Somesuosioon nousseen Kipin Grillin yrittäjä kerää jonot 1500 asukkaan taajamassakin: “Elämää sielläkin on”

Kimmo Puonti myi pitkään tavaraa ravintoloille eri keskusliikkeissä, kunnes päätyi itse yrittäjäksi. Puonti reissasi työnsä puolesta ristiin rastiin Suomea.

– Olen nähnyt tosi hyviä ja vähemmän hyviä grillejä. Tuntui, että omalta alueelta Kanta-Hämeestä ei löytynyt mieleistä grilliä. Piti tehdä sellainen itse.

Puonti aloitti kiinteässä toimipisteessä Riihimäen varuskunnan tienoilla. Grilli vaihtui siirreltävään vaunuun osittain sattumalta.

– Erehdyin vuokraamaan tutulta vaunun. Sen piti olla käytössä vain muutaman viikonlopun mutta olin heti ihan myyty siihen. Vaunussa on oikean grillin meininkiä ja sen kanssa voi mennä tilanteen mukaan sinne, missä on asiakkaita, Puonti sanoo.

Nyt Kipin Grilli kiertää Riihimäen ja Hämeenlinnan väliä pysähtyen Hausjärven Ryttylässä, Tervakoskella ja Turengissa. Seuraavaksi Puonti aikoo kokeilla Iittalaa ja kesällä toimintasäde laajenee Hauholle ja Lammille. Yhdessä sijainnissa vaunu viipyy vähintään viikon. Välillä yhtäjaksoinen visiitti saattaa venyä puoleenkin vuoteen. Työpäivät alkavat viimeistään kahdelta iltapäivällä ja päättyvät puolilta öin.

– Eihän täällä Hämeessä kukaan edes huomaa, jos pysähdyn vajaaksi viikoksi. Lisäksi kustannustehokkuuden kannalta on tehokkainta, jos viivyn viikon, Puonti veistelee.

Vaunun siirtämisestä syntyy yrittäjän mukaan yllättävän paljon kustannuksia.

– Paikkavuokra ja vaunuvuokra. Moni luulee, että vaunun siirto käy helposti, riittää kun laittaa koukun kiinni ja lähtee ajamaan. Todellisuudessa kaikki tavarat täytyy pakata vaunun sisällä, muuten ne lentävät lattialle ja rikkoutuvat. Perillä pitää sitten purkaa tavarat. Kahdeksan kilometrin siirtoon saattaa mennä aikaa 3-4 tuntia, Puonti selvittää.

”Ketsuppia en laimenna”

Kipin Grillissä on laajempi tarjonta kuin monissa siirreltävissä grillivaunuissa. Tunnetuinta tuotetta, Telamiinaa, ei ole enää myynnissä, koska sen valmistaminen ei onnistu grillivaunun kalustolla.

– Telamiina oli aikamoinen järkäle, se painoi 3,3 kiloa ja siinä oli 700 grammaa lihaa. Teetin hampurilaissämpylän erikoistilauksena paikallisesta leipomosta.

Puonti tutkii tarkoin, mitkä tuotteet saattaisivat vetää asiakaskunnan keskuudessa.

– Herran hallussa se on, mistä asiakkaat tykkäät. Kysehän on makuasioista. Yritän panostaa raaka-aineisiin. Jos suunnittelen uuden tuotteen, maistelen sitä ensin riittävän kauan, jotta tiedän, onko se hyvä. Vasta sitten lasken, mitä se maksaa. Mitään tavoitehintoja minulla ei ole.

Puonti käyttää hampurilaisissaan pelkästään täyslihapihvejä. Lihapullat on valittu vain tietyltä valmistajalta, jonka tuotteet ovat yrittäjän itsensä mieleen.

– Olen huomannut, että ranskalaisissakin on yllättävän suuria eroja. Olen testannut monia eri valmistajan tuotteita. Ketsupinkin olen valinnut tarkoin vain yhdeltä valmistajalta. Moni laimentaa ketsuppia säästääkseen kustannuksia, itse en ole lähtenyt siihen.

Yksi erikoisimmista Kipin Grillin tuotteista on ollut friteerattu mämmi, jota myytiin viime pääsiäisenä.

Somesuosion salaisuus?

Vaikka Puontin grillivaunu kiertää pääsääntöisesti pienillä paikkakunnilla, hän on saanut Facebookissa lähes 4000 seuraajaa.

–Some vaatii pitkäjänteistä työtä. Se ei ole suora tie onneen. Moni arvostaa, että käyn taajamissa, koska elämää sielläkin on. Alussa kaikki nauroivat, kun menin vaunun kanssa Ryttylän Salen pihalle. Ryttylässä on 1500 asukasta. Kyseessä oli kuitenkin tietoinen valinta, koska tiesin, että siellä minulla on vahva asiakaskunta.

Sometekemisessä Puonti on huomannut, että kaiken ei tarvitse näyttää ammattimaiselta.

– On mietittävä, mikä omaa kohderyhmää kiinnostaa.

Puonti uskoo, että on suosion salaisuutena on osittain se, että hän ei ole halunnut tehdä itsestään liian suurta numeroa.

– Varsinkin toiminnan alussa kieltäydyin monesta yhteistyötarjouksesta ja yritän pitää matalaa profiilia. Ehkä ihmiset ovat senkin takia kiinnostuneet.

”Raaka työnteko unohtunut”

Puontilla on vahva usko grilliyrittäjyyteen, vaikka viime vuosina grillien lukumäärä on vähentynyt Suomessa radikaalisti.

– Ongelma on, että grillin pyörittäminen ei kiinnosta. Jos tästä jotasin negatiivista hakee, niin tämähän on puhtaasti iltatyötä. Tehdään silloin kun muut ovat vapaalla.

– Ihmiset ovat nykyään liian mukavuudenhaluisia, työt halutaan tehdä toimistoaikaan. Tubettaja olisi mukava ammatti monelle. Väitän, että raaka työnteko on nykyään unohtunut. Kaikki pitäisi saada helposti.

Tuoreena yrittäjänä Puonti on saanut huomata, että yksin tekeminen ei ole helppoa.

– Ilmaiseksi ei saa mitään. Moni tuttu on ihmetellyt, kun saanut tietää, paljonko yrittäjän pitää laskuttaa, että saa toimeentulon itselleen. Yrittäjän täytyy tietää paljon asioita muustakin kuin omasta toimialastaan. Kun on vieraalla töissä, se on paljon helpompaa. Palkitsevaa yrittäjyydessä on, että voi itse nopeasti tehdä muutoksia ilman, että tarvitsee kysyä muilta. Eikä ole aikatauluja.

Puonti seuraa tiiviisti päivän politiikkaa ja muun muassa sitä, miten yrittäjät huomioidaan päätöksenteossa.

– Kaipaan ehdottomasti enemmän yrittäjyyttä Suomeen. Tämän maan selkäranka on pienyrittäjissä.

Teksti ja kuvat: Pauli Reinikainen

pauli.reinikainen (at) yrittajat.fi

---