Startup-yritys välittää viestejä haudan takaa – ”Haluamme olla kärkijoukossa, kun deathtech- palveluita luodaan”

Tuntuisiko lohdulliselta saada vuosikymmen sitten kuolleelta mummilta edelleen syntymäpäiväkortti? Mitä, jos kuollut läheinen olisi tehnyt ennen kuolemaansa jouluisia videotervehdyksiä sukulaisilleen, ja he saisivat niitä joka joulu seuraavat 20 vuotta?

Esimerkiksi tällaisia palveluita tarjoaa kahden ystävyksen, Susanna Jääskeläisen ja Emmi Sainion yritys Afterlife. 

Yrityksen viestipalvelun avulla asiakas voi ulkoistaa kaikenlaiset tervehdykset ja muistamiset. Palvelussa voi esimerkiksi automatisoida joulutoivotukset koko suvulle, tai vaikkapa ajastaa ne kauas tulevaisuuteen, aikaan, jolloin itse on jo siirtynyt ajasta iäisyyteen. 

Tällä hetkellä asiakas voi valita postikortti-, video-, ääni- ja kirjetervehdyksen. 

Toimitusjohtaja Susanna Jääskeläinen sanoo, että palvelu on tarkoitettu muillekin kuin heille, jotka haluavat muistaa läheisiään kuolemansa jälkeen. 

– Yhdessäkin tapauksessa asiakkaalla oli 13 sukulaista, joille hän halusi lähettää joulukortit, mutta niiden kirjoittamisessa olisi ollut iso homma. Hän päätti ulkoistaa meille korttien lähettämisen, Jääskeläinen kertoo.

Tervehdyksen voi räätälöidä itse tai valita valmiista malleista. Sitten sen voi ajastaa lähtemään vastaanottajalle tiettyyn aikaan, tällä hetkellä maksimissaan 20 vuoden päähän.

Taustalla omakohtaiset kokemukset

Susanna Jääskeläinen kertoo, että erikoiseen bisnesideaan johti muutamakin asia. Ensinnäkin sekä Jääskeläisellä itsellään että yhtiökumppani Emmi Sainiolla oli omakohtaisia kokemuksia kuoleman läheisyydestä. Jääskeläinen sairastui parikymppisenä vakavaan tulehdukseen, joka uhkasi jo hänen henkeään.

– Aloin jo valmistautua siihen, että tässä voi aika jättää, ja listata ihmisiä, keille minun tai äitini pitäisi kirjoittaa, Jääskeläinen kertoo.

Emmi Sainio puolestaan työskenteli pitkään sairaanhoitajana tehohoidossa ja kohtasi monia kuolevia. 

– Hän pääsi näkemään hyvin läheltä, millaisia asioita ihmiset silloin miettivät ja mitä he haluavat kullekin läheiselleen sanoa, kun vielä voivat.

Lisäksi Jääskeläinen ja Sainio olivat törmänneet sosiaalisessa mediassa viraaleihin videoihin, joissa esimerkiksi kuolemansairas isä jättää lapsilleen syntymäpäivälahjoja, jotka vaimon pitää toimittaa heille aina siihen asti, kun he täysi-ikäistyvät. Kuolemanjälkeisten tervehdysten tematiikka on ollut esillä myös elokuvissa.

– Rupesimme miettimään, että tällaista ilmenee somessa ja viihteessä, mutta siihen ei ole palvelua, vaan se on käytännössä aina sen varassa, että joku ihminen toimittaa ajatukset, lahjat ja sen sellaiset perille.

– Mitä, jos sille yhdelle ihmiselle tapahtuisi jotain? Tulimme tulokseen, että tähän pitäisi olla jokin palvelu, Jääskeläinen kertoo.

Deathtechin kärkijoukoissa

Afterlife perustettiin elokuun 2024 puolivälissä, ja sen verkkosivut ovat olleet auki suunnilleen kuukauden. Toiminta on lähtenyt hyvin käyntiin, sillä moni media uutisoi erikoisesta yrityksestä. 

– Ensimmäiset tilaukset ovat nyt sisällä. Nettisivuille ja sosiaaliseen mediaan on myös saatu todella hyvin liikennettä, Jääskeläinen kertoo.

Jääskeläisen ja Sainion tarkoitus on tehdä nyt sivutoimisena pyöritettävästä Afterlifesta päivätyö molemmille. Yrityksen suurin tavoite on olla kuolemanjälkeisen bisneksen pioneerijoukoissa. Jääskeläinen puhuu termistä deathtech, joka tarkoittaa kuoleman ympärille syntyviä, usein digitaalisia palveluja. 

– Haluamme olla mukana siinä kärkijoukossa, kun näitä palveluita luodaan, Jääskeläinen painottaa.

Jo nyt maailmalla on palveluita, joissa ihminen voi luoda tekoälyn avulla itselleen keskustelukumppanin, joka muistuttaa kuollutta kumppania. Tekoälyn avulla on mahdollista herättää digitaalisesti henkiin kuolleita viihdetähtiä, ja esimerkiksi Metalla on hallussaan valtava määrä tietoa kuolleista ihmisistä, jotka ovat aikoinaan luoneet tilin palveluihin. Tämä kaikki data on mahdollista valjastaa uuteen käyttöön. Helsingin Sanomat maalaili artikkelissaan, että tulevaisuudessa lapsi voi ehkä kuunnella iltasadun kuolleen isoäitinsä äänellä.

– Haluaisimme, että kuolema ei olisi tabu, vaan sen ympärillä pystyttäisiin käymään keskustelua, Jääskeläinen sanoo.

Tekoäly avuksi

Jääskeläinen kertoo, että tulevaisuudessa Afterlife aikoo hyödyntää palveluissaan tekoälyä. Jos henkilö esimerkiksi haluaisi lähettää videotervehdyksen, muttei koe oloaan luontevaksi kameran edessä, tekoäly voisi tehdä sen hänen puolestaan.

– Meille voisi mahdollisesti lähettää muutaman kuvan ja ääninäytteen, joista tekoäly voisi luoda kyseisen henkilön kertomaan vaikkapa jonkin yhteisen sisäpiirivitsin vastaanottajalle.

Jääskeläinen painottaa, että näissäkään suunnitelmissa ei ole tarkoitus, että ulkopuolinen voisi herättää ketään henkiin videolle. Afterlifen lähtökohta on, että asiakas itse tilaa tervehdykset ja varmistaa sen, millaisia viestejä häneltä lähtee.

Niin ikään Afterlife pyrkii minimoimaan sen mahdollisuuden, että viestit olisivat häiriöksi. Tervehdysten vastaanottaja voi koska tahansa kieltäytyä vastaanottamasta niitä.

Jääskeläinen kertoo, että ihmisten reaktiot yritykseen ovat olleet pääosin positiivisia. Hänen mukaansa negatiivisia kommentteja on esiintynyt lähinnä keskustelupalstoilla.

– Yleensä ihmiset ymmärtävät sen, että ei tässä herätetä ketään henkiin vastoin kenenkään tahtoa, vaan viestien lähettäjät ovat itse miettineet, mitä haluavat sanoa sen jälkeen, kun heistä aika jättää.

Jääskeläinen muistuttaa, että kuolemaan suhtautuminen on hyvin kulttuurisidonnainen asia. Joissakin maissa esimerkiksi hautajaiset ovat suruseremoniaa enemmän iloinen juhla eletystä elämästä.

– Tässä on isoja kulttuurillisia eroja. Ehkä tänne Suomeenkin kaivattaisiin raikkaampia tuulahduksia, että tästä aiheesta saataisiin lähestyttävämpi.