Yrittäjäpariskunta pyörittää Sipoonkorvessa useampaa bisnestä – ”Nauroimme, että kuka hullu perustaa ravintolan keskelle metsää”

Noin kahdeksan vuotta sitten pitkään ravintola-alalla työskennellyt Kaisa Rantama selaili nettiä. Sattumoisin hänen silmiinsä osui ammattikorkeakoulussa suoritettava maidonjalostajan ammattitutkinto, jossa keskeisessä roolissa oli juuston valmistus.

Rantama innostui kovasti, haki ja pääsi koulutukseen. Kun koulutus oli päättynyt, hän ryhtyi miehensä Matti Seppälän kanssa pohtimaan, voisiko juuston valmistuksella ansaita elannon. Pariskunta päätyi pähkäilyissään siihen, ettei pelkällä juuston myynnillä pärjää.

– Olimme tuolloin asuneet jo pitkään Sipoonkorvessa, ja unelmanamme oli saada viettää enemmän aikaa kotona, Rantama kertoo.

Seppälä oli pyörittänyt Helsingissä Syvä uni -nimistä antikvariaattia ja siirtänyt sittemmin kirjakaupan toiminnan kotitalon yläkertaan. Hän myi kirjoja nettikirjakaupassa.

– Mieheni ehdotti, että mitä jos perustettaisiin kotimme yhteyteen juustolan lisäksi ravintola. Nauroimme, että kuka hullu perustaa ravintolan keskelle metsää. Me olimme ne hullut, jotka tempun tekivät.

Vuonna 2018 aloitti toimintansa sekä Ravintola Tila että Hindsbyn juustomeijeri pariskunnan Sipoonkorvessa Hindsbyn kylässä sijaitsevan talon viereisessä rakennuksessa.

Juustolan pitäjän haasteet

Rantama valmistaa juustoja sekä lehmän- että lampaanmaidosta. Hän tekee leipä- ja grillijuustoa sekä erilaisia homejuustoja ja kypsytettyjä juustoja.

Alussa tuoreella juustolan pyörittäjällä piisasi haasteita selätettäväksi. Rantama kuvailee juuston valmistamista tarkaksi puuhaksi, jonka kriittisissä kohdissa hän on kehittynyt vuosien varrella paremmaksi.

– Olen oppinut hyväksymään sen, ettei aina voi onnistua ja että käsityönä tehdyissä artesaanijuustoissa tasalaatuisuuden vaatimusta on mahdotonta täyttää. Nykyisin ei juustoja mene roskiin enää yhtä paljon kuin ennen.

Lampaita, kanoja ja mehiläisiä

Siinä missä juustola on vaimon vastuulla, aviomies työskentelee pääosin ravintolassa. Seppälä tarjoilee salissa, vastaa viineistä ja tekee toimistohommia.

– Matin niskoilla on myös kirjakauppa ja mehiläiset, Rantama sanoo viitaten tilan hunajantuotantoon.

Seppälä auttaa myös tarvittaessa vaimoaan juustolassa, ja Rantama tekee ruokaa ravintolan keittiössä. Pariskunta on palkannut ravintolaan kaksi työntekijää, ja myös heidän aikuinen poikansa työskentelee yrityksessä.

Rantamalla ja Seppälällä on hoteissaan myös lampaita, kanoja ja ankkoja, joiden seurasta myös Ravintola Tilan asiakkaat pääsevät nauttimaan pihapiirissä.

Myynnissä on juustojen lisäksi Antikvariaatti Syvän unen kirjoja, suomenlampaan lankaa sekä taljoja.

Tyylikäs kattaus hämmästyttää

Metsän keskelle perustettu ravintola ja juustola pärjäävät hyvin. Rantaman mukaan liikevaihto on kasvanut joka vuosi.

– Olemme suht tyytyväisiä liikevaihtoon, jota kurittavat raaka-aineiden ja energian hinnan nousu ja korkojen nousu.

Ravintolasta pöydän varaavat paitsi yksityisasiakkaat, myös yritykset tyky-päivien viettopaikaksi. Ruokailuun on kätevä yhdistää ulkoilua Sipoonkorven kansallispuistossa.

– Meillä käy joka viikko ympäri vuoden satoja asiakkaita. Arkisin tarjoamme lounasta ja viikonloppuisin a la carte -listalta ruokia. Lounaita myymme päivittäin 50–70 kappaletta, ja usein viikonloppuisin joko lauantai tai sunnuntai on täyteen buukattu.

Ravintolassa käy myös paljon vakioasiakkaita. Jotkut asiakkaat puolestaan eksyvät ravintolaan vahingossa kävellessään lähimetsässä.

– Ne, jotka tulevat tänne ex tempore suoraan metsästä, hämmästyvät ravintolaa, jossa on valkoiset pöytäliinat ja viinilasit. Heidän oletuksensa on, että metsän keskellä myytäisiin kelmuihin pakattuja sämpylöitä, Rantama naurahtaa.

Hän toteaa, että Keski-Euroopassa on hyvinkin tavallista perustaa ravintola syrjäisemmille seuduille.

– Italiassa, Saksassa ja Sveitsissä on normaalia lähteä kaupungista syömään pienempiin kyliin, joissa ravintoloiden yhteydessä valmistetaan juustoja, makkaraa ja olutta.

Rantama huomauttaa, että ympäröivästä metsästä huolimatta paikka sijaitsee hyvien kulkuyhteyksien päässä.

– Me emme ole kovin syrjässä maantieteellisesti. Tänne tulee asiakkaita Helsingistä, Espoosta, Vantaalta ja Porvoosta.

Yrittäjyys on virkistänyt

Tuntuuko kuusi vuotta ravintolan ja juustolan perustamisen jälkeen liikeidea vielä yhtä hullulta kuin perustamisen aikoihin?

– Ei tunnu. Mieli on muuttunut, Rantama naurahtaa.

Hän toteaa, että töiden määrä on välillä valtava, mutta pariskunta osaa myös levähtää.

Kun Rantama ja Seppälä perustivat ravintolan ja juustolan, Rantama oli 55-vuotias ja Seppälä hieman vanhempi.

– Kun olin ollut kaksikymmentä vuotta palkkatyössä, olin leipiintynyt rutiineihin. Yrittäjäksi ryhtyminen on tuntunut siltä kuin tuuli puhaltaisi lujaa pään läpi ja puhdistaisi pölystä. Tämä on ollut virkistävä prosessi.