Tekoäly tekee jumppaamisesta armollisempaa – Sekä valmentajan että kuluttajan kokemus muuttuu

Personal trainer, treeniryhmä, verkkovalmennus … Parempaan kuntoon pyrkivällä on nyt varaa valita, missä muodossa hakee potkua treenaamiseen.

Valmennuksen lisäksi avuksi on tullut erilaisia sovelluksia ja mittareita, joiden tehtävä on mitata esimerkiksi unta tai kehonkoostumusta ja sitä kautta parantaa treenaamisen tehoa.

Seuraava askel treenaamisen kehityksessä on tekoälyn tuomat mahdollisuudet.

Tekoäly mullistaa myös kuntoharjoittelun, ennustavat Syke Tribe -ohjelmistoyrityksen perustaja ja toimitusjohtaja Terhi Immonen sekä Crossfit Herttoniemi -salin ja ohjelmistoyritys Kisko Labsin perustaja Antti Akonniemi. He ovat myös valmentajia.

Molempien näkemyksen mukaan harjoittelu muuttuu jatkossa inhimillisempään suuntaan.

– Tekoäly voi auttaa ymmärtämään, että ei tarvitse tehdä niin paljon. Esimerkiksi Oura-sormuksen data voi kertoa, että emme palaudu edes normi työpäivästä, joten miten sen jälkeen jaksaisi enää vetää täysillä treeniä. Tekoäly voi auttaa ymmärtämään elämän realiteetteja, Akonniemi sanoo.

Hänen mukaansa tekoäly voi opettaa käyttäjäänsä lisäämään liikuntaa ja hyvinvointia edistäviä tekoja pitkin päivää.

– Kehitys mahdollistaa tekoälyvalmentajan, joka muistuttaa esimerkiksi syömään lounasta tai liikkumaan vähän työpäivän lomassa. Se tietää, mitä jääkaapissa on ja muistuttaa, mitä pitää hankkia. Ne ovat pieniä juttuja ja perusasioita, jotka tarjoavat oivalluksia arkeen, Akonniemi sanoo.

Muutos jakautuu kolmeen

Terhi Immonen jakaa muutoksen kolmeen kategoriaan: valmennukselliseen tekemiseen ja mikro-oppimiseen, psykologiseen ja inhimilliseen lähestymistapaan sekä ohjelmistokehitykseen ja ohjelmistoihin.

Valmentamisesta tulee enemmän vuorovaikutteista ja kunto-ohjelmien laatimisesta siirrytään mikro-oppimiseen. Valmentaminen muuttuu henkilökohtaisemmaksi ja psykologisemmaksi. Ihmistä katsotaan enemmän kokonaisuutena.

– Uskon, että edessä on eräänlainen ”hippikausi”, joka painottaa psykologista aspektia ja siirrytään pois suoritekeskeisestä tekemisestä. Jatkossa pohditaan enemmän arvoperusteista maailmaa ja miksi asioita tehdään. Nykyään hypätään usein suoraan toimintavaiheeseen. Jos halutaan tiputtaa 10 kiloa painoa, lisätään uusia rutiineja arkeen ja usein liian monta kerrallaan, Immonen sanoo.

Immosen mukaan esimerkiksi painonpudotuksessa liikunnalle annetaan edelleen liikaa sijaa, vaikka pitäisi miettiä enemmän nykyisiä toimintamalleja ja tapoja ravitsemuksessa.

– Valmennuksen lähtökohta on muutenkin liian liikuntapainotteinen, Immonen sanoo.

Enemmän tietoa ja analyysia, vähemmän sovelluksia

Pienet puettavat laitteet arkipäiväistyvät, mutta myös ihonalaisia antureita on jo kehitteillä. Kehitys etenee harppauksin.

Tähän asti puettavat laitteet, kuten aktiivisuusrannekkeet ovat pääasiassa mitanneet toimintaa ja keskittyneet mittaustietoon. Immonen muistuttaa, että sillä ei kuitenkaan tehdä mitään, jos tietoa ei osata hyödyntää ja katsoa, mikä tieto on oleellista kunkin treenaajan kohdalla. Analyysin tarve kasvaa.

Yksi markkinoita muokkaava muutos on se, että tieto liikkuu avoimesti laitteesta riippumatta. Se, että tietyn merkkisen sykemittarin keräämiä tietoja voi lukea vain merkin omasta sovelluksesta, on väistyvää maailmaa. Tulevaisuudessa käytössä on enemmän kerättyä tietoa, mutta tarkempaa analyysia ja vähemmän sovelluksia, jotka integroivat tietoa useista lähteistä.

– Yritykset, jotka toimivat laitteen ja valmentajien välissä, kasvavat. Digitaalisten työkalujen hyödyntäminen tulee myös korostumaan liikunta- ja hyvinvointialan koulutuksissa, Immonen kertoo.

Fyysisen mittaamisen lisäksi tekoälyn avulla voidaan tunnistaa persoonallisuuksia ja sitä kautta muokata tavoitteita yksilöllisesti.

– Psykologiset testit, mittaukset ja ammattilaisten analyysit ovat vielä liian kalliita, mutta tekoälyn kautta analyysi tulee saavutettavuuden rajoihin tavallisille liikkujillekin, Immonen sanoo.

Akonniemi uskoo, että alustan kuntoilusovelluksille yleisesti tulee ottamaan haltuun jätit, kuten Apple tai muu suuri toimija. Pienemmistä markkinan tulee voittamaan se, joka pääsee aidosti osaksi käyttäjänsä arkea ja saa tuloksia aikaan.

– Yksi esimerkki on pyöräilysovellus Peloton Bikesilta. Siinä on spinning-tunteja, oikeita valmentajia, pelillistämiselementtejä ja se on päässyt aidosti osaksi käyttäjien arkea. Kaikki kuulemani palaute on ollut hyvää, Akonniemi kertoo.

Valmentajan työ ei katoa, mutta muuttuu

Miten käy siis henkilökohtaista valmennusta tarjoavien yrittäjien palveluille? Sen ratkaisee valmennustaito.

Valmentaja osaa katsoa tavoitteita kokonaisuutena sen sijaan, että tuijottaisi yhteen päivään, viikkoon tai kuukauteen.

– Valmentajan rooli on muutosjohtajuutta. Hän pilkkoo ja palastelee tavoitteen pieniin askeliin. Pienet askeleet voivat olla valmennettavalle turhauttavia, mutta tekoäly kannustaa matkan varrella, Akonniemi sanoo.

Valmentajalla on tärkeä rooli myös viestin viejänä. Eri ihmisille toimii erilainen motivointi. Kokonaan oma lukunsa on empatia ja luottamuksen rakentaminen valmentajan ja valmennettavan välille. Sitä ei vielä tekoäly korvaa.

Immonen ja Akonniemi eivät usko, että valmennus katoaa minnekään, mutta sen luonne muuttuu tekoälyn myötä. Jatkossa tietoa on enemmän käytettävissä ja sitä täytyy osata hyödyntää. Ainakin muutoksen alkutaipaleella se tulee tuottamaan hämmennystä sekä valmentajille että kuluttajille. Toisaalta tekoälyn ja integraatioiden avulla voidaan parhaimmillaan yksinkertaistaa samaa dataa.

Jatkossa valmennus tarjoaa erilaisia tulokulmia ja menetelmiä.

– Valmennus tulee olemaan sekä monimutkaisempaa että yksinkertaisempaa. Monimutkiasempaa siksi, että ’tässä nippu ohjeita, joilla saat tuloksia’ -malli väistyy. Se asettaa ohjelmistoille ja valmentajille uudenlaisia vaatimuksia, jotta vaatimus muuttuisi yksilöllisemmäksi. Mikro-oppiminen ja yksilöllinen lähestymistapa selkeyttää valmennuksia ja tekee valmennuskokemuksesta selkeämpää ja yksinkertaisempaa, Immonen sanoo.

Elina Hakola

elina.hakola (at) yrittajat.fi