Yrittäjä Mikko Rautalin huomasi rakon jalkapohjassa – Pian hänen jalkansa amputoitiin: ”Olen joka paikassa yksin ja pelkään”

Nokialainen kuljetusalan yrittäjä Mikko Rautalin, 51, joutui runsaat kaksi vuotta sitten leikkauspöydälle täysin yllättäen.

– Minulla oli jalkapohjassa rakko, jota kävin näyttämässä lääkärille. Seuraavana päivänä jalka oli turvoksissa, jolloin lähdin keskussairaalaan. Pian olin leikkauksessa, kun selvisi, että jalkaan oli päässyt bakteeri, hän kertoo.

Leikkauksessa jalkapöydästä ja jalkapohjasta kuorittiin iho. Bakteerin aiheuttama verenmyrkytys saatiin pysähtymään nilkan alueelle.

– Kirurgi kertoi, että hengenlähtö oli lähellä. Jos leikkaus olisi tehty muutaman tunti myöhemmin, mitään ei olisi ollut tehtävissä, Rautalin muistelee.

Leikkauksen jälkeen jalalle suunniteltiin ihonsiirtoa. Suunnitelma kuitenkin muuttui.

– Minulle kerrottiin, että proteesi olisi parempi vaihtoehto, koska ihonsiirto olisi huono ratkaisu kengän käyttöä ajatellen. Riskinä olisi ollut, että juoksisin loppuelämäni terveydenhuollossa tulehdusten takia.

Kun Rautalinille ehdotettiin amputaatiota, hän ei kauan miettinyt. Polvinivel voitiin onneksi säästää.

– Olen aina ollut realisti. Ajattelin, että ei elämä tähän lopun. Jos ammattilainen sellaista suosittelee, niin kirves käteen ja jalka poikki, hän muistelee sanoneensa sairaalapediltä.

– Minun täytyy olla mielissäni siitä, että olen hengissä ja saan touhuta. Lähtö oli lähellä.

“Minulle kerrottiin, että toista proteesia ei anneta kenellekään ja että keneltä tahansa voi katketa jalka.”

Mikko Rautalin, yrittäjä

Hyvinvointialueelta tyly vastaus

Vuoden 2022 syyskuussa Rautalin sai proteesin. Paria kuukautta myöhemmin hän oli takaisin työn touhussa. Proteesi aiheutti kuitenkin pian ongelmia isojalkaiselle miehelle.

– Ensimmäinen proteesini oli kuin harjanvarsi, todella jäykkä. Ensimmäinen proteesimestari väitti, ettei koon 50 jalkaterää ole olemassakaan ja täytti jalkaterän varvasosuuden, jotta sai proteesin saman kokoiseksi terveen jalan kanssa. Onneni oli, että pääsin sen jälkeen taitavan valmistajan asiakkaaksi. Sen jälkeen ei ole ollut mitään ongelmia.

Vuodesta 1996 lähtien yrittäjänä toiminut Rautalin on hakenut Pirkanmaan hyvinvointialueelta toista proteesia. Aikaisemmin sellainen myönnettiin useimmissa tapauksissa, mutta hyvinvointialueiden säästökuuri näkyy myös proteesia käyttävien arjessa. Rajalin tarvitsisi varaproteesin, koska hän tekee töitä yksin ja matkustaa töiden takia myös ulkomaille.

– Eivät ne minulle sitä anna. Olen joka paikassa yksin ja pelkään, että jos proteesille tapahtuu jotain, en pysty liikkumaan mihinkään.

Hyvinvointialueen vastaus oli tyly.

– Minulle kerrottiin, että toista proteesia ei anneta kenellekään ja että keneltä tahansa voi katketa jalka, yrittäjä kertoo.

Suomessa 95 prosenttia kaikista proteeseista kustannetaan verovaroin lääkinnällisen kuntoutuksen maksusitoumuksella.

Kaikki eivät saa kylpyproteesia

Proteeseja valmistava proteesimestari Pekka Keski-Orvola on huolissaan hyvinvointialueiden säästötoimista ja niiden vaikutuksista proteeseja käyttävien työikäisten elämään.

– Vielä 2000-luvun alussa oli yleinen käytäntö, että proteesin käyttäjällä on kaksi käyttöproteesia ja kylpyproteesi. Ajatuksena on ollut, että käyttäjällä on aina jotain tilalle, jos ykkösproteesin kanssa ilmenee ongelmia.

Nyt monella hyvinvointialueella on Keski-Orvolan mukaan linjattu, että proteeseja voi olla vain yksi.

– Pahimmassa tapauksessa käyttäjän kylpyproteesi täytyy korvata suihkutuolilla. Jos haluaa saunoa tai uida, suihkutuolin kanssa sinne meneminen ei ole helpompaa kuin mennä lauteille tai altaan reunalle yhdellä jalalla pomppien. Amputoitujen keski-ikä on Suomessa 65–70 vuotta. Voi kuvitella, millaisia vaaratilanteita heille syntyy.

Tyypillisesti proteesin käyttäjä saa ykkösproteesin lisäksi kylpyproteesin, jonka kanssa on helpompaa peseytyä. Ykkösproteesia ei yleensä ole suunniteltu kosteisiin tiloihin. Keski-Orvolan mukaan osa hyvinvointialueista ei myönnä edes kylpyproteesia. 

Suomessa 95 prosenttia kaikista proteeseista kustannetaan verovaroin lääkinnällisen kuntoutuksen maksusitoumuksella. Toiminta perustuu vammaispalvelulakiin. Loput viisi prosenttia proteeseista korvaa vakuutusyhtiö.

“Keskimääräinen reisiproteesi maksaa 8 000 euroa. Asiakas tarvitsee uuden 2–3 vuoden välein.”

Pekka Keski-Orvola, proteesimestari

Pelkona eriarvoistuminen

Halvimmillaan proteesi maksaa joitakin tuhansia euroja. Jos proteesiin tarvitaan polvinivel, hinta nousee selvästi. Kalleimmat polvinivelet ovat mikroprosessoriohjattuja ja ne maksavat kymmeniä tuhansia euroja. Niissä useampi mikroprosessori ohjaa nivelen liikkeitä. Tällaisia niveliä myönnetään harvoille.

– Keskimääräinen reisiproteesi maksaa 5 000–10 000 euroa. Asiakas tarvitsee uuden yleensä 2–4 vuoden välein, Keski-Orvola kertoo.

Hänen mukaansa taloudellisen kustannuksen ei pitäisi olla yhteiskunnan kannalta oleellisin asia.

– Suhteutettuna keskimääräiseen elinikään työikäinen käyttää proteeseja kymmeniä vuosia. He kustantavat proteesit itse tekemällä työtä ja maksamalla veroja. On tärkeää tukea ihmisen työssä käymistä ja toimimista osana yhteiskuntaa.

Keski-Orvola pelkää, että hyvinvointialueiden säästöt johtavat tulevina vuosina siihen, että työikäiset proteesien käyttäjät joutuvat eriarvoiseen asemaan muihin työikäisiin verrattuna.

– Heillä proteeseista johtuvien sairauspoissaolojen määrä lisääntyy vara-apuvälineen puuttuessa. Tämä aiheuttaa eriarvoisuutta proteesin käyttäjän ja muiden työntekijöiden välille.

Mikko Rautalin on saanut hyvinvointialueelta maksusitoumuksen proteesin uuteen holkkiin ja silikoniin. Proteesi on valettu holkkiin, jonka on oltava riittävän kireä.

– Alkuvaiheessa tynkä pienenee, jolloin holkki pitää tehdä uudestaan, jotta siitä tulee kireämpi.

Silikonia käytetään holkin ja proteesin välissä. Silikoni rullataan tyngän päälle, jolloin se lukittuu proteesiin. Myös silikoni on uusittava aika ajoin.

Rautalinin mielestä sen hankkiminen ei kuulu yrittäjän tai työntekijän vastuulle.

– Olen sitä mieltä, että kun olen työelämässä ja teen töitä päivittäin, minun ei tarvitsisi miettiä proteeseja. Työtä tekevälle pitäisi antaa kaikki mahdollisuudet työskennellä apuvälineillä.