Vuoden nuori yrittäjä uskaltaa olla omaperäinen niin korujensa kuin toimintatapojensa osalta – ”En yritä muuttaa itseäni vastaamaan mitään stereotypioita”

Astuessaan Matleena Töhösen second hand -liikkeeseen Turun keskustassa voi samalla huomata astuvansa syksyn pimeydestä ja kylmyydestä aivan toiseen maailmaan. Sana kirpputori (ainakaan sen perinteikkäämmässä muodossa) ja Maanantaimarket eivät sovi samaan lauseeseen, vaikka Töhösen liikkeessä onkin myynnissä käytettyjä vaatteita. Jos käytettyyn tavaraan on joskus liittynyt ikäviä mielikuvia likaisuudesta tai käyttökelvottomuudesta, onnistuu Maanantaimarket murtamaan kaikki nämä ennakkoluulot.

Liikkeessä on selkeästi panostettu visuaalisuuteen ja esillepanoon. Keskeisellä paikalla on pöytä, jonka päälle sijoitettuja tuotteita voisi nopealla vilkaisulla erehtyä luulemaan karkeiksi. Niin värikkäitä, hauskanmuotoisia ja kauniita ovat korut sen päällä. Katseen ovat vanginneet Maanantaimalli-korvakorut. Voisiko niitä kutsua jopa Töhösen yrittäjyyden symboleiksi? Niistä kaikki ainakin lähti aikanaan liikkeelle n. kuusi vuotta sitten.

Matleena Töhönen on 30-vuotias, tyylikäs, menestynyt ja nykyisin myös palkittu nuori yrittäjä, jonka urasta riittäisi inspiroiduttavaa useammankin tarinan mitaksi. Viime viikonloppuna hänet palkittiin Varsinais-Suomen Yrittäjien Vuoden nuori yrittäjä 2023-palkinnolla maakunnan upeassa Yrittäjägaalassa.

– Palkinto merkitsee minulle todella paljon ja se tuli itselleni hyvään saumaan. Kun palasin hiljattain vanhempainvapaalta töihin, mietin että muistaako kukaan minua tai yritystäni. Palkinto on konkreettinen osoitus siitä, että olen tehnyt asioita oikein. Samalla se toi myös lisävirtaa tulevaisuuteen, Töhönen toteaa herkistyneenä.

Kohtalo puuttui peliin

Töhönen on klassinen esimerkki yrittäjästä, josta ei koskaan pitänyt tulla yrittäjää. Alun perin hänestä piti tulla käsityöaineen opettaja ja näin ollen hänen piti seurata oman äitinsä jalanjälkiä. Kohtalo puuttui kuitenkin peliin ja toi Töhösen eteen koulun lasertyöstökoneet sekä mahdollisuuden harjoitella niiden käyttöä esimerkiksi tekemällä korvakoruja. Opiskelukavereista poiketen Töhönen lähti heti suunnittelemaan jotakin omaa – jotakin omalaatuista.

Sinä jouluna Rauman opettajankoulutuslaitoksen joulumyyjäisissä ei puhuttu muusta kuin Töhösen tekemistä korvakoruista, joita hän oli myyjäisiä varten valmistanut parisen kymmentä kappaletta. Kaikille halukkaille ei riittänyt koruja, joten tilauksia alkoi ilmestyä niin Instagramin kuin sähköpostien kautta. Sana Maanantaimalli-korvakoruista oli lähtenyt kiirimään.

Kun kysyntää alkoi löytyä, perusti Töhönen toiminimen, jonka tavoitteena oli toimia pohjana opettajan työn ohella tehtävälle koruharrastukselle. Mielikuvat kokoaikaisesta yrittäjyydestä eivät puhutelleet nuorta korusuunnittelijaa, pikemminkin päinvastoin.

– Minulla oli hyvin tunkkainen kuva yrittäjyydestä. Ajattelin, että siihen liittyy vaan kaikkea stressaavaa ja kaikki hauska loppuisi siihen.

Valitettavasti Rauman yritysneuvonta ei onnistunut täysin murtamaan tätä myyttiä ystävällisestä ja auttavaisesta palvelusta huolimatta.

– Marssin yritysneuvojien luota mukanani viiden puhelinluettelon verran lippuja ja lappuja. Onneksi sain kuitenkin mukaan kangaskassin, Töhönen naurahtaa.

Huono ensivaikutelma ei onnistunut pilaamaan lupaavaa yrittäjäuraa. Sen sijaan opiskelusuunnitelmat ja -aikataulut oli korujen suosio sekoittanut toviksi. Myös graduohjaaja joutui myöntymään ja toteamaan, että ”nyt olisi taottava, kun rauta oli kuumaa”. Niinpä gradu ja tulevaisuuden opettajan työt saivat jäädä hetkeksi sikseen.

– Tein jonkin aikaa 12–15 tunnin työpäiviä ajatuksenani, että tämä kaikki voi koska tahansa loppua. En suunnitellut yhtään seuraavaa päivää pidemmälle. En myöskään miettinyt kaupallisuutta, vaan tein koruja, joista itse pidin.

_{Kuva: Jenni Virta}

Unelmat exceliin

Melko pian työmäärä alkoi käydä mahdottomaksi yhden ihmisen toteuttaa, joten Töhönen pestasi toisen toiminimiyrittäjän tekemään koruja hänen kanssaan. Pitkien päivien lomassa keskustelut eksyivät arkipäiväisistä asioista myös suurempiin unelmiin.

– Aloimme jutella hulluimmista haaveistamme ja kerroin ystävälleni, että olen pohtinut perustavani second hand -liikkeen Turkuun. Silloin Maanantaimarketin kaltaisia toimijoita oli vielä todella vähän, eikä yhtäkään juuri Turussa. Ajatus oli syntynyt omasta tarpeestani tällaista liikettä kohtaan.

Nykyisin Töhönen tunnustaa listaavansa jopa unelmiaan excel-taulukoihin, mutta tuohon aikaan laskentataulukko ja Töhönen eivät vielä puhuneet samaa kieltä.

– Olisi ehkä tarvinnut laittaa joitakin asioita myös ylös exceliin ja listata kulut etukäteen ylös. Kutsumme ensimmäistä Maanantaimarkettia 1.0 versioksi, jossa lähdettiin vain rohkeasti kokeilemaan. En tuolloin ottanut ollenkaan lainaa vaan halusin testata, onko tällaiselle liikkeelle Turussa kysyntää.

Töhösen pohdinnat siitä riittäisikö kysyntä osoittautuivat nopeasti turhiksi. Uusi Maanantaimarket versio 2.0. sijaitsee uusissa tiloissa ja työllistää Maanantaimallin ohella Matleenan lisäksi viisi muuta työntekijää. Yrityksen ympärille on muodostunut aktiivinen ja lojaali asiakaskunta.

– Maanantaimalli ja Maanantaimarket ovat yhdessä olleet erinomainen combo, jossa molemmat yritystoiminnan osa-alueet ovat tukeneet toinen toisiaan myös haastavina aikoina.

Herkkyys voimavarana

Second hand -liikkeen omistajana sekä nuorena ja tiedostavana yrittäjänä vastuullisuuden kysymykset ovat luonnollinen osa Töhösen liiketoimintaa. Yrittäjä ei kuitenkaan halua asettaa itseään ja omaa yritystään tarpeettomasti jalustalle.

– Yritämme toimia ja ajatella fiksusti monelta eri kannalta – niin ympäristön kuin ihmisten osalta. Joskus minua mietitytti se, voinko tällaisen liikkeen omistajana ostaa edes sukkahousuja H&M:stä. Haluan kuitenkin tuoda inhimillisyyttä myös vastuullisuusajatteluun, sillä me kaikki yritämme kaiken aikaa parantaa ja toimia oikein.

Erityisesti kasvunpaikaksi Töhönen nimeää työnantajuuden.

– Olen todella herkkä ja empaattinen ihminen. Pitkään ajattelin, etten sovi johtajaksi tai työnantajaksi. En ole mikään pomotyyppi. Olen nyt pyrkinyt kääntämään ajatteluani siihen suuntaan, että herkkyyteni on myös vahvuuteni. En yritä muuttaa itseäni vastaamaan mitään stereotypioita, vaan haluan toimia omalla tavallani.

Joihinkin asioihin yrittäjyys on kuitenkin tehnyt muutoksen.

– Ennen valitsin aina sen tylsimmän ja tavallisemmin vaihtoehdon, vaan en enää. Kutsun yrityksiäni omiksi koekeittiöikseni, joissa haluan ja uskallan myös kokeilla hulluimpia ideoitani.

Tulevaisuuden osalta Töhönen uskaltaa toivoa ja uskoa hyvää siitäkin huolimatta, että isommat vastoinkäymiset yrittäjyyden polulla ovat onneksi vielä kokematta.

– Olen kuullut kokeneemmilta yrittäjiltä useamman kommentin siitä, että minulla on käynyt tuuri ja onnistumiseni ovat hyvien olosuhteiden ansiota. Nykyisin uskallan kyllä ajatella, että näiden lisäksi myös omalla tekemiselläni on ollut merkitystä.