Viitostien suosittu liikenneasema joutuu lopettamaan polttoainemyynnin – Yrittäjällä ei ole vaihtoehtoja: ”Miljoonakaan ei riittäisi”

Jouni Majalan ja hänen veljensä omistama, Lapinlahdella sijaitseva Matin ja Liisan liikenneasema on yksi viitostien vilkkaimmista, mutta tämän vuoden lopussa polttoaineet poistuvat sen palveluvalikoimasta.

Vaihtoehtoja ei käytännössä ole, koska ELY-keskus on lausunnoissaan tehnyt selväksi, ettei ympäristölupaa enää hyväksytä pohjavesialueelle.

Nestemäisen polttoaineen jakeluasemalla, jonka polttoainesäiliöiden kokonaistilavuus on vähintään 10 kuutiometriä, on ympäristönsuojelulain mukaan oltava ympäristölupa, jos toiminta sijoittuu vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle.

Jos Majala haluaisi jatkaa polttoaineiden myyntiä ensi vuonna, yrityksen pitäisi tehdä miljoonaluokan investoinnit polttoainejakelun suojaamiseksi.

– Suojaukset ovat äärettömän kalliita. Moni kyseisen alan ammattilainen sanoo, että miljoonakaan ei riittäisi, vaikka tekisimme vain muutaman mittarin kokoisen tankkauspaikan, yrittäjä kertoo.

Investoinnin takaisinmaksuaika venyisi kymmeniin vuosiin. Siihen yrittäjät eivät halua lähteä. Kaiken lisäksi Pohjois-Savon ELY-keskus on antanut ymmärtää, että se ei hyväksyisi luvan myöntämistä nykyisten säiliöiden suojaamistoimenpiteiden jälkeenkään.

– Näin siitä huolimatta, vaikka lupaa haettaisiin järeillä suojaustoimenpiderakenteilla.

Jo pelkkä lupahakuprosessi maksaisi Majalan mukaan huomattavan paljon. Hintaa kertyy maaperän tutkimisesta ja hankkeen suunnittelusta.

Yllätyksenä tilanne ei ole yrittäjille tullut, sillä viranomaisten vaatimat muutokset olivat tiedossa jo kun nykyinen kymmenvuotinen lupa myönnettiin.

Myös polttoaineista luopuminen tuottaa kuluja. Yrittäjä arvioi, että säiliöiden ja maaperän tarkistamiseksi ja rakenteiden purkamiseksi laadittava suunnitelma kustantaa noin 100 000 euroa.

Uhkana tankkauspaikkojen katoaminen

Ympäristöluvan tiukentuneet vaatimukset koskevat useita liikenneasemia Suomessa. Majalan mukaan monilla pienet paikkakunnat on aikoinaan rakennettu hiekkakankaiden ja pohjavesien äärelle, jotta käytössä olisi laadukasta juomavettä. 

Kun Matin ja Liisan liikenneaseman polttoaineen jakelu suojattiin 20 vuotta sitten aikakauden vaatimusten mukaisesti, suojaus oli Majalan mukaan varsin hyvä. Nykyvaatimukset edellyttäisivät perustavaa laatua olevaa muutostyötä.

– Käytännössä pitää olla isomman luokan liikenneasematoimija, jotta tällaiseen investointiin voisi lähteä. Eivätkä nekään ole sellaiseen lähdössä.

Yrittäjä on huolissaan noin 9 000 asukkaan Lapinlahden kunnasta, jossa bensaa voi saada tulevina vuosina vain Teboilin kylmäasemalta. Näin käy, jos pohjavesialueella olevat asemat joutuvat lopettamaan toimintansa. Lähimmät liikenneasemat olisivat silloin 27 kilometrin päästä Iisalmessa ja 35 kilometrin päästä Siilinjärvellä.

– Raskaalle liikenteelle polttoaineiden myynnin loppuminen on ongelma, koska asiakkaiden joukossa on puutavaraliikennettä ja paikallisia urakoitsijoita. Luulen, että heistä moni joutuu laittamaan dieselsäiliön omalle pihalleen. Teboilin pihaan ei raskaalla kalustolla pääse.

”Kysyin, voisiko käyttää maalaisjärkeä”

Nykyisin tankkaajien osuus on noin kymmenen prosenttia Matin ja Liisan aseman kävijämäärästä. Jatkossa liikenneasema tukeutuu entistä enemmän ravintolapalveluihin, jotka ovat olleet asema pääasiallista liiketoimintaa.

– Polttoaineiden poistuminen voi vaikuttaa siihen, että kaikki eivät enää pysähdy meillä vaan ajavat ohi, hän myöntää.

Majalan ja yhtiökumppanin asema työllistää 30 henkilöä. Heistä valtaosa työskentelee ravintolan tehtävissä. Lounaita Matin ja Liisan asemalla myydään keskimäärin 230 päivässä ja pitsoja sekä hampurilaisia 100–150 päivässä. Yrittäjä laskee, että kahvila- ja ravintola-asiakkaita on kaikkineen noin 1 000 päivässä.

– Tiedustelin ELY-keskukselta, että voisiko tässä ympäristölupa-asiassa käyttää maalaisjärkeä siinä, että saisimme 2–3 vuoden siirtymäajan. Olemme alueella merkittävä työnantaja.

Vastaus oli kielteinen.