Salon Virho on alansa harvinaisuus – Kampaamo on pysynyt samassa perheessä yli 80 vuotta

On vuosi 1942. Oulun Tuirassa valtatien varrella nököttää rivi naisia. He odottavat vuoroaan vieressä sijaitsevaan kampaamoon, jossa Kirsti Virho loihtii kiharaisia kampauksia. Koska on sota, työn keskeyttää ilmahälytys.  

– Mummi oli kysellyt, että mitä tehdään, mennäänkö pommisuojaan vai jatketaanko ja asiakkaat vastasivat, että jatketaan, Kirstin tyttärentytär, hiusmuotoilija ja Salon Virhon varatoimitusjohtaja Tiina Kilponen kertoo. 

Tiinalle mummin tarinat ovat tuttuja. Hän kuuli niitä paljon lapsena auttaessaan kampaamossa esimerkiksi latvalappujen viikkaamisessa tai hiusten pesemisessä. Yksi kommentti myöhemmiltä vuosilta on jäänyt erityisesti mieleen. 

– Lopeta tuo tanssiminen ja mene auttamaan äitiäsi, mummi tokaisi minulle palvelutalossa, kun opiskelin tanssinopettajaksi, Tiina Kilponen nauraa. 

Kirstin toive näyttää täyttyneen. Hänen aloittamansa, ensin lasten ja sitten lastenlasten pyörittämän kampaamon liikevaihto on nyt jo 1,3 miljoonaa euroa, se työllistää 15 vakituista työntekijää ja on laajentunut Oulusta Helsinkiin. Yritys on pysynyt samassa perheessä ja työllistänyt oululaisia jo 80 vuotta.  

– Tämä on arvovalinta ja osoitus hyvästä me-hengestä, toimitusjohtaja ja Tiinan veli Sami Kilponen sanoo.  

50 markan lainalla alkuun

Kirsti Virho oli kuten yrityksensä, rohkea edelläkävijä. Jotta Virhon menestyksen voi täysin ymmärtää, on ymmärrettävä Kirstin tarina.   

Kun Kirsti 13-vuotiaana pääsi päiväksi permanenttiin, hän päätti: perustan kampaamon. Hän hakeutui paikalliseen kampaamo Tiluksen oppiin, käveli vain ovelle ja ilmoitti tavoitteensa. Työ oli rankkaa. Aamut Kirsti aloitti hakkaamalla halkoja ja lämmittämällä tilan sekä pesuvedet, paloittelemalla mäntysuovasta saippuat ja maustamalla ne ripauksella laventelia. Vasta sitten päästiin käsiksi oikeaan työhön. 

Vuonna 1941 Kirsti sai 50 markan lainan ja avasi oman yrityksensä Tuiran Kutrin. Sitä ennen hän oli säästänyt rahaa myös tekemällä sotilassaappaita Åströmin nahkatehtaalla. 

– Rohkeus, ahkeruus ja määrätietoisuus ovat olleet arvoja, joita olemme halunneet vaalia. Uskon, että kun jotakin pyyteettömästi tekee, unelmat toteutuvat, Virhon hallituksen puheenjohtaja ja Kirstin tytär, hiusmuotoilija Liisa Virho-Kilponen sanoo.  

Kirstin perustama Tuiran Kutri menestyi niin hyvin, että yritystä oli pian pakko kasvattaa. Tiedettiin, että Kirsti Virho tarjosi asiakkailleen jotakin, mitä muut eivät osanneet eivätkä uskaltaneet: luksusta, glamouria ja muotivirtauksista suoraan Pariisista. 1970-luvulla Oulussa oli jo kolme Virhon kampaamoa. Nykyisissä tiloissaan Salon Virho on toiminut vuodesta 2017. 

Liisa Virho-Kilponen on työskennellyt yrityksessä 54 vuotta. Kirsti ei patistanut Liisaa yrittäjäksi, mutta siirtymä tuntui luontevalta.  

– Olin jo lapsena innostunut hiusmuodista. Stailasin kaikki nukkeni kaljuiksi ja koulussa olin se, joka leikkasi pitkähiuksisille ystäville Mary Quant -mallit, Liisa nauraa. 

– Myöhemmin minulla oli pienet lapset ja oma yritys. En ymmärrä, miten sain kaiken onnistumaan. Iltaisin hoidin vielä itse kirjanpidon, kuten maksoin palkat.  

Odottamattomia olosuhteita

Pitkäikäisen yrityksen historiaan on mahtunut monta haastetta: 1970-luvun politisoituminen ja ay-liikkeen nousu, 1990-luvun lama tai 2020 kalenterit tyhjentänyt korona. Vaikeuksista on menty läpi tinkimättömyydellä.  

– Kun pohjatyö on tehty hyvin ja yrityksellä on hyvä maine niin työntekijöiden kuin asiakkaiden keskuudessa, vaikeudet on helpompi kestää, Liisa Virho-Kilponen sanoo.  

Ammattiyhdistystoiminnan syntyvaiheen Liisa muistaa vetäneen hiljaiseksi jopa räväkän Kirstin.   

– Istuimme kahvihuoneessa työntekijöidemme kanssa, kun luottamusmiesehdokkaaksi itsensä ilmoittanut työntekijä marssi sisään ja pyysi meitä poistumaan. Saimme kuulla olevamme riistäjiä ja vaikka mitä. Se oli jotenkin järkyttävää, sillä olimme olleet siihen saakka kuin yhtä perhettä.  

Liisa muistaa hyvin myös 1990-luvun laman. Raha oli tiukassa ja hätä todellinen. Iltaisin oli laskettava, riittääkö raha laskuihin ja palkkoihin. Itselleen Liisa ja sisko Kaija eivät nostaneet palkkaa lähes vuoteen, ja koko perheen toimeentulo oli puolisoiden palkan varassa. Liisa muistaa myös neuvot, joita sai. 

– Tee konkurssi! Pääsette helpommalla! Näin meitä neuvoi moni yhteistyökumppani. Ei, minä sanoin. En varmasti. Olin luvannut vanhemmilleni, että Virhon kyltti on ja pysyy seinällä.  

Juuri nyt Liisa Virho-Kilponen on erityisen tyytyväinen. Lapset ovat mukana yrityksessä, ja omaa aikaa on vapautunut muullekin kuin työlle.  

– Olen tuntenut suunnatonta iloa siitä, että Virho voi juhlia pian 100 vuottaan ja että meillä on tulevaisuutta. Lisäksi muksujen mukaantulo toi tekemiseen ihan mahtavan meiningin! 

Mistä lisää kampaajia?

Vastoin alan yleistä trendiä Virholla ahkeroi sitoutuneita työntekijöitä, joiden työsuhteet ovat pisimmillään kestäneet yli 30 vuotta. Suurin osa kampaamoista toimii sopimusyrittäjä- eli vuokratuoliperiaatteella.  

– Pitää olla vaihtoehtoja. Emme sulje pois mitään toiminnan malleja, mutta haluamme olla ennen kaikkea vastuullinen työnantaja, Sami Kilponen korostaa. 

– Mutta totta kai, naisvaltaisella alalla, eihän tämä helppoa ole. Olen ollut töissä lähes yötä päivää silloin, kun viisi työntekijää oli yhtä aikaa äitiyslomalla. Mutta on se rikkauskin! Meille on syntynyt valtava määrä lapsia! Jossakin vaiheessa ehdotin, että perustetaan oma päiväkoti, Liisa nauraa.  

Virholla työntekijät saavat työntekijöille kuuluvat edut, mutta vapauden rakentaa ja hoitaa omia asiakassuhteitaan. Koulutuksiin ja näytöksiin osallistutaan yleensä yhdessä, mikä tukee tiimiytymistä. Provisiopalkka parantaa mahdollisuutta hyviin ansioihin.  

Aina raha ei riitä. Kampaamoala kärsii monen muun alan tavoin työvoimaan saatavuuden ongelmista.  

– Työntekijöitä tai lomittajia ei istu missään odottelemassa. Kesä on erityisen kiireinen. Samalla se on hyvä aika opettaa uusia ammattilaisia alalle, Sami Kilponen sanoo.  

Virholla on havaittu myös toinen alalla yleistyvä trendi: etenkin nuoret odottavat, että työ mukautuu heidän tarpeisiinsa – ei päinvastoin.  

– Yleisesti ottaen näyttää siltä, ettei työ ole ihmisille enää elämän tärkein asia. Se tuntuu vähän omituiselta, mutta toisaalta, työnantajana täytyy tässä tilanteessa olla nöyrä. Miten voimme vastata toiveisiin, millaista hyvinvointia uudet ihmiset odottavat, Sami Kilponen sanoo. 

Muut ajan ja alan haasteet näkyvät TikTokissa.  

– Some on täynnä tee itse kampauksesi -videoita. Tähänkin ilmiöön pitää osata suhtautua avoimesti. Ehkä järjestää kursseja tai ottaa trendit osaksi malleja, Tiina Kilponen pohtii. 

Liisan mukaan uudet virtaukset on nähtävä mahdollisuuksina.  

– Tässä työssä et ole koskaan valmis. Et voi sanoa, että näinhän tämä on aina tehty ja noin ei ainakaan tehdä.  

Teknikko, taiteilija ja terapeutti

Kampaaja ei ole vain kampaaja, vaan läheisen asiakaspalvelusuhteen ammattilainen, jolla täytyy olla tyylitajua, pelisilmää, psykologisia taitoja, asiakkaan tunnetilan ymmärtämistä ja oman alansa osaamista. On oltava teknikko, taiteilija ja psykologi.  

– Tärkeintä on ymmärtää asiakasta ja palvella hyvin. Toiset haluavat puhua, toiset istua hiljaa ja lukea lehteä. Toiset haluavat uudistua, toiset pysyä tutussa tyylissä. Pitää osata aistia toiveita, Sami Kilponen sanoo.  

Alan yleistä arvostusta virholaiset toivovat lisää. Hiusmuoti ei enää näy näy mediassa samoin kuin ennen, muotinäytökset ja missikisat eivät yllä kansansuosioon kuten 1990-luvulla. 

– Työ on silti yhä tärkeää ja arvokasta, eikä kauneuden ja hyvän olon merkitys ole vähentynyt, Tiina, Liisa ja Sami sanovat yhteen ääneen.  

Virholla käy äkkiä selväksi, mistä menestyksessä on lopulta kyse: intohimosta ja luovuudesta kaikissa olosuhteissa. Kauneus on lopulta enemmän kuin kauneutta. Se on kokemusta ainutlaatuisuudesta ja arvokkuudesta vaikeimpinakin maailman aikoina – edes hetken ajan.  

TEKSTI: LEENA HIRVONEN