Yrittäjä lopetti perheyrityksensä ja lähti lukemaan teologiaa 52-vuotiaana – Nyt hän viihtyy pikkupaikkakunnan kirkkoherrana

Mitähän sitä sitten tekisi, pohti Petri Paasikallio, kun hän lopetti vuonna 1965 perustetun kodintekniikka-alan perheyrityksensä. Pääkaupunkiseudulla sijainneen yrityksen lähes 50-vuotinen taival päättyi vuonna 2014.

– Aikoinaan menin sinne töihin suoraan armeijan ja opintojen jälkeen ja työskentelin siellä melkein 30 vuotta, Paasikallio kertoo.

Vuonna 2014 verkkokaupat olivat alkaneet yleistyä, ja kilpailu kodintekniikka-alalla muuttui. Paasikallio kertoo, että tuolloin vaihtoehtona oli joko panostaa yrityksen omaan verkkokauppaan tai lopettaa yritystoiminta. Kun lopetuspäätös tehtiin, yritys oli ehtinyt olla pelkästään Paasikallion omistuksessa kuusi vuotta.

– Vanhempani ja veljeni olivat jääneet siitä jo vähän aikaisemmin pois, ja sitten tein päätöksen, että lopetan.

Paasikallio oli aina ollut kiinnostunut uskonnosta, historiasta ja kirkosta instituutiona. Niinpä hän vuonna 2016 haki ja pääsi Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan. Hän oli silloin 52-vuotias.

– Kyllä minä silloin ajattelin, että olen varmaan liian vanha papiksi ja mietin, palkkaako kukaan minua. Sitten huomasin, että papin työssä ikä ei oikeastaan ole rasite, Paasikallio kertoo. 

– Elämänkokemusta arvostetaan. En tarkoita, että nuoret papit olisivat yhtään huonompia, usein päinvastoin, mutta ehkä elämän tuomaa kokemusta pidetään ihan hyvänä asiana.

Ei Paasikallio tosin aluksi lähtenyt opiskelemaan teologiaa tullakseen juuri papiksi, sillä teologit työllistyvät laajalla skaalalla. Opiskelun myötä hänelle selveni, että hän haluaisi toimia pappina.

– Pappina voin olla mukana ihmisten arjessa ja juhlassa, tukea heitä kaikissa elämänvaiheissa.

Palveluammatti on hyödyksi

Paasikallio vakinaistettiin tammikuun 2025 alussa Punkalaitumen kirkkoherran virkaan. Alun perin hän päätyi seurakunnalle töihin oltuaan siellä työharjoittelussa vuonna 2019. Hän tykästyi Pirkanmaan maakunnassa sijaitsevaan kuntaan ja harjoittelun jälkeen jatkoi siellä pappina.

– Yliopistolla oli kesken vielä jokunen kurssi, mutta sain hoitaa ne etänä. 

Paasikallio on kirjoilla puolisonsa kanssa Espoossa, mutta käytännössä asuu viisi päivää viikossa Punkalaitumella. Usein etätöitä tekevä puolisokin työskentelee paikkakunnalta käsin.

Paasikalliosta on mukavaa toimia pienen paikkakunnan kirkkoherrana.

– Täällä on tosi tosi mukavia, avuliaita, ystävällisiä ja aktiivisia ihmisiä, niin seurakunnan toiminnassa kuin muutenkin. Olen kokenut olevani tervetullut ja osa yhteisöä. Jos ei mitään ihmeitä satu, jatkan täällä eläkkeeseen asti.

Paasikallio sanoo puolivakavissaan, että jokaisen papin pitäisi hankkia työkokemusta palveluammatissa ennen papiksi ryhtymistään. Yrittäjänä Paasikallio toimi jatkuvasti myös asiakaspalvelussa, ja se opetti hänelle paljon.

– Asiakaspalvelussa kohtaa laidasta laitaan erilaisia ihmisiä, ja kaikkien kanssa pitää tulla toimeen. Jos sen osaa, se on iso etu papin työssä.

Hidas päätöksenteko yllätti

Kun Paasikallio päätti aikoinaan lopettaa yrityksensä, hän oli toisaalta haikealla mielellä, toisaalta ei.

– Mietin, että olisiko sittenkin pitänyt jatkaa ja panostaa yritykseen. Sitten kun tein päätöksen teologiseen hakemisesta ja pääsin sinne, en enää kaivannut yrittäjyyttä.

Paasikallio sanoo, että yrittäjyys antoi paljon valmiuksia kirkkoherran työhön. 

– Yrityksen toimintojen, talouden ja henkilöstöhallinnon ymmärtäminen, markkinointi, sidosryhmien kanssa toimiminen… Kaikesta siitä on hyötyä myös tässä virassa, hän sanoo.

Pappina ja kirkkoherrana Paasikallio on törmännyt päätöksenteon hitauteen, mikä yrittäjänä oli hänelle vierasta.

– Yrittäjänä pystyi tekemään kaikki päätökset itsenäisesti ja toteuttamaan ne vaikka saman tien. Kirkkoherrana toimiessa isommat päätökset menevät hyväksyttäviksi ensin kirkkoneuvostoon, osa taas kirkkovaltuustoon, ja jotkut jopa tuomiokapituliin asti. 

– Nopea päätöksenteko ei ole kirkon arkea.

Ulos virastosta ihmisten pariin

Paasikallio kertoo, että kirkon haasteet ovat samat kuin suomalaisen yhteiskunnan yleensäkin. 

– Väestö ikääntyy, ja kirkon väkimäärä laskee luonnollisen poistuman kautta. On kirkolle haaste, että uusia tulokkaita ei synny. Se heijastuu myös talouteen.

Paasikallio korostaa, että kirkko voisi näkyä enemmän ihmisten arjessa, jos kirkon edustajat osallistuisivat aktiivisesti paikkakunnalla muihinkin kuin kirkon omiin tapahtumiin.

– Meidän pitäisi lähteä pois kirkoista ja virastoista ja mennä ihmisten luokse eikä odottaa, että he tulevat meidän luoksemme.

Mitä entiseen uraan yrittäjänä tulee, Paasikallio kertoo, että vaikka yrittäjyys oli välillä raskasta, usein se oli myös antoisaa. Hän ei kuitenkaan kaipaa takaisin.

– Jos olen ihan rehellinen, niin kyllähän se joskus käy mielessä, mutta menee aika nopeasti ohi. 

– Ei minulla silti ole yrittäjyydestä pahaa sanottavaa. Jos en olisi tässä työssä, saattaisin hyvin vielä alkaa yrittäjäksi, mutta kun olen, en haikaile sitä enää.

Aiheesta kertoi ensin Kotimaa.