko sopeutua paikalliseen elämään ja toimintamalleihin. Pääkaupunkiseudulla olisi voinut olla vaarana, että olisimme lyöttäytyneet enemmän kurdinkielisten kanssa ja näin esimerkiksi kielitaitomme ei olisi kehittynyt yhtä nopeasti kuin vuorovaikutuksessa suomenkielisten kanssa. 

Isän oppina tuli myös se, että jos menestyy koulussa, tulee elämässään käyttämään enemmän päätään ja jos opinnoissa ei ole niin menestyvä, niin työ tulee olemaan enemmän ruumiillista.  

Kun minun vuoroni tuli auttaa vanhempia ravintolassa, vanhemmat sisarukseni olivat opiskelemassa. Halusin itse kuitenkin kokea myös muuta kuin ravintolatyötä. Otin vanhemmat mukaani ja muutimme pääkaupunkiseudulle. Olin palkkatöissä muun muassa kodinelektroniikkaliikkeessä sekä asianajosihteerinä asianajotoimistossa. Huomasin kuitenkin muutamien vuosien jälkeen, että tämäntyyppisiä palkkatöitä tekemällä en saa elätettyä omaa perhettäni ja vanhempiani, jotka asuivat jo silloin luonani, kuten kulttuuriimme kuuluu. Yrittäjyys tuntui tässä kohtaa hyvin luontevalta valinnalta. Ravintola-alasta tiesin, että sen osaan ja tiedän miten se toimii! Niin perustin ensimmäisen oman ravintolan Ismet -ketjuun kuuluvan Jätkäsaaren ravintolan, joka vietti juuri kolmevuotispäiviään! 

Olen valmis tekemään paljon töitä, vielä kun olen nuori. Vastuun- ja myös riskienotto on ollut aina minulle luontaista. Olen valmis myös kokeilemaan uutta ja oppimaan sitä kautta. Yrittäjyys ei ole minulle mikään erityinen intohimo, se on tapa tulla toimeen ja pyrkiä hyvään tulokseen. Haluan tehdä aina kaiken niin hyvin kuin pystyn ja minulla on iso ammattiylpeys siitä mitä teen. Minulla on halu menestyä, koska minulla on ihmisiä ympärilläni; työntekijät, oma perhe ja vanhemmat, joista minun tulee huolehtia. Liiketoiminnassa työntekijät tulee aina edellä, sillä silloin asiakaspalvelukin toimii! 

Toiminta Jätkäsaaressa lähti hyvin käyntiin, mutta ennen ensimmäisen vuoden päättymistä alkoi korona ja liikevaihto putosi noin 30 %. Päätin nopeasti tehdä toimia tämän eteen ja lähdimme satsaamaan kuljetusmyyntiin. Pienensimme listaa, otimme hyvät kuvat annoksista ja teimme myyvät tekstit. Erottauduimme muista kebab-pizzerioista ruoan kotiinkuljetuspalveluissa nopeasti suppeammalla listalla, laadukkailla kuvilla ja hyvillä teksteillä. Myös sijainti on ollut meille onnenpotku. Olimme jo ennen koronaa saaneet paljon vakioasiakkaita, jotka selvästi välittivät ja halusivat meidän pärjäävän. Monet tulivat kysymään korona-aikana miten menee ja kuinka voit. Koen tämän todella tärkeänä muun muassa oman jaksamisen kannalta. Jätkäsaari on vähän kuin pieni kylä, jossa välitetään toisista. 

Nyt koronan jälkeen olemme pitäneet listan edelleen suppeana ja panostaneet enemmän muun muassa raaka-aineisiin esimerkiksi ajatellen vegeä ja lähiruokaa. Kilpailutilanne kovenee koko ajan, kun alueelle tulee uusia toimijoita ja myös sen vuoksi kehitämme henkilökunnan kanssa yhteistyössä koko ajan annoksiamme ja pyrimme erottumaan perus kebab-pizzerioista tuomalla annosten makumaailmaan pientä ekstraa. 

Helsingin Yrittäjiin liityin koska veli suositteli. Hän kuuluu yrittäjiin Joensuussa ja kertoi eduista, joita jäsenenä saa. Useat kebab-pizzeria yrittäjät toimivat samalla, vanhalla tavalla eikä yrittäjäjärjestöön kuuluminen ole välttämättä ihan tuttu käsite.  Itse koen, että olisi pitänyt liittyä jo aiemmin, sillä Yrittäjien kautta saa niin paljon tärkeää tietoa. Käytän säännöllisesti Yrittäjien sivuilta tietopankkia ja asiakirjapankkia. Kaikki tieto on koottu samaan paikkaan, joka helpottaa huomattavasti.  Olen käyttänyt myös lakineuvontaa ja liittynyt yrittäjien akatemiaan. Mentorisi palvelu kiinnostaa myös kovasti. Jos ja kun jossain vaiheessa aikaa jää omasta yritystoiminnasta, niin olen kiinnostunut osallistumaan aktiivisemmin paikallisiin Lounais-Helsingin yrittäjien tapahtumiin ja toimintaan.