Tarjolla erilainen työhyvinvointipäivä naivistisen taiteen maailmassa

Auto, tuo rakas ja arvokas peltilehmä käytetään määräaikaishuolloissa, vaikka siinä ei olisikaan mitään suurempaa vikaa. Öljyjä vaihdetaan, huolehditaan että pissapojassa ja jäähdyttimessä riittää nestettä.

Miten mahtaa olla työyhteisöjen määräaikaishuoltojen laita? Onko niin, että vasta kun jotain on jo perusteellisesti pielessä, kutsutaan paikalle työyhteisösovittelija?

– Hirveän paljon paremmin ihmiset huolehtivat autoistaan kuin omasta itsestään, tietää näyttelijä ja työyhteisökouluttaja Henna-Maija Alitalo.

Työyhteisön kehittäminen tuottaa yllättäviäkin hyötyjä. Elämyspäivä työyhteisön ulkopuolella voi olla palkinto hyvin tehdystä työstä, mutta se myös auttaa työyhteisöjen jäseniä tutustumaan toisiinsa työyhteisön ulkopuolella.

– Jo työnohjaus sanana tuottaa monelle negatiivisia mielikuvia, vaikka kysymys on työn ja työyhteisön kehittämisestä. Työnohjaus on työhön ja työyhteisöön liittyvien kysymysten, kokemusten ja tunteiden tarkastelua ja jäsentämistä työnohjaajan avulla. Tavoitteena on vapauttaa voimia, luovuutta ja ajattelua työhön ja sen rajojen tunnistamiseen, sanoo työnohjaaja ja työyhteisövalmentaja Ulla Sara-aho.

Tuttujen työkavereiden kohtaaminen työpaikan ulkopuolella kokemuksellisessa työnohjauksessa auttaa löytämään itsestään ja toisista uusia vahvuuksia. Opettajana ja rehtorina työskennellyt Sara-aho ottaa esimerkiksi koululuokan leirikoulun. Muutaman päivän leirillä oppilaista löytyy aivan uusia puolia ja luokan yhteishenki syvenee.

Sama tavoite on Naivistit Iittalassa -säätiön tuottamalla elämyspajalla Aivot narikkaan – väriä ja iloa elämään. Hyväätekevän elämyspajan ohjaajina ovat Alitalo ja Sara-aho, kaksi rautaista ammattilaista, työyhteisökouluttajaa, joilla on kummallakin omanlaisensa lähestymistapa työyhteisön kehittämiseen.

Henna-Maija Alitalo on näyttelijä ja työyhteisökouluttaja, joka käyttää teatterin metodeja koulutuksissaan. Ulla Sara-aho on työnohjaaja ja työyhteisövalmentaja, jonka mukaan tarve leikkiin, iloon ja seikkailuun ei katoa mihinkään aikustumisen myötä.

– Elämyspaja on työyhteisön jäsenille yhteinen hyvä kokemus, joka tuottaa jälkeenpäin hyvää osallistujilleen. Osallistujille jää yhteisiä hyviä muistoja, Alitalo ja Sara-aho pohtivat.

Elämyspajassa, aivan kuten koululaisten leirikoulussa, työyhteisön jäsenistä paljastuu uusia puolia, uusia vahvuuksia. Jokainen saa osallistua omien rajojensa puitteissa.

– Jokainen saa tuoda elämyspajaan omanlaisensa jutun, ja löytää itsestäänkin uutta, Alitalo ja Sara-aho toteavat.

Naivistit Iittalassa -näyttely laajenee Suomen naivismikeskukseksi

Naivistit Iittalassa -naivistitaiteen näyttely laajentaa toimintaansa kohti Suomen naivismikeskusta. Keskuksena toiminta on ympärivuotista ja kattaa paljon muutakin kuin kesä- ja talvinäyttelyn. Yksi osa toimintaa ovat työpajat, joita tarjotaan yrityksille ja yhteisöille.

Työyhteisöille suunnattuja elämyspajoja on tällä hetkellä kaksi: Aivot narikkaan – iloa ja väriä elämään sekä Minä, peili ja kaverit.

Kummassakin elämyspajassa hyödynnetään Iittalan puukoulun naivisminäyttelyä ja miljöötä. Elämys on siten aina erilainen riippuen kulloisestakin näyttelystä ja alkaa jo kun astellaan koulun narisevilla puulattioilla.

Luentoja ei ole luvassa, vaan osallistavaa yhdessä tekemistä ja elämyksellistä heittäytymistä – omien rajojen puitteissa.

Elämyspaja sopii työhyvinvointipäivän ohjelmaksi ja kestää vähintään kolme tuntia. Yhteen pajaan sopii 8-16 osallistujaa.

Naivismikeskuksessa järjestetään myös neulegraffiti- ja kukkahattutyöpajoja sekä koululaisille ja opiskelijoille erilaisia kuvataidetyöpajoja.

– Naivismikeskuksen tuottamat työpajat ovat yksi esimerkki siitä, missä kaikessa taidetta voidaan käyttää hyödyksi ja huviksi erilaisille yleisöille. Ja miten erilaisia kokemuksia voidaan tuottaa taiteen avulla, sanoo Naivistit Iittalassa -säätiön asiamies Ulla Heinonen.