Tämä yritys aloitti kuljetusliiketoiminnan aikanaan purjelaivoilla – Yrittäjä on tarkka rekrytoinnista: ”Noin 1300-sivuinen lakikirja pitäisi hallita ainakin osittain”

Kun logistiikka-alalla toimivan T.Rusi Oy:n kuljetusliiketoiminta aloitettiin vuonna 1810, maailma oli totaalisesti erilainen kuin nyt. Tavaraa kuljetettiin isoilla purjelaivoilla ja työ oli raastavan raskasta.

Yhdellä laivalla liikennöitiin 10–20 vuotta, jonka jälkeen se romutettiin ja osia käytettiin uusiin laivoihin.

Vuonna 1955 toiminta yhtiöitettiin nykyisen T.Rusi Oy:n alle. Tommi Rusi, 55, on seitsemännen polven kuljetusyrittäjä.

– Todennäköisesti olemme Suomen vanhin kuljetusyritys, hän sanoo.

Rusi tuntee yrityksensä historian tarkasti, sillä vuonna 2018 siitä valmistui lähes 700-sivuinen, tietokirjailija Jari Kurkisen työstämä historiikki.

Aikanaan 1800-luvulla T.Rusi kuljetti pääosin rakennusmateriaaleja Karjalan kannaksen Seivästön kylältä Kuolemanjärven pitäjästä Pietarin alueelle. Laivat veivät muun muassa kiveä, hiekkaa ja halkoja. Toiminta päättyi alueella, kun Suomi sulki rajat vuonna 1918. Sen jälkeen yritys siirsi toimintansa kumipyörille.

– 1920-luvulla yritys hankki ensin taksin, sitten linja- ja kuorma-autoja. Se oli otollinen aika siirtyä uuteen, koska autot alkoivat yleistyä kuljetusmuotona, Tommi Rusi kertoo.

Toiminta alkoi yhdestä taksiautosta. Ensimmäinen kuorma-auto hankittiin 1930-luvulla. Lopulta henkilökuljetuksesta luovuttiin pakon edessä vuonna 1998.

– Sillä ei yksinkertaisesti elänyt. Linjaliikenne oli erittäin heikosti kannattavaa ja kilpailutuksen kautta se loppui. Koululaiskuljetuksilla ja tilausliikenteellä yritys ei olisi tullut toimeen.

Onneksi rinnalla oli jo kappaletavaraliikennettä jakeluautoilla sekä säiliöliikennettä, joka jatkuu edelleen tänä päivänä.

“Vahingon mahdollisuus on suuri”

Sauvossa toimiva T.Rusi valittiin alkuvuodesta SKALin Länsi-Suomen alueen vuoden kuljetusyritykseksi. Tommi Rusi on yrityksen pääomistaja yli 98 prosentin omistusosuudella. Hän pyöritti yritystä yhdessä serkkunsa kanssa vuoteen 2022 asti. Yksi perheenjäsen on mukana yrityksessä runsaan prosentin omistuksella.

– Olen halunnut pitää omistuksen omissa käsissäni. Asiakkaat arvostavat sitä, että omistaja on mukana operatiivisessa työssä. Olen yrityksen historiassa ainoa, joka on ollut omistajana tässä roolissa. Se sopii tämän ajan henkeen.

Rusi tekee omien sanojensa mukaan kaikkea, mutta säiliöauton ajamiseen aika ei enää riitä.

– Sitä pitäisi tehdä koko ajan, koska säiliöautot ovat hyvin teknisiä laitteita. Vahingon mahdollisuus on suuri, jos ei ole ajan hermolla eikä tee vaativaa kuljettajan työtä säännöllisesti.

T.Rusi Oy:n menestyksen salaisuutena nykyinen omistaja pitää ajassa kiinni olemista. Sitä yhtiön historia on vaatinut, sillä toimintaa on mukautettu useampaan otteeseen ajan vaatimusten mukaisesti.

– Se on tuonut mukanaan pärjäämisen mahdollisuuden. Ei ole jääty niin sanotusti tuleen makaamaan vaan olemme hakeneet uusia vaihtoehtoja. On aloitettu ja lopetettu liiketoimintoja, ostettu ja myyty. Mielestäni oleellisinta on ollut kyky katsoa tulevaisuuteen.

Tällä hetkellä se on tosin vaikeasti toteutettava tavoite, sillä markkinoilla on takavuosia enemmän epävarmuustekijöitä. Rusi myöntää, että vanhat konstit eivät nyt toimi.

– Minulla on ollut kohtuullisen hyvä katse tulevaisuuteen, mutta nyt en pysty sanomaan, mitä viiden vuoden päästä tapahtuu. Suomen tilanne on melko huono, eikä Euroopassakaan hyvin mene. Peräpeiliin on silti turha katsoa.

T.Rusi Oy kuljettaa pääsääntöisesti fossiilisia tuotteita, mutta uusiutuvien tuotteiden kuljettaminen lisääntyy sitä mukaa kun asiakkaat tuovat niitä markkinoille.

“Vahingon mahdollisuus on suuri, jos ei ole ajan hermolla eikä tee vaativaa kuljettajan työtä säännöllisesti.”

Tommi Rusi, yrittäjä

Yrittäjyys ei ollut selvä vaihtoehto

Tommi Rusi ei ollut suinkaan varma omasta uravalinnastaan, kun edellinen sukupolvi oli valmis vaihtamaan viestikapulaa.

– Lukion ja armeijan jälkeen kävin Jyväskylän Teknisen opiston kuljetustekniikan linjan. Sen jälkeen jouduin tähän pestiin vähän puolivahingossa ja osittain sattumien kautta.

T.Rusi Oy:n edellisessä sukupolvessa oli neljä veljestä, joista vanhin johti yritystä kuolemaansa asti. Tommi Rusista tuli toimitusjohtaja 24-vuotiaana. Oli vuosi 1993 ja lama ravisteli Suomea.

– Tulin tehtävään melko kokemattomana. Olin armeijan jälkeen ollut vuoden verran töissä yrityksessä lähinnä linja- ja säiliöautonkuljettajana sekä huolto- ja korjaustöissä.

Toisin kuin ehkä nykyisin olisi mahdollista, Rusi sai apua yrityksen pyörittämiseen asiakkailtaan ja kilpailevien yritysten johdosta.

– Osaaminen tuli verkostojen ja oppimisen kautta. Silloin maailma oli erilainen. Ihmiset olivat auttavaisia, eikä kilpailu ollut niin kovaa kuin nykyisin. 

Lama-aika oli viedä yrityksen konkurssiin. T.Rusilla oli niin sanottu bullet-laina, joka oli maksettava takaisin yhdessä erässä lainan erääntymishetkellä. Laina oli laukeamassa ja sen myöntänyt Säästöpankki ajautui taloudellisiin vaikeuksiin.

– Siinä tilanteessa oli vaikea saada pankkia hoitamaan yrityksen asioita. Rahoittajat eivät olleet kovin kiinnostuneita yrityksistä muutenkaan. Olisimme menneet nurin, jos rahoitusta ei olisi saartu ratkaistua.

Rusi myöntää, ettei täysin ymmärtänyt yrityksen tilanteen vakavuutta. Myöhemmin hän on kiitellyt sitä, ettei yrityksellä ollut ulkomaisia valuuttalainoja, jotka osoittautuivat monen muun yrityksen kohtaloksi markan devalvoitumisen jälkeen.

Lama-aika oli viedä yrityksen konkurssiin. T.Rusilla oli niin sanottu bullet-laina, joka oli maksettava takaisin yhdessä erässä lainan erääntymishetkellä.

”Tässä työssä kaikki eivät pärjää”

Tommi Rusi pitää yrityksensä suurimpana haasteena osaavan osaavan työvoiman riittävyyttä.

– Säiliöautojen kuljettajan tehtävään ei valmistu missään koulussa. Siksi koulutamme itse.

Kun T.Rusi on palkkaamassa uutta kuljettajaa, tämä on ensin työharjoittelussa vähintään kuukauden. Sen jälkeen arvioidaan, pärjääkö työntekijä yksin vai tarvitaanko harjoittelua lisää.

– Ajoneuvoissa on paljon turvallisuutta lisäävää teknologiaa. Säiliötekniikka on elektronisesti ohjattua ja se vaatii harjoittelua. Uuden työntekijän kohdalla menee 6–12 kuukautta ennen kun näemme, pärjääkö hän työssä.

“Tulijoita olisi, mutta kaikkia ei voi palkata.”

Tommi Rusi

Rusi pitää koulutusjaksoa maantiekuljetusten korkeakouluna. Sen aikana opetellaan paljon muutakin kuin käytännön asioita. Alalla on paljon säännöstöä.

– Noin 1300-sivuinen lakikirja pitäisi hallita ainakin osittain. Kun touhutaan vaarallisiksi luokiteltujen aineiden kanssa, riskit ovat isot. Niitä pyrimme koulutuksella vähentämään.

Tällä hetkellä työntekijöitä löytyy verrattain hyvin, koska taloustilanteen takia työpaikkoja on yleisesti ottaen vähemmän tarjolla. Kun taloustilanne paranee, osaajien haaliminen vaikeutuu.

– Tulijoita olisi, mutta kaikkia ei voi palkata. Tässä työssä kaikki eivät pärjää. Kaiken lisäksi lainsäädäntö kiristyy koko ajan.

Rusi itse aikoo jatkaa yrityksen johdossa vielä seuraavat 7–8 vuotta. Hänen toiveenaan on, että henkilökunnasta löytyy kiinnostusta kuljetustoiminnan jatkamiseen ja kehittämiseen.Sen jälkeen kaikki on auki.

– Perheestä ei löydy enää jatkajaa. Voi olla, että yrityksen historia katkeaa ainakin kuljetusyrittäjyyden osalta. Yritys ei kuitenkaan ole myynnissä. Se jää perheelle, vaikka kuljetuskalustoa ei enää olisi. Yritys pystyy tekemään jotain muutakin.