Yksi paikka toimii, kun Tomi Gullsten haluaa unohtaa työstressin: ”Ei sellaiseen tilaan pääse missään muualla”

Tamperelainen yrittäjä Tomi Gullsten, 37, tietää mihin suunnata, kun työstressi painaa ja ajatukset pitäisi saada muualle. Jos eletään talvea, määränpäänä on järven jää.

– Olen kalastanut pienestä pitäen. Harrastus lähti siitä, kun kävin pikkupoikana kalassa isäni ja ukkini kanssa. Isän puolelta sukulaisiani asuu Lapissa. Siellä ei ollut juuri muita harrastuksia kuin kalastus ja metsästys. Kalastusharrastus on kantanut koko ikäni.

Gullstenista tuli yrittäjä kymmenisen vuotta sitten, kun hän osti yhdessä kollegansa kanssa silkkipainon Tampereelta. Osto tuli ajankohtaiseksi, kun yrityksen edellinen omistaja jäi eläkkeelle.

Yrittäjän arki on hektistä paitsi työn takia, myös siksi, että kotona häärii 7-vuotias poika.

– Ihan liikaa ei ole vapaa-aikaa. Kyllä tässä taitavat olla ruuhkavuodet päällä.

Talvikalastukseen Gullsten hurahti toden teolla parikymppisenä. Sitä ennen hän oli ollut aktiivinen kesäkalastaja.

– Tuli sellainen fiilis, että harrastus olisi hyvä ulottaa myös talvikaudelle. Siitä lähtien olen viettänyt enemmän tai vähemmän aikaa järvien jäillä.

Perheenlisäyksen jälkeen jäällä vietetyt tunnit ovat vähentyneet, mutta Gullsten suuntaa pilkille aina kun mahdollista. Perheenisä on huomannut, että pilkkiminen voi olla hyvin käytettyä yhteistä aikaa pojan kanssa. Myös vaimo innostuu välillä mukaan.

– Poika jaksaa pyörittää kairalla omaa reikää. Alkaa tuntua siltä, että hän on muutenkin innostunut kalastamisesta. Lapselle on kiva kokemus laittaa evästä ja sitä parempi, jos tulee vähän saalistakin.

”Talvikalastus on meditatiivista”

Gullsten on huomannut, että luonto yhdistettynä kalastukseen toimii erinomaisesti hyvinvoinnin tukena ja stressitasojen alentamisessa.

Siinä missä kesäkalastus on Gullstenille välillä melko vakavaakin hommaa, pilkillä hän ei tavoittele suuria saaliita. Avannosta on noussut lähinnä ”hauentumppeja” ja pienehköjä ahvenia. Yrittäjä pyrkii kuitenkin käyttämään jokaisen kalan hyväkseen, eli ne päätyvät ruokapöytään.

– Talvikalastus on meditatiivista. Silloin en pidä mukanani mitään elektroniikkaa, enkä näe hirveästi vaivaa saadakseni saaliita. Pilkkiminen on enemmänkin tapa rauhoittua.

– Kun kävelee lumista järven selkää pitkin ja sattuu olemaan vielä hyvä keli, ei sellaiseen tilaan pääse missään muualla. On hiljaista, valkoista ja todella kaunista. Sellainen on kaiken kaikkiaan todella rauhoittava kokemus. Pilkillä ei mieti mitään muuta kuin sitä, mitä on tekemässä eli pilkin pompottamista.

“Talvikalastus on meditatiivista.”

Tomi Gullsten, yrittäjä

”Nyt mennään turvallisuus edellä”

Kun pilkkipäivä koittaa, Gullsten pakkaa mukaansa kairan lisäksi muutaman pilkin, viitisen vapaa, lämpimät vaatteet, evästä ja naskalit. Viimeksi mainittua hänen ei ole onneksi tarvinnut koskaan käyttää.

– Koskaan ei ole käynyt mitään, eikä ole ollut edes lähellä. Joskus keväällä on käynyt niin , että pilkiltä palatessa ranta on ollut sula. Siitä on sitten päästy hyppäämällä yli.

Gullsten kertoo omistavansa pelastuspuvun, jonka pukemisen jälkeen voi lähteä ”kyseenalaisemmillekin” jäille, jos pilkkihimo iskee.

Mentaliteetti pilkkiharrastuksen turvallisuuden suhteen on Gullstenin mukaan muuttunut sen jälkeen, kun hänestä tuli isä. Nykyisin hän ei ole innokkaana lähdössä ensimmäisenä ensimmäisille jäille eikä keväällä viimeisille jäille.

– Nyt mennään turvallisuus edellä. Ei ole mikään kiire sinne, pyrin pitämään järjen mukana. On myös kivempi fiilis pilkkiä, kun tietää, että on jäätä jalkojen alla.

Aivan kovimmilla pakkasilla Gullstenkin jättää pilkkimisen väliin ja tekee mieluummin jotain muuta.

– Jos lähtökohta on rentoutuminen, olemisesta ei kannata tehdä tuskallista.