Yksityisetsivä on paljastanut erilaisia vilunkipelejä 15 vuotta – ”Moni ei tiedä, että meitä on oikeasti edes olemassa”

Miksi kassasta häviää rahaa? Tekeekö työntekijä salaa hommia kilpailijalle? Hoitaako ex-puoliso yhteisiä lapsia huonosti omalla vuorollaan? Mitä aviopuoliso tekee, kun itse lähden työmatkalle?

Esimerkiksi tällaisiin kysymyksiin yksityisetsivä Teemu Aapavaaran yritys Kerberos Turvallisuuspalvelut etsii vastauksen.

– Tehtävämme on hakea vastaus asiakkaan tiedustelukysymykseen kaikilla laillisilla käytössä olevilla keinoilla, Aapavaara tiivistää.

Aapavaara kertoo, että yleensä asiakkaat epäilevät jonkinlaista epärehellisyyttä työ- tai siviilielämässä, mutta epäilyt yksinään eivät kiinnosta poliisia.

– Usein asiakkaat pähkäilevät keskenään, mitä asialle voisi tehdä. He eivät välttämättä tee mitään, eikä poliisillakaan liikene asialle aikaa tai resursseja niin kauan, kuin rikosta ei epäillä, Aapavaara sanoo.

Silloin kuvaan voi astua yksityisetsivä.

Yli 30 vuotta turvallisuusalalla toiminut Aapavaara on varma, että yksityisetsiville olisi todella paljon enemmän töitä, jos asiakkaat osaisivat kysyä heiltä apua ongelmiinsa.

– Moni ei tiedä, että yksityisetsiviä on oikeasti edes olemassa, ja ne, joille se ajatus tulee mieleen, voivat pitää sitä höpöhöpönä tai jotenkin outona. Mutta ihan arkista tämä työ on, ei siinä ole mitään mystiikkaa tai salamyhkäisyyttä, Aapavaara sanoo.

Brittiläinen etsivä innoitti

Aapavaara on toiminut koko aikuisikänsä yksityisellä turvallisuusalalla. Ennen Kerberos Turvallisuuspalvelujen perustamista vuonna 2004 hän toimi vartioinnin ja järjestyksenvalvonnan parissa. Yksityisetsivän työstä hän kiinnostui vuonna 2008 oltuaan turvallisuusalan kurssilla, jonka yhden osion piti brittiläinen tunnettu yksityisetsivä.

– Hän oli siellä kouluttamassa henkilöseurantaa, ja sain siitä idean, että hittolainen, tuota voisi alkaa opiskella enemmänkin.

Aapavaara alkoi hankkia tietoa etsivän työstä ja tehdä ensimmäisiä toimeksiantojaan.

– Mitä syvemmälle siihen uppoutui, sitä enemmän into kasvoi.

Aapavaara kertoo, että etsivän ammatti oli hankala aloittaa. Tietoa siitä, mitä yksityisetsivän työ oikeasti on, oli vähän saatavilla, mielikuvia elokuvista ja dekkareista puolestaan oli sitäkin enemmän.

– Tosi moni homma on pitänyt oppia kantapään kautta. Onneksi minulla on sekä yksityiselle että viranomaispuolelle hyvät kontaktit, ja olen saanut vinkkejä sekä apua, miten kannattaisi toimia.

Tällä hetkellä Kerberos Turvallisuuspalveluille työskentelee eri sopimuksin 30 henkilöä. He tekevät etsivän työtä sivutoimisena, Aapavaara on ainoa päätoiminen.

– Meillä kaikki tekevät etsiväpuolen työtä, hakevat tietoa ihmisistä joko avoimista lähteistä tai kenttätyönä, eli henkilöseurantana.

Aapavaara on myös Suomen yksityisetsivä- ja lakitoimistoliiton puheenjohtaja. Sitä kautta hän tuntee hyvin alaa ja arvioi, että Suomessa toimii kolmisenkymmentä yksityiseen tutkintaan keskittynyttä firmaa.

Kentällä ja netissä

Aapavaaran yritys tekee yksityisetsivätoiminnan lisäksi muun muassa tunkeutumistestauksia, tarjoaa henkivartija- ja turvamiespalveluja sekä järjestää alan koulutuksia. Aapavaara mainitsee vesihuoltolaitoksiin ynnä muuhun tärkeään yhteiskunnalliseen infraan kohdistuneet hyökkäykset, joiden varalta yritys on tehnyt tunkeutumistestauksia eli käytännössä testannut laitosten turvatoimia.

– Simuloimme yöaikaan konkreettisen hyökkäyksen, pyrimme laitokseen sisälle ja samalla etsimme prosessista haavoittuvuuksia.

Etsivätoiminnan saralla tyypillistä työtehtävää ei oikeastaan ole. Yritykset voivat tilata etsivän selvittämään, onko työntekijä epärehellinen esimerkiksi tekemällä töitä kilpailijalle tai omaan piikkiinsä. Yksityishenkilöt puolestaan voivat toivoa löytävänsä kouluaikaisen ystävän tai ihastuksen.

– Ja aika montaa myös kiinnostaa, mitä puoliso tekee, kun itse on reissussa.

Työtehtäviin sisältyy useimmiten sekä asioiden tutkimista internetistä että kentällä tapahtuvaa live-seurantaa.

– Usein ensin katsomme, mitä löydämme netistä, ja suunnittelemme sen perusteella, lähdemmekö kentälle.

Huoltajuuskiistat ovat usein lähes pelkästään kenttätyötä. Lasten toinen huoltaja voi epäillä, että ex-kumppani ei hoida yhteisiä lapsia kunnolla, ja sitä on vaikea selvittää ilman kenttätyötä.

Lain puitteissa

Yksityisetsivän täytyy tuntea laki tarkasti.

– Mitä tahansa palvelua asiakas meiltä tilaakaan, tarkistamme ensin, mitä voimme tehdä lain puitteissa. Varsinkin yksityisasiakkaat haluaisivat kaikenlaista, kuten gps-seurantaa kumppanin autoon tai videokuvaa makuuhuoneesta, mutta se on laitonta, Aapavaara sanoo.

Laillisiakin keinoja on paljon. Vaikka tutkittavan henkilön sometilit eivät olisi julkisia, hänestä jää nettiin tietoa yllättävän paljon. Esimerkiksi taloyhtiön julkiset pöytäkirjat voivat paljastaa osoitteen, samoin samassa osoitteessa asuvan puolison julkiset tiedot, vaikka henkilöllä itsellään olisi turvakielto.

Pyydettyjen osoitetietojen selvittämisessä on oltava tarkkana esimerkiksi vainoamistapausten varalta. Vaikka etsivät saisivat selville henkilön osoitteen, he eivät koskaan luovuta sitä asiakkaalle kohteen tietämättä.

– Kysymme ensin etsityltä henkilöltä, saako osoitteen luovuttaa. Useamman kerran on käynyt niin, että vainoaja haluaa löytää uhrinsa, vaikka lähestymiskieltokin on asetettu.

Toinen hankala tapaus ovat mielenterveyspotilaat, jotka uskovat esimerkiksi kotiinsa asennetun salakuuntelulaitteita.

– Puhelimessa on vaikea arvioida kenenkään henkistä tilaa. Usein perustelut esimerkiksi kätketyistä mikrofoneista voivat kuulostaa järkeviltä ja uskottavilta, jolloin tilanne valkenee vasta paikan päällä.

Klassisin tapaus on palkata yksityisetsivä kumppaninsa perään, kun epäilee uskottomuutta. Pettämisen selvittelyyn yksityisetsivillä on pitkä keinovalikoima nettikäyttäytymisestä ja deittisovellusprofiileista live-seuraamiseen. Aapavaara sanoo, että epäilyt paljastuvat useimmiten oikeiksi.

– Jostainhan se epäily on herännyt.

Asiakkaiden löytäminen vaikeinta

Kerberos Turvallisuuspalvelut täytti huhtikuussa 20 vuotta. Aapavaara kertoo, että yksityisetsivillä on riittänyt töitä.

– Alkuvuosina keikat olivat satunnaisempia, mutta nykyisin meillä on viikoittain useampikin tutkinta käynnissä ympäri Suomea.

Etsivänä toimimisessa vaikeinta on silti asiakkaiden löytäminen.

– Jos myisi pelkkiä hälytyslaitteita, niitä voisi mennä kauppaamaan ovelta ovelle. Sen sijaan meidän on vähän huono lähteä soittelemaan potentiaalisille asiakkaille, että pettääköhän vaimosi, osta meiltä palvelu, Aapavaara naurahtaa.

Aapavaara painottaa, että monella yritykselläkin säästyisi rahaa, jos vilpilliset työntekijät saataisiin kiinni.

– Yksi viesti, jonka haluaisin sanoa yrittäjille on, että jos jokin turvallisuuteen liittyvä seikka vähänkin askarruttaa, meille soittaminen tai sähköpostin laittaminen ei maksa mitään. Vaikka emme osaisi auttaa, osaamme ohjata eteenpäin.