Vielä 1980-luvulla ylioppilaskuvaus tarkoitti 12 ruutua ja 15 minuuttia – Nykyisin studio käyttää yhteen ylioppilaaseen tunnin ja satoja otoksia

Kuvattavan ylpeys omasta kuvastaan on tavoite, johon valokuvaaja Oscar Lindell kollegoineen haluaa pyrkiä ottamissaan kuvissa.

– Toivoisin, että kuva olisi kuvattavalle merkityksellinen, kuvattavan näköinen ja oloinen, Lindell sanoo.

Touko-kesäkuun vaihteessa hän on ollut joka päivä ulkona kuvaamassa ylioppilas- ja valmistujaiskuvia. Nykyisin kuvaaminen sovitaan usein muulle kuin varsinaiselle juhlapäivälle.

– Meillä on kesäkuun toisellakin viikolla vielä lukuisia ylioppilaskuvauksia, ja puhelin soi koko ajan niiden osalta, Lindell kertoo.

Melkein jokaisen valmistujaiskuvasarjan ottamisessa menee yli tunti, ja kuvia kertyy satoja kappaleita. Siispä yhdelle päivälle ei mahdu kuin muutama kuvaussessio. Porvoolaisen Studio Lindellin valokuvaajat kuvaavat paljon studion ulkopuolella, varsinkin tänä vuonna, kun sää on ollut poikkeuksellisen lämmin ja aurinkoinen.

– Eilenkin kuvattiin hienolla auringonlaskupaikalla ja ammuttiin konfetteja, että saataisiin sellaisia kuvia, mitä nuoret haluavat. Ja toki siivottiin sen jälkeen, Lindell naurahtaa.

Studio Lindell on perheyritys, jonka juuret ulottuvat 1970-luvulle. Oscar Lindellin isä perusti oman valokuvausstudion Porvooseen vuonna 1974. Sitä ennen hän oli työskennellyt lehtikuvaajana. Lindellillä on veli ja kaksi siskopuolta. Veli on ammattiurheilija, Euroopan Challenge-tourilla pelaava golfari. Siskopuolista toinen, Pauliina, halusi jatkaa kuvaajana perheyrityksessä. Studioita Porvoossa, Sipoossa ja Tuusulassa pyörittävät nykyisin Oscar ja Pauliina sekä toisen siskopuolen poika Sebastian Lindell tiimeineen.

Valokuvaajia on paljon

Oscar Lindell kertoo, että valokuvaaminen on ala, joka on ollut aina muutoksessa, ja muutos näkyy myös valmistujaiskuvissa.

– Vielä 1980-luvulla ylioppilaskuvaus kesti studiossa sen 10–15 minuuttia, ja sitten tuli jo seuraava jonosta.

Valmistuvien toiveet kuvista ovat muuttuneet. He haluavat persoonallisia kuvia, joissa näkyisivät esimerkiksi heidän kiinnostuksenkohteensa. 

Ei studiokuvakaan ole silti kokonaan kuollut. Moni, esimerkiksi nuoren vanhemmat, haluaa perinteisen kuvan lähetettäväksi sukulaisille. Ja vaikka kuvat olisivat muuten persoonallisia, niihin otetaan mukaan usein myös perinteisiä potrettikuvia.

– Monet keräävät kuvia suvun ylioppilaista, ja silloin halutaan, että kuvat olisivat samantyylisiä, tunnistettavia lähikuvia kasvot kameraan päin.

Lindell arvioi, että tulevaisuus on haastava valokuvausstudioille monestakin syystä. Valokuvaajia on paljon, sillä kuvien ottaminen ja valmistaminen on nykyisin helpompaa kuin ennen. Töitä ei välttämättä riitä kaikille. Lisäksi inflaatio on vaikuttanut myös kuvaajien toimintaan. 

– Meiltä lähtee paljon postilähetyksiä, ja postikulut ovat nousseet hyvin paljon. Koronavuosista tähän päivään puhutaan useista kymmenistä prosenteista, Lindell kertoo esimerkkinä.

Lindell miettii, että muutosta valokuvaamisen alalla on ollut aina. Mustavalkokuvan jälkeen tuli värikuva, sitten digikuva.

– Moni sanoo, että että digikuvaaminen on helppoa, kun voi ottaa niin monta kuvaa kuin haluaa, eikä se maksa mitään. Kuitenkin, kun kuvia aletaan oikeasti ottamaan, kalusto kuluu nopeasti loppuun. Se pitää huoltaa uuden veroiseksi kahden vuoden välein.

Liikkuva studio päiväkotilapsille

Studio Lindellissä kuvataan muun muassa vauva-, lapsi-, lemmikki- ja perhekuvia, valmistujaiskuvia sekä rippi-, hää- ja muotokuvia. Monet päiväkodit ovat luopuneet lasten yksilökuvaamisesta, ja päiväkodin tiloissa otetaan ainoastaan ryhmäkuva. Päiväkotilasten potrettikuvia varten Studio Lindellillä on käytössään liikkuva studio, jonka voi tilata päiväkodin pihaan.

– Vanhemmat varaavat meiltä ajan ja käyttävät lapsen kuvissa ennen tai jälkeen päiväkotipäivän, Lindell kertoo.

Liikkuva studio on nyt Lindelleillä kolmatta vuotta, ja viime vuosi oli loppuunmyyty. Oscar Lindell kertoo, että syksyllä on tarkoitus hankkia toinenkin samanlainen studio.

– Konsepti on vähän sirkusmainen, kierretään kaupungista toiseen. Tilaa on 40 neliötä, ja siellä on omat sähköt sekä lämmitys.

Lindell kertoo, että myös päiväkotikuvaamisessa on tärkeää, että kuvattavan persoonallisuus näkyy kuvissa, ja että hän ja perhe ovat kuviin tyytyväisiä. 

– Kuvaaminen on aina palkitsevaa, varsinkin päiväkotikuvaaminen. Kuvaan valtaosan meidän ryhmäkuvistamme. Se hetki, kun 15–20 lasta seuraa minua kuin hai laivaa ja nauraa ihan pienestäkin liikkeestä, on ihan mahtava.