Vieraskynä: Yrittäjäperheen kalenterimalli opetti huonosti viikonpäivät

Opin viikonpäivät kunnolla vasta koulussa. Lapsena ei ollut tarvetta opetalla viikonpäiviä erikseen enkä muista, että esikoulussa olisi opetettu tavoitteellisesti juuri mitään siihen aikaan. Todennäköisesti muistan väärin. Sen kuitenkin muistan, että esikoulu 1990-luvun Keski-Pohjanmaalla oli hyvin erilainen kuin tänään. Esikoulussa esimerkiksi käytiin vain muutaman kerran viikossa.

Lapsena viikonpäivillä ei ollut merkitystä, sillä ne eivät rytmittäneet perheemme arkea. Sitä teki isän työ. Isä on ajanut aina autoa. Enimmäkseen kuorma-autoa, mutta myös rekkaa. Työ periytyi hänelle omalta isältään. Aluksi hän oli perheyrityksessä töissä ja myöhemmin itse yrittäjä.

Kuljetusliikkeellä oli maitoauto. Auto kiersi keskipohjalaispitäjissä maatilalta toiselle ja keräsi lypsetyt maidot tilatankeista. Lehmät oppivat päivärytmin, mutta kalentereita niillä ei ole. Ne lypsävät joka päivä pyhistä piittaamatta. Samaan tapaan pyhistä piittaamatta on tilatankit myös tyhjennettävä, jotta meijerillä riittää raaka-ainetta ja tankissa tilaa uusille maidoille.

Kun olin lapsi, isän työpäivät loppuivat iltapäivällä. Paitsi silloin, kun autossa oli vikaa, sovittu huolto, renkaanvaihto tai jotain muuta yllättävää. Teini-ikäisenä muistan, kuinka isän päivät venyivät usein iltaan. Silloin sain talon vanhimpana lapsena pitää huolta, että puulämmitteinen talo pysyi asuttavana. Kun sain ajokortin, kuorma-auto liikkui jo vuorokauden ympäri.

Toiminnan tehostumisen näki ajopiirturista. Yksin isä ei tietenkään ajanut. Ei olisi pystynyt ei, lain mukaan saanut eikä itse halunnutkaan. Perheyritys oli yhteinen hänen veljensä kanssa, ja kun auto kävi lähes vuorokauden ympäri, yritys piti neljä tekijää leivässä.

Kokeilin maitoauton kuljettajan työtä muutaman kesän ajan lomien tuuraajana. Kesällä työstä pääsee kuorimaan kermat. Maidon kuljettaminen yöttömässä yössä sulia teitä pitkin idyllisessä maalaismaisemassa on aivan eri työtä kuin talven vesiliukkailla. Tykkäsin kesätyöstäni.

Opiskelujen aikana ratti vaihtui kuitenkin kynään. Se pysyy kädessä vähemmällä voimalla. Yrittäjäperheessä opitusta kalenterimallista oli hyötyä etenkin toimittajan uran alkuaikoina. Ilta- ja viikonlopputyöt eivät ahdistaneet.

Viime vuosina oma työaika on keskittynyt pääosin arkipäiviin. Aika äkkiä olen tottunut olettaman, että viikonloput ja illat ovat vapaana. Työelämän kirjavuus pysyy kuitenkin muistissa vaimon vuorotyön ansiosta.

Perheyritys loppui vuosia sitten tehostamiseen, kun meijerin kilpailutuksessa pieni liikennöitsijä ei pystynyt laskemaan hintaa tarpeeksi alas. Isän ajaminen jatkui työntekijänä toisen firmassa eri meijeriin. Nyt hänkin osaa jo viikonpäivät. Saa nähdä, unohtuvatko ne taas kohta koittavilla eläkepäivillä.

Sami Rahkonen
Suur-Jyväskylän Lehden päätoimittaja