Teräväiset ovat elämäntapayrittäjiä – ja Aina vahvasti viihteen puolella

Aija ja Pentti Teräväisen monialayritys Discopress Oy täytti hiljattain 40 vuotta. Vuoden 2009 yrittäjäksi Ylöjärvellä valittu yritys vastaa Radio Musan toiminnasta ja muun muassa toimittaa äänitteitä radioasemille ja tiskijukille. ”DJ Penan” radiotöiden aloituksesta tuli alkuvuodesta jo 45 vuotta ja Radio Musa 100,5 täytti helmikuussa kymmenen vuotta. Siinäpä raaka-aineita haastatteluun, joka toteutettiin epidemiatilanteesta johtuen tietokonevälitteisesti.

Asteikolla 1–100? Kuinka tyytyväinen olet elämääsi tällä hetkellä? Perustele lyhyesti?

– Melko tyytyväinen, tällä asteikolla noin 90. Korona-aika on rajoittanut kaikkea tekemistä jo runsaan vuoden ajan, mutta nyt mennään jo kohti parempia päiviä.

Ansioluettelosi on aika hengästyttävää luettavaa. Ensimmäistä kertaa kesätoimittajana toimit Lapin kansassa jo 1975. Miten päädyit journalistiksi?

– Kirjoittaminen oli vahvin lajini jo kouluaikana. Viikon kohokohtiin kuului se, kun oma aine luettiin koko luokalle. Lukioaikana olin yhden kesän uittotöissä, joka oli niin kovaa hommaa, että lukuhalut kasvoivat. Tein jo freelancerina lehtijuttuja, pyrin kesätoimittajaksi ja aloitin työt heti ylioppilasjuhlien jälkeen.

Entäs musahommat, DJ-hommissa aloittelit samoihin aikoihin, mikä innosti levynpyörittämiseen, ja missä vaiheessa hokasit yhdistää nämä kaksi?

– DJ-työt alkoivat jo kouluaikana kaupungin nuorisotiloissa, kun pääsin tuuraamaan vakituista soittajaa, jolla oli muuta menoa. Lukioaikana luokkamme alkoi järjestää bileitä, joissa musiikki soi ensin jukeboksista, mutta sitten lainattiin diskopöytä. Lapin Kansan kulttuuritoimittaja huomasi, että olen perehtynyt ja innostunut levyistä, ja antoi nipun LP-levyjä arvosteltavaksi. Siitä alkoi levyjuttujen teko, joka jatkuu edelleen hieman erilaisessa muodossa. Ennen varusmiespalvelusta ehdin olla toimitusharjoittelijana Yleisradion alueradiossa. Samaan aikaan toimin illat ja yöt DJ:-nä suositussa Waskooli-diskossa, jossa pääsin pyörittämään kasvavaa uutuuslevynippua.

Onko sinulla minkäänlaista arviota siitä, kuinka monta artistihaastattelua olet ennättänyt urasi aikana tekemään?

–Niitä on kertynyt yli viisi tuhatta. Discopress Oy:n puitteissa olen tehnyt noin kolme tuhatta radiohaastattelua, jotka on levitetty paikallisradioihin ympäri maata. Lisäksi haastattelin täkäläisiin lehtiin 80-luvulla satoja musiikkialan ihmisiä. Ensimmäisessä Radio Musassa ja Sataplussassa meillä kävi niin ikään satoja studiovieraita, jotka puuttuvat tuosta määrästä.

Ketä haluaisit tai olisit halunnut viedä haastatella?

– Suomalaisista olen jututtanut lähes kaikki nimekkäät Irwinistä, Baddingistä ja Toivo Kärjestä Arttu Wiskariin, Antti Tuiskuun ja Elastiseen saakka. Cheek ei käynyt studiossa, mutta haastattelin häntä pariin otteeseen DJ-meetingeissä, kun palkitsimme hänet Vuoden Tulokkaana ja sitten myös Vuoden Artistina. Joskus muistelin, että Vesa-Matti Loiri taitaa puuttua, kunnes löysin master-nauhan ”Pena ja Vesku studiossa”.

– Kansainvälisissä musiikkitapahtumissa ja konserttien yhteydessä olen jututtanut muiden muassa Public Enemy-yhtyettä, Jose Felicianoa ja Harry Belafontea. Usein toimittajille järjestetään yhteinen pressitilaisuus, jossa ei pääse juurikaan kyselemään. Näitä ovat olleet Charles Aznavour, Robbie Wililams, Tom Jones ja Johnny Hallyday, joka oli mielestäni maailman paras rock- ja blues-laulaja. Johnnyn henkilökohtainen haastattelu olisi ollut kova juttu.

Kun on paljon ehtinyt, matkalle on pakosta tullut myös töppäyksiä. Kerro minulle pahin työmokasi?

– Valmistaudun jutuntekoon aina huolellisesti, eikä varsinaisia mokia tule. Tässä yhteydessä kannattaa kuitenkin mainita Ratinassa kesällä 1980 pidetyt SVUL:n suurjuhlien avajaiset, joista raportoin Aamulehteen. Avajaispuheen ”pitäjä” oli vanha presidentti Kekkonen, joka oli dementoinut jo niin pahoin, että ei pystynyt lukemaan muutamaa valmiiksi kirjoitettua lausetta mikrofoniin. Tämän kuulivat tuhannet paikalla olleet, ja me Kekkosen takana istuneet näimme myös nuo kyltit, joihin lauseet oli kirjoitettu kissankorkuisilla kirjaimilla. Uutispäällikkö päätti, että tästä ei kirjoiteta. Joskus mietin, että olisi pitänyt ujuttaa viesti muina miehinä tuohon avajaisjuttuun. Olisiko Kekkosen aika sitten loppunut aiemmin, sitä on vaikea arvioida.

Yrittäjyydelläsikin on mittaa jo 40 vuotta. Mikä sai sinut aloittamaan, ja vielä oleellisempaa, mikä on saanut sinua jatkamaan?

– Toimin opiskeluaikana DJ:nä muun muassa Näsinneulassa, Kultaisessa Ilveksessä, Myssyssä ja VPK:n talolla. Keikkoja tuli lisää ja lisää, joten välillä oli pakko käyttää tuuraajia ja maksaa heille palkkaa. Perustimme Aijan kanssa Discopress Oy:n, firman nimi tuli diskosta ja lehdistöstä. Ylöjärven Vuoden Yrittäjä -palkinto vuonna 2009 kannusti meitä jatkamaan, sehän oli ensimmäinen tälle sektorille myönnetty tunnustus. Työnteko on myös mukavaa, eikä tämän alan yrittäjällä ole kahta samanlaista päivää. Kun toimimme musiikin ja äänitteiden parissa, autamme artisteja eteenpäin.

Aivan tuosta vaan Radio Musaa ei pistetty pystyyn. Missä, miten ja koska idea omaan radiokanavaan syntyi, ja mitä kaikkea sen toteuttamiseen tarvittiin?

– Huomasimme syksyllä 2010, että Tampereella oli alkanut kuulua Radio Asia -niminen kanava. Lyhyen kuuntelun perusteella valkeni, että kyseessä oli kiinalaista kulttuuria ja politiikkaa edistävä propagandaradio. Asia ei tarkoittanut ”asiaa” vaan Aasiaa ja kuuntelijoita houkuteltiin angloamerikkalaisella aikuisrockilla. Ajattelimme, että jos tamperelaisia radiotaajuuksia annetaan kiinalaisten käyttöön, niin kyllä kai niitä annetaan myös tamperelaisten käyttöön! Laadimme hakemuksen määräaikaisesta radioluvasta helmi–huhtikuulle 2011 ja se heltisi nopeasti. Vasta sitten alettiin miettiä, miten projekti toteutettaisiin. Se olikin vaikeampaa kuin luultiin. Koska kyse oli vain kolmen kuukauden kokeilusta, radiolaitteet sekä antenni- ja lähetintekniikka vuokrattiin. Yhtenä perusteena oli se, että antennin on oltava imagonkin vuoksi Näsinneulassa. Palaute oli niin loistavaa, että päätimme hakea määräaikaista toimilupaa myös syksylle 2011. Vakituinen toimilupa heltisi pari vuotta myöhemmin ja yötä päivää Radio Musa on soinut maaliskuusta 2014 alkaen.

Levykokoelmasi on ”suurehkonpuoleinen”, kerro lisää?

– Levyjen keräily alkoi jo kouluaikana. Vuosikymmenten kuluessa on kertynyt yksi maan suurimmista levykokoelmista, jota kartutetaan kaiken aikaa. Levyjä tulee työn puolesta, mutta mulla on tapana normaaliaikoina käydä levymessuilla ja kirppareilla tekemässä löytöjä, joita sitten soitetaan Radio Musassa. Erityisesti vinyylilevyjen viehätys kestää. Musiikin suhteen olemme kaikkiruokaisia. Radio Musa erottuu formaatti- ja konserniradioista juuri musiikillaan, joka poikkeaa kuuntelijoidemme mielestä edukseen. Musa soittaa iloista, elämänmyönteistä musiikkia, joka on toiminnan keskiössä. Radiokanava valitaan musiikin perusteella, ei juontajien perusteella.

Huhut kujilla kertovat, että olet työstämässä kirjaa, kerro hieman lisää mitä on syntymässä ja koska?

– Työn alla on kirja ”Aina viihteen puolella”. Musiikkihistoriaa viihteen ja musiikin ongelma- ja viihdekäyttäjille”. Koronan takia haastattelut tehdään ja palaverit pidetään nykyään puhelimessa ja kaikki matkustaminen on jäänyt, joten jäi aikaa muistella menneitä. Onneksi laajat arkistot ovat tallessa ja faktat saadaan kohdilleen. Kirja on nyt taittovaiheessa eli ilmestyy tänä vuonna.

Mikä on parasta omassa työssäsi?

– Kyllä se on ihmisten ja erityisesti yrittäjien kanssa toimiminen. Kun saadaan kuuntelijat liikkeelle käyttämään paikallisia palveluja, niin kaikki voittavat. Radion merkitys korostuu poikkeusaikoina. Radio on henkilökohtainen media ja kuuntelijan kaveri. Alkuvuodesta tehty laaja kuuntelijatutkimus vahvisti, että teemme työtä, jolla on tarkoitus. Kun kuuntelija avaa radion, hän ei halua masentua vaan tulla hyvälle tuulelle. Erotumme, kun emme soita ”nykyajan virsimusiikkia”. Sadoissa palautteissa oli viestinä: – Jatkakaa samaan malliin.

Olet pitkän linjan ylöjärveläinen. Minkälainen paikka se on olla, elää ja yrittää?

– Ylöjärvi on erinomainen kaupunki, jossa lähes kaikki toimii vähintään kohtuullisesti. Erityismaininnan ansaitsee lukiossa annettava yrittäjäkoulutus. Kunhan korona saadaan aisoihin, pienyrittäjille tarvittaisiin lisää yhteisiä toimitiloja, joita ennen kutsuttiin toimistohotelleiksi tai pienteollisuustaloiksi. Kaikki eivät ole etätöissä eivätkä tarvitse omaa peltihallia vaan luontevasti rakentuvaa yrittäjäyhteisöä. Kunhan junat saadaan vielä pysähtymään Ylöjärven asemalla, niin kaupunki kasvaa ja houkuttelee lisää yrittäjiä.

Haastattelu: Ville Kulmala

Kuva: Martti Kuurila

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä 6.4.2021