Someron Yrittäjien puheenjohtaja Janne Tolvi 50 vuotta

Teksti ja kuva Sari Merilä/Somero-lehti

Yrittäjä Janne Tolvi näkee Pitkäjärvellä, peltojen keskellä olevan kotinsa ikkunasta niin työpaikkansa kuin kesämökkinsäkin. Viidenkympin kynnyksellä mies miettii elämäänsä tyytyväisenä.
– Olin juuri lääkärintarkastuksessa ja kaikki on hyvin. Kolesterolitkin kohdillaan, hän naurahtaa nauttiessaan pöytään katettuja oman juustolan herkkuja.
Vaikka perustyö sujuu pihapiirin juustolassa, kertyy yrittäjälle reissupäiviäkin.
– Noin puolet viikonlopuista menee messuilla, joissa juustoja niin markkinoidaan kuin myydäänkin.
Kolatun juustoista menee noin puolet ravintoloihin, puolet vähittäismyyntiin. Vientiä ei ole, eikä se olisi lähiruokaa kunnioittavan juustolan periaatteiden mukaistakaan. Suomessa somerolaisjuustoja löytyy kauppojen hyllyilta etelästä Lappiin.
Kolatun juustolassa tehdään juustoja niin vuohen- kuin lehmänmaidostakin.
Viimeiset kaksi vuotta vuohenmaitotilanne on tosin ollut Tolvin mukaan katastrofaalinen. Sitä ei saa.
Parhaimmillaan puolet Kolatun juustoista tehtiin vuohen- ja puolet lehmänmaidosta. Nyt vuohenjuustoja on vain kolmasosa.
– Vuohenjuustoille olisi meillä paremmat markkinat. Lehmänmaitoa käyttäviä          pienjuustoloita on Suomessa pilvin pimein.
– Uusia vuohenmaidontuottajia on kuitenkin todennäköisesti aloittelemassa ainakin Pohjanmaalla. Ihan lähiseuduilta ei vuohenmaitoa saa.
Vuohenmaitoa tuotetaan Suomessa noin miljoona litraa vuodessa. Sen isoin jalostaja on Juustoportti. Seuraavaksi suurin on Kolattu.
– Suurin kilpailija on kuitenkin tuonti, joka päihittää suomalaiset hinnalla.
Pienjuustolat taistelevat vastaan laadulla ja maulla. Kolatun juustola on saanut useita valtakunnallisia tunnustuksia ja menestynyt kilpailuissa.
– Vuonna 2006 Waldemar-juustomme sai valtakunnallisessa juustoalan yhdistysten ja säätiön kilpailussa historialliset täydet sata pistettä, vaikka kisoissa useat tuomarit analysoivat niin makua, koostumusta kuin näköäkin. Sen jälkeen on vain yksi toinen juustola yltänyt samaan.
Janne Tolvi on huomannut, että ihmisten kiinnostus ruokaa kohtaan on lisääntynyt, mutta myös muuttunut.
– Juustojen rasvaprosenteista kyseleminen on vähentynyt, nyt halutaan tietää, mistä maito tulee. Onko kotimaista, onko eläinten hyvinvoinnista huolehdittu? Vege-buumin myötä kysellään myös, onko juoksute vegaanista, luettelee Tolvi esimerkkejä.
– Laktoosittomuus mietityttää monia, mutta esimerkiksi kovat, kauan kypsytetyt juustot ovat luonnostaan laktoosittomia.
– Me teemme juustoja täysmaidosta, josta ei oteta pois mitään eikä lisätä mitään. Juustoissa ei käytetä myöskään säilöntäaineita.
Juustojen suosio on kasvanut.
– Kun reilut parikymmentä vuotta sitten aloitimme, juustoja syötiin Suomessa noin 16 kiloa henkilöä kohden vuodessa. Nyt luku on 23–24.
Kolatun juustola tuottaa  70 000–75 000 kiloa juustoa vuodessa. Vuohenmaitoa tähän määrään uppoaa                                   180 0000–190 000 litraa ja lehmänmaitoa 350 000–370 000 litraa vuodessa.
– Tuotekehittelyä voisi harrastaa enemmänkin, mutta se vie paljon aikaa, energia ja rahaa. Uudella tuotteella pitäisi saavuttaa nopeasti tietty volyymi, että se kannattaisi. Jos uuden tuotteen myynti lopetettaisiin parin vuoden sisään, ei se ehtisi tuottaa mitään.
Juustojen elinkaari on onneksi pitkä. Tähtimerkki Waldemarkin on ollut tuotannossa alusta saakka.
Kolatun juustolassa on yrittäjäparin lisäksi kaksi vakituista työntekijää.
– Ja sitten on neljä mukulaa, jotka ovat autelleet enemmän tai vähemmän.
Lapsia ei ole ohjattu jatkamaan juustolan pitämistä.
– Mistä sen tietää, mitä haluavat tehdä. Tämä ei myöskään ole helppo ala. Eikä yrittäjäksi kannata ryhtyä, ellei alaa kohtaan ole mielenkiintoa ja innostusta.
Kolattujen tytöt ovat kiinnostuneet hiusalasta. Karoliina Tolvi valmistautuu Euroopan mestaruuskisoihin. Maija Tolvi on aloittanut opinnot Salossa.
Kaksospojista Juho on armeijassa ja Oskari menossa sinne.
Janne Tolvi on kotoisin Huittisista.
– Olin viimeisiä siellä syntyneitä lapsia, sillä pian sen jälkeen Huittisten synnytyssairaala lopetettiin.
Hänen äitinsä toimi ennen eläkkeelle jäämistään myyjänä ruoka- ja vaatealalla, isä oli hitsaajana ja linja-autonkuljettajana. Isovanhemmilla oli maatilat, joista Janne Tolvi kiinnostui jo nuorena.
– Minulla oli silloin vain haisevia harrastuksia. Viihdyin talleilla, harrastin ratsastusta sekä tein töitä kanalassa ja sikalassa, Tolvi naurahtaa.
Peruskoulun jälkeen tie vei metsäopistoon, josta hän valmistui metsätalousteknikoksi 1988. Armeijan jälkeen oli kuitenkin edessä ongelmia.
– 1990-luvun lama lopetti metsätyöt.
Tolvi toimi kolmisen vuotta maatalouslomittajana ja lähti sen jälkeen Mustialaan opiskelemaan agrologiksi. Tarkoitus oli jatkaa Järvenpäähän opettajakoulutukseen, mutta…
– Tapasin Mustialassa Outin ja pasmat menivät täysin sekaisin.
Pari kihlautui 1994 ja meni naimisiin seuraavana vuonna. Outi Kolattu-Tolvin kotitila oli siirtynyt jo muutama vuosi aiemmin sukupolvenvaihdoksella hänelle, joten sinne vei Jannenkin tie.
Tilalla oli viljelty sokerijuurikasta ja siemenviljaa, mutta EU-tuulien myötä nuoripari mietti vaihtoehtoa ihan perusmaatilan pidolle.
– 1995 ostettiin elukat ja 1996 perustettiin vuohijuustola.
Parhaimmillaan Tolveilla oli 150 lypsävää vuohta. 2005 eläimistä luovuttiin.
Janne Tolvin seurasta nauttimaan päässeet tietävät, että hän hymyilee ja nauraa paljon.
– Kyllä minä olen optimisti. Valo pilkottaa aina jossakin putken päässä, hän myöntää.
– Olen sellainen hetkessä eläjä, päivä kerrallaan. Huomisen murehtimiseen on turha käyttää voimavaroja. Yleensä asioilla on tapana ratketa.  
Yrittäjällä on kiire, mutta Tolvi on tietoisesti opetellut hallitsemaan sitä.
– Meillä ei harrasteta sellaista kiireen ruokkimista. Työt odottavat jonossa tekemistä. Yksi kerrallaan hoidetaan valmiiksi.
Harrastuksillekin varataan aikaa.
– Olen ollut Someron Yrittäjien puheenjohtajana viisi vuotta, sen lisäksi käyn kaksi kertaa viikossa Ypäjällä ratsastamassa.
Kymmenisen vuotta Tolvi oli mukana Someron Laulumiehissä, mutta vaihtoi laulamisen hevosteluun, kun tytärtä piti kuskata talleille.
– Tytär lopetti ratsastuksen, mutta minä jatkoin. Harrastan sekä koulu- että esteratsastusta. Reilu viikko sitten olin estekisoissakin. Tovi on vierähtänyt edellisistä, joissa olin 1992.
Yli 20 vuoden liiton jälkeenkin yrittäjäpari viihtyy yhdessä niin töissä kuin lomilla. Lomat ovat tosin yleensä lyhyitä, lähinnä viikonloppuja.
– Lomilla törsätään kotimaassa, ei lennellä ulkomaille, Tolvi toteaa.
Törsäämisellä hän tarkoittaa sitä, että pari satsaa hyvään ruokaan niin ravintoloissa kuin kotosallakin.
– Aika ennakkoluulottomia ollaan, sirkkojakin on jo maistettu, mutta eivät ne mitenkään erityisen hyvältä maistuneet.
Kesäisin pari viljelee puutarhassaan kasviksia ja perunaa omiin tarpeisiin. Ruuan tekee yleensä Janne.
– Minulle tulee kolme ruokalehteä ja seuraan ruokaohjelmia televisiosta. Kokeilen mielelläni uusia reseptejä ja kehittelen omia, vaikka tulee niitä samoja, hyviksi todettujakin usein tehtyä. Ja lapset toivovat omia lemppareitaan.
– Hienointa on, kun saa koko perheen saman pöydän ääreen nauttimaan ruuasta ja toisistamme, kertoo Tolvi, joka loihtii silloin jopa 3–4 ruokalajin illallisen perheelleen.

Julkaistu: 26.4.2018 | 15:11