Yrittäjä Jukka Naukkarinen tunnistaa nuoren, jossa on ainesta työelämään: ”Joskus on muistutettava, että kengännauhat pitää sitoa kiinni”

Kouvolalainen sähköalan yrittäjä Jukka Naukkarinen on harvinaisen hyvin perillä sähköalan ammattiopintojen tilanteesta Suomessa. Suomen Valkoisen Ruusun ensimmäisen luokan mitalilla palkittu Naukkarinen on yli kahdenkymmenen vuoden ajan ohjannut sähköalan opiskelijoita, jotka ovat suorittaneet työharjoittelunsa hänen yrityksessään. Tässä ajassa työssä oppijoita on kertynyt noin 120, heistä valtaosa Kouvolan Ammattiopistosta.

Naukkarinen kouluttautui aikanaan sähköasentajaksi ammattikoulussa ja ehti tehdä töitä työnantajan palveluksessa kuudentoista vuoden ajan ennen oman yrityksen, Sähköpalvelu Jukka Naukkarinen Ky:n perustamista. Noihin aikoihin hän teki töitä myös sikatilallisena.

Vuonna 2003 silloisen Kouvolan ammattikoulun toimipisteen opettaja kysyi, ottaisiko yrittäjä harjoittelijan.

– Otin ja kokemukset olivat niin hyvät, että sen jälkeen työssä oppijoita alkoi tulla joka vuosi kahdelta eri linjalta.

Enimmillään harjoittelijoita on ollut viisikin kerralla. Nykyisin Naukkarinen ottaa enintään muutaman kerralla, jotta kaikki mahtuvat samaan autoon.

– Onhan sekin aika hyvä luku tällaiselle yhden miehen yritykselle. Kesäisin minulla on aikuisopiskelijoita, joilla työssäoppimisjakso on kesäaikaan.

Joku voisi ihmetellä, miten Naukkarinen pystyy samaan aikaan ohjaamaan opiskelijoita ja tekemään omat työnsä.

– Teemme kaikki töitä. Annan opiskelijoille kohteen, missä he suorittavat työtehtäviä kykyjensä ja taitojensa mukaan. Seuraan sivusta, miten homma edistyy ja tarkistan työn jäljen kuten esimerkiksi sähkökytkennät.

”Paljon on kiinni opiskelijasta itsestään ja siitä, tunteeko hän olevansa oikealla alalla.”

Jukka Naukkarinen, yrittäjä

”Hienointa olisi, jos nuorelle syttyisi lamppu”

Naukkarinen on opiskelijoita ohjatessaan nähnyt konkreettisesti, millaisia eroja opiskelijoiden valmiuksissa on.

– Osaaminen vaihtelee paljon. Paljon on kiinni opiskelijasta itsestään ja siitä, tunteeko hän olevansa oikealla alalla. Suurin haaste tulee mielestäni siitä, ymmärtääkö opiskelija eron peruskoulun ja ammattioppilaitoksen välillä siinä, mitä opiskelu vaatii. Peruskoulun voi päästä läpi istumalla, ammattioppilaitoksen opintoja ei. Siellä pitää myös sisäistää, mitä opetetaan.

Kymenlaaksolaisyrittäjä toivoisi, että ammattiopinnot aloitettaisiin tutustumalla oman alan työpaikkaan, jotta hän saisi heti käsityksen siitä, vastaako se hänen odotuksiaan.

– Jos opiskelija siinä vaiheessa toteaa, ettei ala kiinnosta, hän voisi miettiä heti opinto-ohjaajan kanssa, mikä ala voisi olla parempi. Näin vältyttäisiin siltä, että yhteiskunta tuhlaa panoksia koulutukseen, joka ei johda työllistymiseen. Heti opintojen alussa pitäisi saada piristysruiske opintojen suorittamiseen. Hienointa olisi, jos nuorelle syttyisi lamppu, että tämä on minun alani.

Harjoittelujaksojen aikana Naukkarinen saattaa huomata myös puutteita muissa kuin kyseisen ammattialan taidoissa.

– On myönnettävä, että välillä tulee harjoittelijoita, joilla ei ole riittävästi elämässä pärjäämisen valmiuksia. Joskus on muistutettava, että kengännauhat pitää sitoa kiinni, ettei kenkä irtoa jalasta työskenneltäessä. Joskus harjoitteluun tulee nuoria, joita hommat eivät kiinnosta ollenkaan. Annan siitäkin palautetta opettajille. Joskus harjoittelu on pitänyt keskeyttää.

Neuvoja työnteon järkevöittämiseen

Opiskelijoita ohjatessaan Naukkarinen pyrkii siirtämään heille uransa aikana hyviksi havaitsemiaan käytäntöjä. Niillä voi olla iso merkitys työn tehokkuuden ja tuottavuuden kannalta.

– Voin antaa neuvoja siihen, miten vältytään turhan työn tekemiseltä ja missä järjestyksessä asiat kannattaa tehdä. Opiskelijat saattavat tehdä samoja asioita moneen kertaan, mikä ei ole järkevää.

Tärkeä opetus opiskelijoille on ollut muun muassa taloudellinen ajattelu, joka liittyy esimerkiksi materiaalien säästämiseen.

– Jos joka sähköliitoksesta jää 15–20 senttimetriä hukkapätkää, se tarkoittaa useita metrejä hukkaa työpäivän aikana. Kaltaiseni yksinyrittäjän silmin nämä asiat näkee ihan eri tavalla.

Opiskelijoiden keskuudessa on eroja siinä, miten he osaavat ottaa neuvoja vastaan. Naukkarisen mukaan osa sisäistää neuvot hyvin, osa saattaa pitää niitä vinoiluna.

– Jos opiskelijalla on liian suuret luulot itsestään, oppi ei välttämättä mene perille parhaalla mahdollisella tavalla. Tässä asiassa kodista saatu oppi ratkaisee paljon. Jokaisen ihmisen tulisi oppia jotain uutta joka päivä, oli se sitten iso tai pieni asia. Siten me kehitymme, muuta tietä ei ole.