Uusia vaatimuksia työnantajille: Näin vähimmäistyöajasta säädetään jatkossa

Hallituksen esitys toisi työnantajalle nykyistä painavamman velvollisuuden tarkastella vaihtelevan työaikaehdon vastaavuutta työnantajan työvoiman tarpeeseen. Työaikaehdolla tarkoitetaan tuntimäärää, joka työsopimuksessa on sovittu. Tarkastelu tulisi tehdä vähintään 12 kuukauden välein.

Vaihtelevan työajan työsopimuksilla tarkoitetaan nollatuntisopimuksia ja muita sopimuksia, joissa kiinteän työtuntimäärän sijasta työajan on sovittu vaihtelevan tiettyjen tuntimäärien välillä (esimerkiksi 0-30 tuntia viikossa). 

Työntekijälle tulisi hallituksen esityksen mukaan tarjota vähimmäistyöajan nostamista, jos tarkastelujaksolla toteutuneiden työtuntien määrä ja työnantajan työvoimatarve osoittavat, että työntekijän vähimmäistyöaika voitaisiin määritellä korkeammaksi.

Jos nollatuntisopimuksella työskentelevän työntekijän työtunnit ovat tarkastelujaksolla vakiintuneet 10-30 tuntiin viikossa ja työnantajan työvoiman tarpeen arvioidaan pysyvän samana, työntekijälle tulisi tarjota vähimmäistyöajan nostamista 10 tuntiin viikossa. Muutoksella hallitus haluaa parantaa vaihtelevalla työajalla työskentelevien asemaa. 

Ehdotetut muutokset tehtäisiin muun muassa työsopimuslakiin ja työaikalakiin. Lait tulisivat voimaan 1.8.2022. Hallitus antoi esityksensä eduskunnalle 21.4.2022.

Yrittäjät: Yksityiskohdista ei pitäisi päättää EU:n tasolla

Hallituksen esitys perustuu osin hallitusohjelman kirjauksiin ja osin EU:n niin sanotun työehtodirektiivin täytäntöönpanoon. Suomen Yrittäjien asiantuntija Albert Mäkelä pitää hyvänä, että hallitus esittää vain EU-direktiivin edellyttämiä välttämättömiä muutoksia lainsäädäntöön.

– Suomen työlainsäädäntö kattaa jo pitkälti direktiivin vaatimukset. Myönteistä on myös se, että direktiivin tarjoamat joustot hyödynnetään täysimääräisesti, Mäkelä sanoo.

– Työehtojen sääntely EU:n tasolla rajoittaa suomalaisen lainsäätäjän liikkumatilaa. Työehtojen yksityiskohdista ei pitäisi päättää EU:n tasolla ja siksi emme pitäneet työehtodirektiiviä tarpeellisena. Työnantajan velvollisuudet lisääntyvät erityisesti silloin, kun työnantajalla on useita osa-aikaisia työtekijöitä tai työsuhteet ovat lyhyitä ja tilapäisiä.

“Suomen työlainsäädäntö kattaa jo pitkälti direktiivin vaatimukset.”

Albert Mäkelä, Yrittäjät

Mäkelän mukaan vaihtelevan työajan sopimukset ovat kuitenkin jatkossakin mahdollisia, eikä direktiivissä ole kielletty esimerkiksi nollasopimuksia.

– Työnantajille on tärkeää, että työtä voidaan teettää todellisen työvoiman tarpeen mukaan, hän sanoo.

Laissa säädettäisiin jatkossa, missä tilanteissa työvuoron teettäminen edellyttää työntekijän suostumusta. Tämä koskisi esimerkiksi tilanteita, joissa työnantaja haluaisi teettää työntekijällä työvuoroja työnteon keskeisiä ehtoja koskevassa selvityksessä ilmoitettujen viikonpäivien tai kellonaikojen ulkopuolella.
Lisäksi työvuoron peruuntuessa 48 tuntia ennen työvuoron alkua työntekijälle olisi maksettava kohtuullinen korvaus peruuntumisesta aiheutuneesta haitasta. Muutos koskisi tilanteita, joissa tällaista korvausta tai palkkaa ei muutoin maksettaisi lain, työehtosopimuksen tai sovitun työvuoron sitovuuden perusteella. 

Maksuton koulutus, jos laki sitä edellyttää

Työnantajan on nykyisinkin annettava työntekijälle kirjallinen selvitys työnteon keskeisistä ehdoista, jos tiedot eivät käy ilmi kirjallisesta työsopimuksesta. Jatkossa työnantajan olisi annettava kirjallinen selvitys nykyistä nopeammin ja myös lyhyissä työsuhteissa. Lisäksi kirjalliseen selvitykseen olisi sisällytettävä tiedot muun muassa työantajan tarjoamasta koulutuksesta sekä siitä, missä vakuutuslaitoksessa työnantaja on järjestänyt työntekijän eläketurvan tai vakuuttanut työntekijän esimerkiksi työtapaturman varalta. Uudet tiedot koskisivat myös työvuorojen suunnitteluun liittyviä erityisiä vaatimuksia vaihtelevan työajan sopimuksissa.

Määräaikaisen tai osa-aikatyötä tekevän työntekijän sitä pyytäessä työnantajan olisi jatkossa annettava kirjallinen ja perusteltu vastaus mahdollisuudesta pidentää työsopimuksessa sovittua säännöllistä työaikaa tai työsopimuksen kestoaikaa.

– Työnantajan velvollisuudet lisääntyvät erityisesti silloin, kun työnantajalla on useita osa-aikaisia työtekijöitä tai työsuhteet ovat lyhyitä ja tilapäisiä, Mäkelä sanoo.

Jos työnantajalla on lakiin tai työehtosopimukseen perustuva velvollisuus tarjota koulutusta työntekijälle, koulutus olisi työntekijälle maksuton. Lisäksi koulutukseen käytetty aika luettaisiin työajaksi ja mahdollisuuksien mukaan sen olisi tapahduttava säännönmukaisten työvuorojen aikana.

– Tällaisia lakisääteisiä koulutuksia on esimerkiksi kuljetusalalla. Koulutus voi kuitenkin tapahtua myös työajan ulkopuolella, jos työehtosopimuksessa on näin määrätty, Mäkelä toteaa.