Yrittäjän tulevaisuus – onko sitä?

Tekisi mieli lainata Kummeli-sketsiä ”Ennustaminen on vaikea laji – erityisesti tulevaisuuden”. Viimeisten vuosien jälkeen on tullut usein mietittyä, että mitähän seuraavaksi?

Kaikki tulevaisuutta kuvaavat megatrendit, trendit ja hiljaiset signaalit alkavat tekstillä: viimeiset kolme vuotta ovat olleet poikkeuksellisia. Poikkeuksellisia niistä on tehnyt pandemia (Covid-19) ja Venäjän Ukrainaa kohtaan tekemä erikoissotilasoperaatio. Vuodesta 2009 alkaen kansallisen turvallisuuden strategiassa on tunnistettuna riskinä laajalle levinnyt pandemia. 2014 Venäjä miehitti Krimin niemimaan ja Itä-Ukrainan separatistialueet. Sotilaat tuottivat tilannekuvaa ja tiedottivat toistuvasti Venäjän aiheuttamasta riskistä Ukrainaa, Eurooppaa ja Suomea kohtaan. Maakaasuputki Venäjältä Suomeen ja Nordstream I -putki Venäjältä Eurooppaan olivat vain taloudellisia hankkeita, eikä niistä turvallisuusselvityksiä tehty, toisin kuin Baltian maissa. Se siitä yllätyksellisyydestä.

Helmikuussa 2022 Venäjän hyökkäys Ukrainaan sai aikaan poliittisissa päättäjissä ennennäkemät-tömän muutoksen. Yhtäkkiä naapurimaa koettiinkin niin suureksi uhkaksi, että lähes yksimielisesti päätettiin hakea Nato-jäsenyyttä. Jälkiviisaudesta ei useinkaan ole hyötyä, jos siitä ei oteta opiksi.

Mihin olemme Suomessa menossa? Me yrittäjät tunnistamme megatrendejä, jotka eivät enää ole vain paikallisia; kuten ilmastokriisi, luontokato, energiakriisi, kaupungistuminen, maaseudun autioituminen, työvoimapula, väestön ikääntyminen, huoltosuhteen vääristyminen.

Tilastokeskus julkaisi tilaston, jonka mukaan työnantajayritysten määrä väheni 9000 yrityksellä vuonna 2022. Muutos oli ylivoimaisesti suurin koskaan. Mistä se kertoo? Ehkä koronan rasittamat yrittäjät lopettivat tai siirtyivät yksinyrittäjiksi. Ei korona varmaan selitä kaikkia muutoksia. Samaan aikaan viime viikolla julkaistiin tilasto Suomessa tapahtuneesta kaupungistumisesta vuosien 2000-2020 välillä ja ennuste vuosille 2020-2040. Tuloksiin kannattaa tutustua ja huokaista, että onneksi me lohjalaiset yrittäjät toimimme tämän Helsinki-Tampere-Turku, kasvukolmion sisällä.

Työvoimapulasta kärsitään myös Lohjan alueella. Viime vuonna Suomeen tehtiin n. 12 000 hakemusta työperäisen maahanmuuton perusteella, niistä n. 9000 henkilöä sai luvan tulla maahan sillä perus-teella. Samaan aikaan vuosittainen tarve on tilastokeskuksen mukaan n. 40 000 työperäistä maahan-muuttajaa, siis joka vuosi. Samalla meillä 260 000 työtöntä ja yli 100 000 ihmistä, jotka eivät ole töissä, työttöminä, eivätkä minkään järjestelmän piirissä. Missä he sitten ovat?

Tilastot kertovat osan totuudesta, mutta niitä seuraamalla voidaan nähdä muutoksia isossa kuvassa. 2025 TE-toiminnat ja ihmisten työllistäminen siirtyvät kaupungin vastuulle. Miltä se kuulostaa? Saadaanko parhaat voimat rekrytoitua kaupungille vai karkaavatko osaajat muutoksessa muualle?

Samalla Novagoa ajetaan Lohjalla tiettyjen poliittisten päättäjien toimesta alas, miksi? Novago tuottaa selvästi enemmän, kuin siihen julkista rahaa panostetaan. Tämäkin on varmasti virkamiesten tiedossa, mutta minkäs teet, kun poliittiset päättäjät ovat asian päättäneet. Me tarvitsemme Lohjalle uusia yrittäjiä ja uusia yrityksiä, jotka työllistävät ihmisiä. Kannattavien yritysten yhteisövero tuo rahaa kaupungin kassaan, mutta työlliset tuovat sitä vielä enemmän. Novago on aloittavan yrittäjän polun alussa merkittävässä roolissa. Monelle selviää siellä kannattaako liikeidea ja mitä perustietoja tarvitaan ja erityisesti se, jos se ei kannata tai idea tarvitsee vielä jalostusta. Millähän mittarilla tätä työtä Monkolassa on mitattu? Tulevaisuudessa nämäkin työt voivat siirtyä kaupungin vastuulle, siinäkö tulevaisuuden yrittäjän uhka vai mahdollisuus.

Hyvää kevättä kaikesta huolimatta