Yrittämisen taito ja tuska

Kaikki tuntevat Pirkanmaan maakuntalaulun. Siis minkä? No, Kesäpäivä Kangasalla, tietysti. Mutta kuinka moni tuntee sen alkuperäisen toisen säkeistön: ”Kuin lemmikin sulosilmä, niin kirkas, niin sininen, on välkkyvä Vesijärvi, mi hiljalleen keinuen…” Zachris Topelius inspiroitui Haralanharjulta Vesijärvelle avautuvasta näkymästä niin, että kirjoitti saman tien runon ”Kesäpäivä Kangasalla”. Sanat piirtyivät paperille vuonna 1853. Yksitoista vuotta myöhemmin Gabriel Linsén teki runoon sävelen.

Hieman toisesta suunnasta katselevat samaa Vesijärveä ja sen hiljaista keinuntaa yrittäjät ja muusikot Heini ja Pentti Hietanen tapaillessaan tulevan esiintymisen ohjelmistoa tai lämmittäessään Rantawirkkulan jyhkeätä edustussaunaa asiakkailleen.

Kitaran varresta konservatorioon

Tampere on paitsi teatteri-, myös musiikkikaupunki. Musiikkiopiston lisäksi on vielä Konservatorio. Sinne kulkivat nuoren Pentti Hietasen askeleet. Rock-harrastus ei ollut kovin äänihuulia hellivää, mutta musiikki oli saanut miehestä otteen myös klassisen laulun osalta. Kirjastosta löytyi oopperakirjallisuutta, levyjä, jopa nuotteja. Ymmärrystä musiikin kielestä oli löydettävä. Ääntäkin oli: Penttiä pidettiin varsin lupaavana äänimateriaaliltaan.

– Taisi olla vuosi 1980, kun istuin konservatorion käytävällä odottamassa vuoroani musiikin teorian kesäkurssitenttiin. Samalla käytävällä istui nuori nainen samassa tarkoituksessa. Nainen peitti jännityksensä puhumalla kaiken aikaa, minä puolestani yritin olla sanomatta mitään ja keskittyä, Pentti Hietanen muistaa.

–Minä taas mietin mikä tuommoinen puhumaton järkäle luulee olevansa, sanoo Heini ajatelleensa.

Siitä yhteinen taival oikeastaan lähti. Vuonna 1988 Essenissä, Tampereen ystäväkaupungissa mentiin kihloihin, lisää laulunoppia, ja 1990 laulava ylioppilas ja sairaanhoitajapianisti Ruovedeltä sanoivat tahdon Virtain kirkossa. Uusi yrittäjäpariskunta, itse asiassa tuleva yrittäjäperhe, oli syntynyt.

Monipuolista ammattikoulutusta

– Pari kun olimme, meille sattui tulemaan samanlaisia opiskelu- ja työtarjouksiakin. Ehkä eniten on laittanut miettimään mahdollisuus päästä Ruotsin Kuninkaalliseen Konservatorioon Tukholmaan. Tulimme valituiksi kolmen parhaan joukossa. Kaikki oli selvää asuntoasioita myöten. Samoihin aikoihin tarjottiin minulle solistiharjoittelijan paikkaa Kansallisoopperassa ja Heinille vakituista virkaa Kansallisoopperan kuorossa.

–Menimme siitä, mistä aita oli matalin – Helsinkiin, kertoo Pentti. Ooppera ja Helsinki eivät kuitenkaan tuntuneet loppuelämän paikoilta.

– Muutimme takaisin Tampereelle ja elimme jonkinlaista etsikkoaikaa. –Jatkoin laulunopettajan virkaani konservatoriolla, ja Pentti pendelöi vielä toisen sopimusvuotensa Helsinkiin, muistaa Heini. Lopulta kävimme jatko-opinnoissa töiden ohessa Tukholmassa ja sitten vielä Sveitsin Morgessa – opettajamme oli itse suuri Nikolai Gedda. Syksyllä 1989, kun Saksassa kaadettiin Berliinin muuria, olin Lyypekin Landstheaterissa vierailijana Mozartin Taikahuilussa. Kotimaa voitti jälleen, mutta olinpahan hienoa kokemusta rikkaampi, Heini summaa.

Pentti puolestaan oli muutamien oopperaroolien jälkeen varma, että free-lance-laulaja tulee olemaan se oikea ammatti.

– Siitäkin huolimatta, että olin saanut tilaisuuden paikata Savonlinnan oopperajuhlilla Seppo Ruohosta Aida-oopperan Radamesina. Sen jälkeen olin ”se tietty” Pentti Hietanen. Rooleja maakuntaoopperoissa riitti vielä seuraavalle vuosikymmenelle tapauksen jälkeen.

Kvartetti Hietanen syntyy

Sisarukset Iina ja Roosa ovat kasvaneet musiikin ympäröiminä. Niinpä olikin selvää, että syntyi perheyhtye, joka on esiintynyt lukemattomissa tilaisuuksissa laulelmista musikaalisävelmiin ja kirkkokonserteista tarvittaessa aina rokkiin saakka. Siinä, missä Pentti Hietanen on lyömätön, monipuolinen laulaja, Heini Kivimäki-Hietanen pianotaiteilija, taitava säestäjä ja laulunopettaja sekä tyttäret Iina ja Roosa todella monipuolisia musiikin taitajia, ei ihme, että Hietasen perhe on kysytty esiintyjänelikko ja viihdyttäjä melkein missä tahansa.

Kvartetin koostumusta oli odotettu kauan. Lopulta Iina putkahti maailmaan 1992 ja Roosa kolme vuotta myöhemmin. Tyttärien musiikkikoulutus alkoi mukavissa merkeissä jo pienenä; Pentti Hietanen sai koelaulun perusteella Tonyn osan Salzburgissa esitetyssä West Side Storyssa.

–Saksankieliset puherepliikit opeteltiin tunnollisesti, sanovat Heini ja Pentti. Muutaman kuukauden pesti Itävallassa oli musiikin korkeakoulu. Ensin olin paikalla yksin, sitten, erään loman jälkeen sain perheen mukaani alppien katveeseen. Salzach-joenvarren aika jäi lähtemättömästi mieleen. Kari Lumikerokin kävi vierailulla, samoin tuottajani Juha Tikka, joka oli juuri tuottanut ensimmäisen albumini.

West Side Storya seurasi Helsingin kaupunginteatterissa Les Miserablesin Jean Valjeanin osa. –Otin sen niin syvällisesti, että en aina tiennyt olenko Jean Valjean vai Pentti Hietanen. Operetteja riitti myöhempiinkin vuosiin. Nykyisin kaikki tuntevat koko perhe Hietasen, joka laulaa ja soittaa suvereenisti niin kirkoissa kuin konserttisaleissakin.

Yrittäjä on aina yrittäjä

Tämän vuosituhannen alkupuolella oltiin myymässä Rantawirkkulan tilaa, jonka rannassa katselee Vesijärveä suuri, näyttävä edustussauna. Hietaset ajattelivat, että yleisötilaisuudet ja musiikkiesitykset voisi yhdistää. Saunavieraat saattaisivat pitää musiikillisesta mausteesta löylyjen lomassa. Niinpä neuvottelujen jälkeen kauppa syntyikin – hiukan remonttia, ja sitten vain puita pesään. Yhdessä harjoiteltiin saunojien viihdytystä, myöhemmin mukaan tulivat myös tytöt, loistavat laulajat geeniperimän armosta.

Perjantaina, 13. maaliskuuta 2020 katsoi sitten Covid -19, että saunominen loppuu nyt, ja keikoille ei lähdetä. Yhtäkkiä niin supisuomalainen komea sauna Vesijärven rannalla kuin keikatkin ympäri Suomea olivat mennyttä aikaa. Kaikki loppui kuin seinään.

– Kalenteri oli koko keväälle melko täynnä, Heini sanoo. Sitten alkoi puhelin soida, eikä sen ääni koskaan ole ollut yhtä pahaenteinen: likimain jokainen soitto oli keikan tai tilaisuuden peruutus. Mitä nyt? Siinä olikin suuri kysymys purtavaksi monille muillekin yrittäjille. Kelan minimipäivärahat ja pienet valtiolta saadut koronatuet tulivat tutuiksi. Korvaamaton apu oli pankin vastaantulo lainojen lyhennyksissä.

Välillä on ollut lyhyitä aikoja, jolloin esiintymisiä ei ole peruttu. Viimeksi ”Tulisten tenorien ja suloisten sopraanojen” konserttisarja ennen joulua. Hietasen perhekin tai sen osa, on sentään nähty ja kuultu marraskuussa Loviisassa, Kangasala-talossa, Imatralla, Turussa, Ruovedellä, Hämeenlinnassa ja Helsingissä. Mutta, mutta …kun ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu huomenna. Kalenterin sivuilla on lyijykynämerkintöjä, joiden perässä on suuri kysymysmerkki. Tulevaisuutta emme tiedä, mutta periksi ei anneta.

Toivo elää kuitenkin

Samaan aikaan kun televisio ilmoittaa päivittäin yhä suuremmista tartuntamääristä, on sentään pientä valon pilkahdusta havaittavissa: potentiaalisten konserttivarausten lisäksi parinkymmenen hengen lauteille on tulossa joitakin ryhmiä –ellei niitäkin sitten peruta.

Joka tapauksessa Hietaset toivovat, että saavat taas työntää rannassa viisi tuntia halkoja kiukaan alle niin, että Aitokiukaan valtava kivimassa antaa yleisölle parastaan. Samalla on mukava avata ääntä iltaa varten. Heini valmistautuu kotona, hiukan ylempänä rinteessä. Joskus tarvitaan tyttäriäkin. Iina tulee läheltä, hän on kauneusalan yrittäjä Kangasalla, Roosa puolestaan suhauttaa Mäntästä yhteiseltä työmaalta kihlattunsa kanssa.

Edustussauna odottaa. Kuuluisa Vesijärvi lepää jäälakeutena, pian taas hiljaa keinuen, kuten Topelius sanoi. Valtava kiuas lämpiää, pitopalvelu tuo tavaraa takaovesta, pääovesta tulevat aikanaan vieraat suureen, viihtyisään saunatilaan, jonka oleskelualueen keskelle on rakennettu kuin kruunuksi mestarillisesti tehty, kuparinen takka. Löylyhuoneeseen mahtuu parikymmentä henkeä kerralla Aitokiukaan lämpimään syleilyyn, ranta on halukkaille vieressä, pyyhkeet järjestyksessä ja tarvittaessa ruoka pöydässä. Ja sitten: huippuluokan elävä musiikkiesitys. Mitä muutakaan voi odottaa ooppera- ja operettitähdeltä, pianotaiteilijalta ja kahdelta nykypäivän erinomaiselta viihdelaulajalta! Saunojat ovat raukeita ja tyytyväisiä. Jos tämä rutto sallii.

Kuvat: Tiia Ennala, Juhani Vahtokari ja Hietasten kotiarkisto

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä 1.2.2022