Väitöskirja paljastaa yksinyrittäjien stressin lähteet: “Pahimmillaan puheluihin ja sähköposteihin vastattiin synnytyksen aikana”

Helsinkiläinen Laura Haapala tutki syyskuussa julkaistussa väitöskirjassaan yksinyrittäjien, ammatinharjoittajien ja freelancereiden työelämän laatua.

Väitöskirjassa Haapala selvitti, mitkä asiat vaikuttavat positiivisesti ja negatiivisesti yksinyrittäjien työelämän laadun kokemukseen.

– Kaikki haastatellut kokevat tekevänsä mielekästä ja merkityksellistä työtä. Työ koetaan palkitsevana. Lisäksi työn ja sen ulkopuolisen elämän yhteensovittaminen on monen mielestä helpompaa kuin palkansaajana, mitä tulee esimerkiksi työnteon aikaan ja paikkaan, Haapala kertoo.

Vaikka itsenäistä työskentelytapaa kehuttiin, osa yksinyrittäjistä piti työyhteisön puutetta myös haittana.

– Vaikka palkansaajan työyhteisöön yhdistettiin negatiivisia asioita kuten kiusaamisen mahdollisuus, osa koki yksin tekemisen raskaaksi. Vastauksissa kaivattiin keskusteluapua ja mahdollisuutta ideoiden pallotteluun. Osa yksinyrittäjistä käyttää apuna vertaisverkostoja, Haapala kertoo.

Yksinyrittäjien kuormitusta lisää epävarmuus työllistymisestä ja toimeentulosta. Monen yrittäjän ansiot ovat kausiluonteisia. Silloin esimerkiksi kesäkuukausina töitä ei ole välttämättä lainkaan, jos asiakkaat lomailevat.

– Loppuvuonna yksinyrittäjän ansiot saattavat laskea sen takia, että asiakkaat ovat käyttäneet vuotuisen budjettinsa.

“Jatkuva tavoitettavissa olemisen tarve asiakkaiden menettämisen pelossa tarkoitti sitä, että työtä ja vapaa-aikaa oli vaikea erottaa toisistaan.”

Laura Haapala

Jatkuva työvalmius stressaa

Haapalan selvityksen perusteella yksinyrittäjät kokevat myyvänsä omaa osaamistaan alihintaan. Hurjimmissa esimerkeissä työtä tehdään kokonaan ilman korvausta.

– Näissä tapauksissa potentiaalinen asiakas oli ehdottanut, että jos yrittäjä tekee projektin ilmaiseksi ja se onnistuu hyvin, asiakas voisi työllistää yrittäjää toistekin ja maksaa silloin korvauksen työstä, Haapala kertoo.

Yksinyrittäjät pitävät väitöskirjan mukaan haastavana ja samaan aikaan palkitsevana sitä, että itsensä työllistäminen edellyttää jatkuvaa kehittymistä niin sanotussa substanssiosaamisessa, yrittäjyysosaamisessa sekä monissa metataidoissa kuten itsensä johtamisessa ja sosiaalisissa taidoissa.

– Koettiin, että yksinyrittäjän täytyy olla kyvykäs luomaan vahvaa henkilöbrändiä.

Suurin osa yksinyrittäjistä kokee Haapalan mukaan stressaavana jatkuvan tarpeen uusien työmahdollisuuksien etsimisestä. Myös työssäolovalmius kuormittaa yrittäjiä.

– Pahimmissa tapauksissa se tarkoitti sitä, että puheluihin ja sähköposteihin vastattiin synnytyksen aikana tai sairaalavuoteella keuhkokuumeessa. Jatkuva tavoitettavissa olemisen tarve asiakkaiden menettämisen pelossa tarkoitti sitä, että työtä ja vapaa-aikaa oli vaikea erottaa toisistaan. Töitä tehdään lomalla ja sairaana, Haapala kertoo.

“Aineiston perusteella yksinyrittäjien pohjimmainen tuntemus on silti se, että hyviä puolia on huomattavasti enemmän.”

Laura Haapala

Ei halukkuutta palkkatyöhön

Väitöskirjassa tehdään selväksi, että haasteista huolimatta yksinyrittäjät eivät kaipaa palkkatyöhön. Toisaalta myöskään työnantajayrittäjyys ei kiinnosta.

– Työnantajan rooli tarkoittaisi oman toimenkuvan täydellistä muutosta. Sen sijaan yksinyrittäjät ovat kiinnostuneita tekemään yhteisprojekteja muiden yrittäjien kanssa. Osa pitää mahdollisena alihankkijan käyttämistä projekteissa, joissa yksinyrittäjä ei itse ehdi tehdä kaikkea.

Laura Haapala on tehnyt itsekin töitä yksinyrittäjänä. Hän tunnisti omat kokemuksensa yksinyrittäjyyden positiivista ja negatiivisista piirteistä.

– Hyvät ja huonot puolet ovat samaan aikaan läsnä. Aineiston perusteella yksinyrittäjien pohjimmainen tuntemus on silti se, että hyviä puolia on huomattavasti enemmän. Huonot puolet ovat hinta siitä, että yrittäjä saa tehdä töitä itselleen mielekkäiden asioiden parissa itselleen parhaiten sopivilla tavoilla.