Yrittäjien asiantuntija: Yksinyrittäjien kollektiivisopiminen rajoittaisi kilpailua ja olisi oikeudellinen riski

EU:n komissio julkaisi syksyllä 2022 kilpailuoikeutta koskevat suuntaviivat, joiden mukaan EU:n kilpailuoikeus ei estä tiettyjä itsenäisiä ammatinharjoittajia tekemästä työolojaan kohentavia kollektiivisia sopimuksia. Tähän pohjautuen on jo ehditty esittää, että ammattiliitot voisivat Suomessa edustaa itsensä työllistäjiä eli yksinyrittäjiä ja tehdä heitä koskevia kollektiivisen neuvotteluoikeuden nimissä. 

– Juridisesti asiasta tekee erikoisen se, että Suomen ja EU:n kilpailusääntely eivät ole muuttuneet. Komission suuntaviivat eivät ole oikeudellisesti sitovia. Siten yritysten väliset sopimukset, joilla määritellään esimerkiksi hintoja, ovat edelleen lain näkökulmasta kiellettyjä, Suomen Yrittäjien asiantuntija Albert Mäkelä kirjoittaa blogissaan.  

Mäkelän mukaan suuntaviivat sitovat vain komissiota itseään, eikä ole varmuutta, mikä merkitys niille annettaisiin tuomioistuimessa.

– Yrittäjien kollektiivisiin sopimuksiin sisältyykin merkittävä oikeudellinen riski sekä yksinyrittäjille että toimeksiantajayrityksille.  

Suomessa toimivista yrittäjistä yli puolet on yksinyrittäjiä, ja heidän määränsä arvioidaan kasvavan tulevaisuudessa. Yksinyrittäjien kohtaamat haasteet ovat Mäkelän mukaan viime aikoina nousseet oikeutetusti julkiseen keskusteluun.  

Yrittäjien kollektiivisesta sopimisesta ei Mäkelän mukaan kuitenkaan ole sääntelyä.

– Yrittäjien kollektiivisilla sopimuksilla tarkoitettaneen sopimuksia, joissa osapuolena olisi joukko yksinyrittäjiä ja vastapuolena yksi tai useampi työpanosta ostava tilaajayritys. 

Kollektiivinen sopimus voisi Mäkelän mukaan koskea yksinyrittäjien tuottamien palvelujen hintoja tai muita toimeksiantosopimusten ehtoja. Tällöin yksittäisen yrittäjän ei tarvitsisi sopia palvelunsa hinnasta erikseen tilaajan kanssa, vaan kollektiivisopimus määrittelisi yksittäisen sopimuksen ehdot. 

Mäkelä näkee tämän ongelmallisena.

– Yritysten välisistä hinnoista sopimisessa on kyse kartellista. Epäselvää onkin, miten ja ketä kollektiivinen sopimus sitoisi. Epäselvää on myös, millaiset vaikutukset kollektiivisella sopimisella olisi muille yrittäjille tai yrityksille, jotka toimivat samalla toimialalla. Selvää on kuitenkin se, että toteutuessaan kollektiivisopiminen rajoittaisi kilpailua. Tämä on myös kollektiivisopimisen perimmäinen tarkoitus, Mäkelä kirjoittaa blogissaan

Kollektiivisopimisessa laadulla kilpaileminen kävisi Mäkelän mukaan mahdottomaksi.

– Jos hinta olisi lukittu, olisi myös parempaa laatua vaikea tarjota kannattavasti. Toisaalta ostajalla ei olisi perustetta maksaa korkeampaa hintaa kuin mihin se on kollektiivisopimuksessa sitoutunut.  

– Vaikutus markkinoiden toimintaan olisi haitallinen. Yrittäjillä ei olisi kannustetta kehittyä tai tehdä asioita kilpailijoita paremmin. Kollektiivisopiminen tasapäistäisi yrittäjät yhdeksi massaksi ja häivyttäisi markkinatalouden perusperiaatteita, Mäkelä jatkaa. 

Ratkaisuja etsittävä muualta

Mäkelän mukaan selkeämpi tapa parantaa heikossa neuvotteluasemassa olevien yrittäjien asemaa olisi sopimusehtojen suora sääntely.

– Se voisi tapahtua myös toimialakohtaisesti. Tämä olisi yhdenvertaista, eikä yrittäjiä eroteltaisi harjoitetun liiketoiminnan tai sen mukaan, onko heillä työntekijöitä. 

Mäkelä korostaa, että sääntelyä on jo nyt olemassa niin sanotussa yrittäjänsuojalaissa, jossa kielletään kohtuuttomat ehdot elinkeinonharjoittajien välisissä sopimuksissa. Myös sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetulla lailla suojataan yrittäjää hyvän liiketavan vastaiselta tai muutoin sopimattomalta menettelyltä.  

– Sääntelyä tulisi kuitenkin kehittää, siten että lait päivitettäisiin vastaamaan pienyrittäjien tarpeita, Mäkelä summaa.

Lue Albert Mäkelän koko blogi täältä.