”Sen näkee sitten seurakuntauutisista” – 78-vuotias Jorma ja 85-vuotias Leila eivät halua lopettaa kultasepänliikettään, koska yhtiövastike on maksettava

– Tiedätkö, miksi kelloseppä pitää tällaista, yrittäjä Jorma Holmroos kysyy toimittajalta ja osoittaa päässään olevaa pantaluuppia, alan ammattilaiselle tyypillistä varustetta.

– No tietysti näön vuoksi mutta myös siksi, ettei otsanahka valu silmille.

Holmroos, 78, on huumorimiehiä. Hän vitsailee paljon, koska huumori pitää mielen virkeänä. Kuulolaite haittaa välillä keskustelua, ellei puheääntä korota riittävästi.

Holmroos pyörittää Riihimäen keskustan vanhinta liikettä yhdessä 85-vuotiaan siskonsa Leila Virran kanssa. Kaksikon liikkeessä lähes kaikki on suoraan 50-luvulta, sillä sisustusta ei ole muutettu kertaakaan. Kultasepänliike Holmroosista uutisoi äskettäin paikallinen Aamuposti.

Riihimäen Hämeenkadulla sijaitseva liike muutti kivijalkaan ensimmäisenä, kun talo valmistui vuoden 1952 marraskuussa. Virran ja Holmroosin vanhemmat perustivat liikkeen vuonna 1948. Lapset tulivat pian mukaan toimintaan, ensin työntekijöiksi ja 60-luvulla yrittäjiksi.

– Siihen aikaan töitä oli niin paljon kun ehdittiin tehdä. Asiakkaita kävi. Elettiin sodan jälkeistä nousukautta, Virta muistelee.

Sittemmin asiakasvirta on tyrehtynyt. Virta harmittelee, että isot kauppakeskukset ovat vieneet valtaosan asiakkaista.

”Mitään ei saa hukata”

Ovikello kilahtaa ja liikkeeseen astuu iäkäs nainen, joka haluaa korjauttaa seinäkellonsa. Jorma Holmroos lupaa auttaa, kunhan saa odottavat korjaustyöt tehtyä.

Hetken päästä kello kilahtaa jälleen. Varttunut naishenkilö haluaa ostaa uuden rannekellon ja sellainen hänelle myös löytyy.

– Iäkkäitä asiakkaita on paljon. Moni heistä on käynyt täällä kymmeniä vuosia. Meiltä löytyy kelloja, joissa on selkeä kellotaulu, Leila Virta kertoo.

Seinäkellon korjaukset ovat tyypillisiä työtehtäviä, koska niitä korjaa enää harva ja moni haluaa pitää kunnossa perintökellonsa. Osia ei tahdo kuitenkaan löytyä.

– Olen löytänyt kahteen Valmetin seinäkelloon osat omasta laatikostani. Minulla on ollut aina sellainen keräilylyonne. Mitään ei saa hukata, koska joskus sitä voi tarvita, Holmroos sanoo.

Seinäkellon korjaukset ovat tyypillisiä työtehtäviä, koska niitä korjaa enää harva ja moni haluaa pitää kunnossa perintökellonsa. Osia ei tahdo kuitenkaan löytyä.

Valmet on Holmroosille tuttu kellovalmistaja, sillä yhtiö aloitti kellotuotannon 1950-luvun alkupuolella. Suomalaisilla etunimillä nimettyjen kellojen valmistus loppui vuonna 1976.

– Todellisia aarteita ovat Gustav Beckerin seinäkellot, Holmroos tietää. Becker oli yksi 1800-luvun lopun tunnetuimpia kellovalmistajia.

Aikanaan sisarusten liike teki timanttisormuksia. Nyt ikä on este joillekin töille.

– Ilman muuta rajoitteita on tullut. Uusia tuotteita emme enää valmista käsipelillä. Jorma suurentaa ja pienentää sormuksia, korjaa ketjuja ja kelloja. Minä olen tiskin takana ja kaivertelen palkintoesineitä, Virta kertoo.

”Emme pysty lopettamaan”

Runsas kaksi vuotta sitten Jorma Holmroosin yrittäjyys oli päättyä sydänkohtaukseen. Omien sanojensa mukaan hän kävi jo portin tuolla puolen.

– Tuuperruin sänkyyn kotona, mutta sain soitettua ystävän apuun. Olin kuukauden sairaalassa. Jumala ei vielä huolinut eikä piru halunnut kaveria.

“Olen sanonut, että jokainen päivä on hyvä, kun latva on pystyssä, jalat maassa ja kroppa suorana.”

Leila Virta

Myös Leila Virran terveys on horjunut, mutta ei niin paljon, etteikö töitä olisi voinut vielä jatkaa.

– Olen sanonut, että jokainen päivä on hyvä, kun latva on pystyssä, jalat maassa ja kroppa suorana. Tässä iässä se on hirveän hyvä juttu. Sen olen kyllä huomannut, että työpäivät väsyttävät älyttömästi.

Osin siitä syystä kaksikko on nipistänyt perjantaista yhden tunnin. Liike suljetaan iltapäivällä kolmelta neljän sijaan.

Liikkeen lopettaminen ei silti ole mielessä, päinvastoin. 

– Sen näkee sitten seurakuntauutisissa, Holmroos sanoo ja mahdollisesti vitsailee jälleen.

– Emme me pysty lopettamaan. Kustannuksia on sen verran joka tapauksessa. Se on sitten perikunnan asia, mitä tekevät, Holmroos viittaa oman liiketilan yhtiövastikkeeseen, jonka maksamiseen eläke ei riitä.

– Eläke menee omaan elämiseen. Jos olisimme vuokralla, lopettaminen olisi paljon helpompaa, Virta sanoo.

”Asiakkaat ovat syy jatkaa”

Kelloa ostava nainen viipyy liikkeessä yli puoli tuntia, sillä juttua riittää. Sosiaalinen kanssakäyminen asiakkaiden kanssa on tärkeä asia myös yrittäjille.

– Asiakkaat ovat syy jatkaa toimintaa. Asiakkaiden kanssa jutellaan ja välillä vaan ollaan.

Joulu on lähellä, mutta asiakkaita ei näy takavuosien tapaan. Virralla on yksi toive.

– Olisihan se kiva kääriä joku tavarakin pakettiin.