Sikala paloi maan tasalle, mutta yrittäjät jatkoivat uudella alalla – Vanhan navetan paikalle kasvoi menestyvä liukuoviyritys

Tämä juttu julkaistu aiemmin Yrittäjä Plus -lehdessä lokakuussa 2024. Tilaa lehti tästä.

– Äiti, mää ei nuku, kun on tulipalo.

Oli tammikuinen yö vuonna 1992 Saaranluoman maatilalla Etelä-Pohjanmaan Karijoella. Muut nukkuivat, mutta kolmevuotias Matti-poika seisoi vanhempiensa sängyn vierellä.

– Ajattelin, että eikä, nyt mun on pakko nousta ja rauhoitella se takaisin nukkumaan, muistelee Matin äiti, perheyritys Mirror Linen toimitusjohtaja Sinikka Saaranluoma.

Sinikka tiesi, että Matilla oli tapana heräillä öisin ja kömpiä vanhempiensa sänkyyn, mutta nyt poika ei tehnyt elettäkään liikkuakseen mihinkään suuntaan.

– Avasin makuuhuoneen oven, ja koko tupa oli ihan valoisa. Menin ikkunalle ja näin, että sikala oli koko harjanmitalta ilmiliekeissä. 

Perheellä oli ollut kymmenen vuoden ajan noin kolmensadan sian sikala. Se sijaitsi aivan kotitalon vieressä, ja vanhemmille tuli kiire hälyttää apua sekä pelastaa kolme lastaan. Heikki-isä meni yläkertaan hakemaan siellä nukkuvaa kaksivuotiasta Laura-tytärtä.

– Yläkerta oli tulipaloon päin, ja tyttö oli niin hiestä märkä, ettei hänestä meinannut saada otetta. Oli minuuteista kiinni, etteivät ikkunat olisi poksahtaneet rikki, Sinikka kertoo.

Lapset, viisivuotias Tiina, kolmevuotias Matti ja kaksivuotias Laura saatiin turvaan, ja pian paloautot kaarsivat tilalle. Sinikka muistelee, että palon taltuttamiseen tarvittiin yhdeksän isoa säiliöautoa naapurikunnista asti.

Tulipalo ei onneksi levinnyt Saaranluomien kotiin saakka, mutta sikala paloi kivijalkaansa asti.

– Siihen aikaan oli lama, ja paljon maatilojakin oli mennyt konkurssiin. Oli niin tyhjä olo. Ajattelin, että tältä ihmisistä varmaan tuntuu, kun ei ole enää mitään, Sinikka sanoo.

Osa sikalan sioista saatiin pelastettua, osa kuoli savuun. Palon syttymissyytä ei saatu selville, mutta epäiltiin, että se saattoi alkaa vikaantuneesta sähkölaitteesta. 

Joka tapauksessa sikalasta, Saaranluomien elinkeinosta, ei ollut enää mitään jäljellä.

Vauhtia Virosta

Perhe ei jäänyt surkuttelemaan kohtaloaan. Syksyllä 1992 Heikki Saaranluoma avasi virolaisen liikekumppaninsa kanssa Tallinnan Lasnamäelle huonekaluliikkeen. 

Liike myi Viron ja Venäjän markkinoille suomalaisia keittiöitä, huonekaluja, kirjahyllyjä sekä myös liukuovia, joita Heikki osti suomalaisyritykseltä. Usein niitä oli välivarastossa Saaranluomien autotallissa.

– Joskus Heikki tutki, kuinka ne on tehty. Siitä lähti ajatus, että näitähän voisi tehdä itsekin, Sinikka kertoo.

Onnekkaan sattuman kautta he aloittivat yhteistyön kanadalaisen liukuovien valmistajan kanssa ja rakensivat tiluksilleen ensi alkuun pienen hallin. Niin Mirror Line näki päivänvalon.

Mirror Line panosti alusta asti vahvaan jälleenmyyjäverkostoon, ja vähitellen myynti alkoi kasvaa Suomessa. Viron ja Venäjän toiminta loppui pikkuhiljaa.

Pian kävi selväksi, ettei yritys voinut pitäytyä vain liukuovien tekemisessä, koska useimmat asiakkaat olisivat halunneet ostaa kokonaisen kaapiston. 

– Sitten ruvettiin hommaamaan puutyöstökoneita, Sinikka kertoo.

Mirror Linen ensivuodet osuivat 90-luvun lopun nousukauteen, ja mittojen mukaan tehdyille kaapistoille oli kysyntää. Perhe kiersi aktiivisesti eri messuilla, tapahtumissa ja huonekaluliikkeissä.

– Usein vastassa oli jono asiakkaita mittojen kanssa, Sinikka kertoo.

Raskas koettelemus vahvisti

Saaranluoman lapset kasvoivat yrityksen mukana. Nykyisin kaikki kolme työskentelevät Mirror Linella. Isä Heikki Saaranluoma ei osallistu enää jokapäiväiseen työhön, mutta toimii yrityksen hallituksen puheenjohtajana.

Laura ja Tiina eivät vielä osaa sanoa, onko Mirror Line heidän perimmäinen kutsumuksensa, mutta he viihtyvät hyvin perheyrityksessä. Tiina on työskennellyt perheyrityksessä kauppakorkeakoulusta valmistumisestaan asti, Laura vuodesta 2012. 

Lauran siirtymistä perheyritykseen siivitti eräs koko yrityksen hetkeksi raiteiltaan sysännyt tapahtuma. Tuolloin Mirror Linelta lähti pitkäaikainen työntekijä, lasten serkku. Hän perusti kilpailevan yrityksen ja vei mukanaan neljä avainhenkilöä.

Lauran tradenomiopinnot Tampereella olivat vielä kesken, mutta hän muutti pikavauhtia takaisin Etelä-Pohjanmaalle apuun.

– Se oli meille raskas koettelemus. Ainakin omasta mielestämme olimme pitäneet häntä kuin omaa perhettä, Sinikka sanoo.

Iskusta toipuminen tiesi kaikille tuplamäärää töitä. 

– Ensin tehtiin päivä täyteen yrityksessä, sitten mentiin kotiin ja tehtiin toinen samanlainen rupeama, Sinikka kertoo.

Toisaalta tapahtuma myös sisuunnutti.

– Vietiin asioita eteenpäin puolikiukulla, että nyt kyllä näytetään. Onko se sitten sitä eteläpohjalaisuutta, Tiina ja Sinikka pohtivat.

Haussa toimitusjohtaja

Seuraava isompi mietinnän paikka on edessä, kun Sinikka eläköityy parin vuoden kuluttua. 

– Lapset elävät ruuhkavuosia, eivätkä muutenkaan koe olevansa valmiita ottamaan vastaan pestiä, joten uskomme, että tähän tulee ulkopuolinen toimitusjohtaja, Sinikka sanoo.

Tällä hetkellä hän ei tunne luopumisen tuskaa, vaan sanoo voivansa lähteä vaikka heti, jos tilalle löytyisi sopiva henkilö.

– Koulutuksella ei niinkään ole väliä, vaan persoonalla. Huumorintajua täytyy löytyä, Sinikka sanoo.

Mirror Linen tulevaisuus näyttää valoisalta, ja nykyisen taantumankin aikana yritys teki kahden miljoonan investoinnin levypuolen laajennukseen ja uusiin koneisiin.

– On tässä niin monet ylä- ja alamäet nähty, että uskomme tämänkin taantuman jossain vaiheessa kääntyvän. Nyt meillä on aikaa valmistella seuraavaa nousua, Tiina sanoo.

– Me luotamme tulevaisuuteen, olemme sellaisia hyväuskoisia hölmöjä, Sinikka naurahtaa.