Useimpien suomalaisten kunnia- ja ansiomerkkien takana on yli 100-vuotias yritys – ”Helsingin olympialaisten mitalit ja olympiasoihtu tehtiin meillä”

Epävakaassakin maailmantilanteessa ihmiset haluavat edelleen antaa lahjoja toisilleen ja tuottaa mielihyvää läheisilleen.

– Sodan melskeet maailmalla ovat tehneet ihmiset jonkin verran varovaisiksi, mutta edelleen ostetaan kihloja, mennään naimisiin ja halutaan muistaa puolisoa merkkipäivinä, sanoo Janne Kartano, Kultakeskus Oy:n toimitusjohtaja.

Vaikka suhdanteet vaihtelevat, Kartano uskoo tulevaisuuteen.

– Me uskomme siihen, että jatkossakin ihmiset haluavat juhlistaa erilaisia tilaisuuksia monenlaisilla lahjoilla, ovat ne sitten kultaa, hopeaa tai kelloja. 

Jalometallialan yritys Kultakeskus Oy valmistaa koruja, hopea- ja palkitsemistuotteita muun muassa yrityksille, erilaisille yhteisöille ja järjestöille. Esimerkiksi Suomen Yrittäjien kanssa yhteistyö kattaa yrittäjäristit, yrittäjäpatsaat, ansiomerkit ja yrittäjäjärjestölle suunnitellun oman korusarjan. 

Lisäksi Kultakeskus tekee timantti-, kultakoruja ja hopeatuotteita. Yritys omistaa tuotemerkit Kohinoor ja Kultakeskus Hopea.

Kultakeskuksen kultaseppäosastolla työskentelee 11 kultaseppää, ja lisäksi Kultakeskuksella on kaksi omaa korudesigneria. 

– Asiakkaillamme on erilaisia, yksilöllisiä tarpeita ja siten tuotteet voidaankin suunnitella yhdessä suunnittelijoidemme kanssa, Kartano kertoo.

Kultakeskuksen pääkonttori sijaitsee Hämeenlinnassa. Sen lisäksi sillä on erilliset yhtiöt Ruotsissa, Norjassa ja Baltiassa. Kultakeskus-konsernissa työskentelee kaikkiaan parisensataa työntekijää, joista Hämeenlinnassa työskentelee reilut 40 henkilöä. Hämeenlinnan lisäksi tehtaat sijaitsevat Tallinnassa ja Saarenmaan Kuressaaressa.

Yritysostoilla vahvemmaksi

Kultakeskus perustettiin vuonna 1918, ja se on ollut vahvasti mukana Suomen itsenäisyyden ajan eri käänteissä.

– Vuoden 1952 Helsingin olympialaisten mitalit ja olympiasoihtu tehtiin meillä. Etyk-kokoukseen vuonna 1975 teimme kaikille osallistujille muistoksi hopeiset äänestyslipukemaljat pienoiskoossa, Kartano kertoo.

– Ja silloin kun Finnairin lentokoneissa vielä syötiin hopeisilla ruokailuvälineillä, ne olivat Kultakeskuksen tekemiä.

Kartano kertoo, että 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa yritys alkoi laajentua ja teki vuosikymmenten varrella monia yritysostoja.

– Esimerkiksi 2000-luvun alussa ostimme imatralaisyrityksen, jolla oli valmiiksi 3D-suunnitteluosaamista. Kyse ei aina ole tuotemerkkien hankinnasta, vaan esimerkiksi tuotantomenetelmistä, joilla vahvistamme omaa osaamistamme, Kartano kertoo.

Vuonna 2011 yritys osti Suomen Rahapajalta palkitsemiseen liittyvän liiketoiminnan. 

– Tässä yhteydessä kunniamerkkeihin keskittyvä liiketoiminta sai vauhtia siipiinsä, Kartano sanoo.

Merkittävä kansainvälistymisloikka taas otettiin vuonna 2018, kun Kultakeskus osti ruotsalaisen Sporrong-konsernin. 

– Tämän yritysoston myötä saavutettiin ilmaherruus valtiollisiin palkitsemisiin liittyvässä bisneksessä.

Lisää kasvua

Kultakeskus etsii edelleen kasvua.

– Etsimme jatkuvasti niin kotimaasta kuin lähialueilta toimijoita, joiden kanssa voisimme liittoutua ja siten vahvistua entisestään.

Kultakeskuksen käyttämät timantit tulevat Antwerpenista Belgiasta, joka on Kartanon sanoin eurooppalaisen timanttikaupan keskus. Timanttien hiomisen osaaminen taas on keskittynyt Intiaan.

– Vaadimme timanttitoimittajiltamme vahvistuksen, ettei tuotantoketjussa käytetä eettisesti arveluttavia osatekijöitä kuten lapsityövoimaa, Kartano painottaa.

Kaikki Kultakeskuksen tuotteissaan käyttämä kulta on kierrätyskultaa. Lisäksi yritys käyttää jonkin verran niin sanottua romukultaa. 

– Romukultamarkkina onkin kasvanut huimasti johtuen kullan maailmanmarkkinahinnan rajusta noususta.

Verkkokaupan lieveilmiöt

Kartano näkee jalometalli- ja korualan näkymät vaihtelevana, mutta on varovaisen toiveikas. Isoissa taajamissa ja kaupungeissa olevat kultasepänliikkeet pärjäävät paremmin, pienten paikkakuntien liikkeillä taas saattaa mennä huonommin. 

Kartano kertoo, että yleistynyt verkkokauppa tuo mukanaan lieveilmiöitä, jotka voivat nakertaa asiantuntevan kultasepänliikkeen toimintaa.

– Asiakas saattaa tulla kultasepänliikkeeseen saamaan asiantuntevaa palvelua. Hän kuulee kullan pitoisuuksista sekä timanttien laadusta ja luokituksesta. Tuotetta sovitetaan jo olemassa olevan sormuksen kylkeen. Ja sitten kun tulee kaupanteon aika, asiakas voi sanoa, että saa tuotteen netistä halvemmalla ja ostaa sen mahdollisesti sieltä.

– Se on asia, joka kultasepänliikkeissä takuulla harmittaa. Tilanne tosin on sama muuallakin, esimerkiksi kenkäkaupassa kokoja sovitettaessa.

Kartano on huolestunut siitä, että kultaseppien koulutuspaikat ovat vähentyneet.

– Uusia kulta- tai hopeaseppiä ei enää valmistu niin monesta paikasta. Se on huono asia tulevaisuuden työvoiman saannin kannalta.

Tarinat puhuttelevat

Tekoälyn valloituksesta työmarkkinoilla puhutaan paljon, mutta kultaseppien työtä tekoäly ei kovin helposti vie. 

– Suunnittelussa tekoäly saattaa toki avustaa, mutta käsityöosaaminen näkyy vahvasti meidänkin tehtaallamme.

Yksilöllisyyden ja tarinoiden kaipuu on vahva myös korualalla. Esimerkiksi vihkisormuksista halutaan kertoa tietty tarina, ja siten sormusten timanteille ja muodoille halutaan antaa jokin yksilöllinen merkitys. 

– Tarinat puhuttelevat ihmisiä tänä päivänä. Meillekin Hämeenlinnaan voi tulla paikan päälle suunnittelemaan yksilöllistä korua designerin kanssa, Kartano sanoo.

Janne Kartano on työskennellyt Kultakeskuksessa 25 vuotta, niistä seitsemän toimitusjohtajana. 

– Moni kysyy, miten hanskaamme kaikki eri osa-alueet, kuten erityyppiset tuotantotavat, tukkukaupan, kellojen maahantuonnin ja vähittäiskaupan. Se pitää päivät mielenkiintoisina ja kiireisinä. En ole katunut tätä uravalintaa päivääkään.