Unelmien täyttymys ja taloudellinen katastrofi? – Kaksi yrittäjänaista kertoo, miten he järjestivät äitiyslomansa

Vielä yksi lapsi. Se oli rovaniemeläisen apuvälineteknikko Kaisa Revon haave. Perheessä oli jo kaksi ala-asteikäistä tytärtä, mutta Repo toivoi vielä yhtä lasta. Ajatusta oli kuitenkin lykättävä vuosia.

Repo perusti Lapin apuvälinepalvelun vuonna 2009 ja keväällä 2010 ovet aukesivat asiakkaille. Esimerkiksi yksilöllisiä apuvälineitä, erityisjalkineita ja painevaatteita valmistava yritys työllisti vain Kaisa Revon ensimmäiset kaksi vuotta. Hän kokosi asiakaskuntaa ja palveli koko Lapin sairaanhoitopiirin aluetta, eli reissukilometrejä tuli auton mittariin tuhansia. Jos sitten olisi jäänyt äitiyslomalle, kaikki tehty työ olisi valunut hukkaan ja aloitettava alusta äitiysloman jälkeen.

Yritys kasvoi. Ensin mukaan tuli mies, joka otti vastuun toimiston töistä. Apuvälineteknikkoa oli vaikea löytää, sillä heitä valmistuu vain Helsingin ammattikorkeakoulusta. Repo perehdytti ensin fysioterapeutin ja pari vuotta myöhemmin jalkaterapeutin apuvälinetyöhön. Kun työntekijätilanne tuntui vakiintuneen, seitsemän vuoden odotuksen jälkeen Revot päättivät, että olisi kolmannen lapsen aika. Kaisa oli jo 40-vuotias, eikä aikaa olisi loputtomiin.

– Kyllä se jännitti, vaikka uskoinkin, että töissä kaikki järjestyy. Kahden työntekijän lisäksi palkkasimme myös toisen valmistuvan jalkaterapeutin sijaistamaan minua. Hän oli ollut meillä harjoittelijana ja osoittautui osaavaksi pohjallisten tekijäksi, Kaisa Repo kertoo.

Äitiysloma lähes kaatoi yrityksen

Lapsi syntyi loppukesästä 2017, ja Repo nautti vauvakuplasta täysin siemauksin. Hän nukkui pitkään, siivoili ja remontoi. Hän ei ollut ollut pitkään aikaan niin lomalla.

– Vanhemmat tytötkin olivat ihmeissään, kun äiti oli kotona, kun he palasivat koulusta, Repo kertoo.

Kasvanut vastuu ja reissutyö ympäri Lappia osoittautui kuitenkin liian vaativaksi uusille työntekijöille, joten Repo palasi töihin kahdeksi päiväksi viikossa kolmen kuukauden äitiysloman jälkeen.

Revon poissaolo kävi yrityksen taloudelle raskaaksi taakaksi. Yritys oli vuotta aikaisemmin muuttanut uusiin tiloihin, joita oli remontoitu, ja investoitu työkoneisiin Finnveran lainan turvin. Lisäksi työntekijäkulut kasvoivat liian suuriksi, ja lopulta yrityksen talous ajautui tilanteeseen, jossa verottaja haki konkurssia.

Tilanne tuli Revolle shokkina.

– Olin mennyt laput silmillä, eikä mies halunnut huolestuttaa minua. Myös hänen jaksamisensa oli koetuksella. Jouduin irtisanomaan työntekijät, mies jäi pois yrityksen tehtävistä ja minä palasin toimitusjohtajaksi kokopäiväisesti. Se on kovin paikka, mihin olen yrittäjänä ja parisuhteessa joutunut. Minä ja jäljelle jäänyt fysioterapeutti Sari painoimme pitkää päivää. Olen hänelle siitä kiitollinen, Repo kertoo.

Ei kovin pahoja traumoja

Nykyään Lapin Apuvälinepalvelu on taas jaloillaan. Yrityksessä työskentelee kaksi työntekijää Revon lisäksi ja ennen koronakriisiä yritys oli palkkaamassa toimistoapulaista, kunnes huhtikuussa työntekijät pitikin lomauttaa seitsemäksi viikoksi asiakkaiden pysytellessä kotona.

– Korona ei minua aiempien kokemusten jälkeen säikäyttänyt, mutta jos se olisi tullut vuotta aiemmin, meitä ei enää olisi, Repo sanoo.

Hän kannustaa äidiksi haluavia yrittäjiä toteuttamaan unelmansa. Hän itse joutui takaisin töihin aiemmin kuin oli suunnitellut, mutta pystyi kuitenkin olemaan kotona pääsääntöisesti lähes vuoden.

Lopulta reissupäivät olivat hänellekin omaa aikaa, kun matkalla Lapin teillä voi kuunnella musiikkia ja ajatella omia ajatuksia. Mies oli noina päivinä lapsen kanssa tai isovanhemmat tulivat apuun. Vauva on nukkunut päiväunia myös kopassaan yrityksen varastohyllyllä

– Kysyin työntekijöiltäni, miten tuo aika menikään, eivätkä hekään muistaneet tarkasti, joten pahoja traumoja heille ei jäänyt, Repo sanoo.

Toteuta omalla tavallasi

Äidit saavat kuulla paljon ohjeita, neuvoja ja jopa paheksuntaa valinnoistaan. Repo muistuttaa, että äitiyttä ja yrittäjyyttä koskevia ratkaisuja saa tehdä omista lähtökohdistaan.

– On ok olla kotona pidempään, mutta on myös ok mennä töihin. Äitiyttä ja isyyttä voi toteuttaa omalla tavallaan. Ajattelin näin jo ennen omia lapsia, Repo sanoo.

Käytännön asiat täytyy toki ottaa huomioon, sillä taloudellista turvaa yrittäjällä ei liiaksi ole. Äitiys- ja vanhempainpäivärahan suuruus määräytyy YEL-työtulon perusteella. Jos työtä tekee maanantai-lauantai-välillä, yrittäjän äitiyspäiväraha tippuu noilta päiviltä minimiin, joka on 28,94 euroa. Repokin sai minimipäivärahaa niiltä päiviltä, kun teki töitä.

– Vakuutusasiamieheni kuuli raskaudestani mieheni jälkeen ensimmäisenä. Olimme käyneet vakuutusasioita läpi ja hän neuvoi soittamaan minulle heti sinä päivänä, kun raskaustestin viiva näkyy ja nostamaan YEL-työtulon määrää.

Talousvaikeuksissa se olikin välillä ainoa tulo, jota Revon perhe sai.

– Olen edelleenkin pitänyt YEL- maksuni järkevällä tasolla, sillä se turvaa osaltaan elämäämme, jos vaikka sairastuisin.

Nykyään äitiyspäiväraha lasketaan keskimääräisestä YEL-työtulosta 12 kuukauden ajalta, kun Revon raskauden aikaan päiväraha laskettiin keskimääräisestä YEL-tyltulosta kuuden kuukauden ajalta. Laki on tältä osin muuttunut siitä, kun Repo jäi äitiyslomalle.

Repo muistuttaa, että Kelan tuki mahdollistaa myös osa-aikaisen yrittäjyyden. Silti hän näkee järjestelmässä parannettavaa.

– Yhteiskunnassa kannustetaan yrittäjyyteen ja toisaalta kannustetaan hankkimaan lapsia. Tämä yhtälö ei mielestäni toimi. Järjestelmä on tehty palkansaajan näkökulmasta. Yrittäjä saa vauvarahaa, kun työntekijä tulee raskaaksi, mutta voisiko sitä etua ulottaa yksinyrittäjään, Repo pohtii.

Anna Broholm eli vauva-arjen säästöillä

Mainos- ja graafisen suunnittelutoimiston yksinyrittäjä Anna Broholmin raskaus oli iloinen, odotettu, mutta yllättävä uutinen.

– Samalla ensimmäinen ajatus oli ”mites työkuviot”, Broholm kertoo.

Broholm pelkäsi uutisen aiheuttamia reaktioita, mutta asiakkaat ottivat uutisen hyvin vastaan halausten ja onnitteluiden kera. Broholm toteaakin, että äitiys on yhtä ristiriitaa. Valtavaa iloa ja pelkoa vuorotellen. Yrittäjänä hän mietti, mitä täytyisi tehdä. Äitinä lapsi on unelmien täyttymys.

Yksinyrittäjän pelastus ovat olleet verkostot. Broholm tekee yrityksille graafisia ilmeitä, lehtitaittoja, kuvittaa, valokuvaa sekä tekee elokuviin rekvisiittaa. Laajan osaamisen myötä hänelle on kertynyt verkostot, joista löytyi tekijöitä hoitamaan hänen toimintansa eri osa-alueita. Hän on delegoinut töitä muille freelancereille.

Hän tekee jotain toimeksiantoja niissä rajoissa, mitä on mahdollista. Välillä asiakas on pulassa ja ottaa Broholmiin yhteyttä. Päivät menevät kuitenkin pääasiassa viisikuukautisen Pihla-tytön kanssa.

Kulut minimiin ja säästöt lihoiksi

Broholmkin on maksanut YEL-maksuja, mutta satsannut enemmän vakuutuksiin. YEL-maksu tuntuu suurelta, kun työtulot ovat epäsäännöllisiä. Vaikka tuloja ei jossain kuussa olisikaan, YEL-maksu täytyy silti maksaa.

– Kun kuulin, että olen raskaana ja että YEL-maksun nostaminen äitiyslomalle olisi myöhäistä, aloimme säästää rutkasti normaalia enemmän. Elimme pikkuvauva-arjen säästöjen turvin. Tätä ei varmasti tarvitse palkkatöissä miettiä, hän kertoo.

Broholm laittoi jäihin omaan työhönsä kuuluvat juoksevat kulut, kuten kuva- ja fontti- tai pilvipalvelupaketit. Myös kirjanpitokulut pienenivät.

– Onneni on, että tarvitsen vain toimivan tietokoneen sekä muutamia oheislaitteita ja ohjelmistoja työskentelyyni, eikä toimitila- tai yrityslaina-asioita tarvinnut miettiä. Esimerkiksi toimitilahan olisi ollut pakko sanoa irti äitiysloman ajaksi, jotta olisi rahallisesti pärjännyt.

Tulevaisuuden kysymysmerkit

Broholm on toiminut yrittäjänä kymmenen vuotta. Hänen miehensä Mikko on myös yksinyrittäjä lukkoseppänä. Alun perin pariskunnan ajatus oli vuorotella lapsenhoitovastuun kanssa. Koronakriisi sotki kuitenkin suunnitelmat. Broholm oli viimeisillään raskaana, kun koronakriisi alkoi. Samalla, kun Suomi seisahtui, miehen työt loppuivat.

– Olen joskus miettinyt, että mitä jos jäisin äitiyslomalle tai joutuisimme työttömäksi. Tänä vuonna olemme kokeneet molempia. Onni onnettomuudessa, olemme voineet viettää molemmat aikaa kotona vauvan kanssa ja nautimme elämästä, vaikka tulot olivat pienet, Broholm kertoo.

Nyt miehen työt ovat palanneet ja töitä on riittänyt. Siksi Broholm on ollut enemmän kotona lapsen kanssa. Samalla mietityttää, tuleeko koronasta toinen aalto ja mitä rajoituksia se tuo mukanaan. Tulevaisuuden työllisyystilanne huolettaa.

Broholmin suunnitelma on, että hän tekisi kolmepäiväistä viikkoa, kunnes lapsi menee täyspäiväisesti päivähoitoon. Apuna ovat osa-aikaeläkkeellä olevat isovanhemmat.

– Työajalla täytyy sitten olla tuplatehokas, että saan kompensoitua työtunnit, hän toteaa.

Muut projektit saavat odottaa

Broholm suunnitteli raskauden alkuvaiheessa, että kehittäisi vanhempainvapaalla ammattitaitoaan tai yrityksen liiketoimintamalleja.

– Yhdessä vaiheessa ajatuksenani oli aloittaa tuotekehityksen ammattitutkinto ja ottaa vauva mukaan kouluun. Hyvin nopeasti onneksi ymmärsin päästää tästä ajatuksesta ja siirtää sen johonkin parempaan ajankohtaan. On kaikkein kamalinta joutua tekemään vasemmalla kädellä töitä, koulua tai äitiyttä, hän sanoo.

Työ on Broholmille suuri osa identiteettiä, ja hän on saanut tunnustusta myös yrittäjänä. Hänet on palkittu Ulvilan Vuoden Nuori Yrittäjä ja Satakunnan Vuoden Yksinyrittäjä -palkinnoilla vuonna 2017. Nyt äitiys tuntuu saavutuksista suurimmalta.

– Kymmenen vuoden yrittäjyyden jälkeen, tässä elämänvaiheessa, otan erittäin mielelläni suurimmaksi kysymykseksi pohdinnan siitä, onko tänään tullut kakka, hän naurahtaa.

Lue lisää perhevapaaseen suunnitteilla olevista joustoista.

Juttu on julkaistu Yrittäjä+ -lehdessä 05/2020.

Elina Hakola
elina.hakola (at) yrittajat.fi