Yrjö Reinikaisen selviytymistarina: Kahden konkurssin kautta uuteen nousuun

Hämeenlinnalainen Yrjö Reinikainen on ollut yrittäjä koko ikänsä. Parikymppisenä hän pyöritti viihdetoimistoa ja keikkabussivuokraamoa. Sen jälkeen tuli yhden miehen vesisuodatintehtaana aloittanut Finn-Mayrei Oy. Idea on Reinikaisen autokorjaajaystävän, mutta koska tämä on luonteeltaan niin lennokas, ettei valmiutta tekemiseen ole, loogiseen ajatteluun paremmin pystyvä Reinikainen hoitaa kokoonpanon. Tilatut komponentit muuttuvat konepuusepän koulua käyneen käsittelyssä valmiiksi sinisiksi vesisuodattimiksi suoraan kotitalouksien hanoihin kiinnitettäväksi.

– Enhän minä ollut edes omalla alallani. Halusin autopuolelle, mutta siellä ei ollut tilaa, Reinikainen muistelee.
Hänen mielestään tietotaito ja erityisosaaminen eivät sellaisenaan riitä yrittäjäksi ryhtymiseen. Yrittäjyys on elämäntapa.

Tuotevalikoima laajenee erilaisiin muovituotteisiin. Tehdas tuottaa enemmän kuin miljoona erilaista muovituotetta päivässä, aivan pienenpienistä purkeista lumikolaan asti. Nykyisinkin myytävät kevytkola ja lastenkola ovat ensin olleet Reinikaisen käsialaa.

Seuraava bisnes odottaa 1980-luvulla. Uudet edulliset nauhurit ja toistolaitteet tarjoavat kuluttajille mahdollisuuden tallentaa suosikkiohjelmiaan televisiosta. Laitevalmistajat käyvät sotaa tallennusstandardista. Reinikainen tajuaa mitä on tekeillä ja muovien asiantuntijana keksii aloittaa VHS-kasettien valmistuksen. Reinikainen saa kumppanikseen menestyneet yrittäjät, ravintoloitsija Markku Roihan ja formulakuski Keke Rosbergin kanssa kilpaa ajaneen Mika Arpiaisen.

Kriisi iskee

Reinikainen, Roiha ja Arpiainen tekevät kannattavuuslaskelmat ja tarkistavat, ettei näköpiirissä ole lakeja tai muita olosuhdemuutoksia, jotka vaarantaisivat kasettien valmistuksen. He tapaavat hallituksen toisen valtiovarainministeri Pekka Vennamon (smp.), joka vakuuttaa, ettei minkäänlaista kasettiveroa tule.

Äkkiä putoaa pommi: Opetusministeri Kaarina Suonio suunnittelee VHS-kasetille tekijänoikeusmaksua. Neljä vuotta tehtaan käynnistämisestä Scandexa on niin vaikeassa kriisissä, että Arpiainen ja Reinikainen tekevät päätöksen: tehdas viedään sellaiseen maahan, jossa kustannukset voidaan laskea riittävälle tasolle. Matka Unkariin tuottaa etsintöjen jälkeen tulosta. Kolme kuukautta kumppanin löytymisestä Reinikaisen pöydällä on paperi, jonka perusteella Scandexa sijoittaa Unkarin tehtaaseen 1,2 miljoonaa markkaa, ja kumppani 800 000 markkaa.

Seuraavana siirtona Reinikainen siirtää kasettien kotelotuotannon Viroon vuonna 1989. Hän toteuttaa myös muita yritysjärjestelyjä.

– Yrittäjän on nähtävä viiden–kymmenen vuoden päähän tulevaisuuteen ja varauduttava eri tilanteisiin, hän tietää.
Ruotsissa toimii Scandexasta irrotettu yhtiö, joka on länsinaapurin merkittävin kasettien ja koteloiden myyjä.
Suomessa Reinikainen on perustanut Scandexan rinnalle yhtiön nimeltä National Tape Company, NTC, joka tekee pelkkää ostoa ja myyntiä. Myynnin arvo nousee parhaimmillaan lähes 10 miljoonaan.
Kaikkien muiden toiminta on kannattavaa, paitsi konkurssiin menneen Scandexan.

Vankeustuomio vie lähes kaiken

Reinikainen ei vielä tiedä, että samaan aikaan Teosto etsii tilaisuutta laittaa hänet vastuuseen saamatta jääneestä hyödystä. NTC saa veromätkyjä kuusi miljoonaa markkaa.

Mätkyjen mukana tulee syyte verorikoksesta. Alkaa kymmenen vuotta kestävä oikeussalidraama. Reinikaista avustavat lakimiehet osoittavat syytteen vääräksi. Verottaja ja Reinikainen tapaavat uudelleen hovioikeudessa, johon käräjäoikeuden päätöksestä on valitettu.

Ulosottomies putsaa Reinikaisen niin perin pohjin kuin mahdollista. Teosto ja verottaja ovat hakeneet miehen henkilökohtaiseen konkurssiin. Kaikki menee rannekellosta kesämökkiin asti. Kotitaloakin koitetaan viedä, mutta se onnistutaan pitämään, sillä Reinikaisen vaimo omistaa siitä puolet.

– Perhe on kasassa, ja siitä olen kiitollinen, aviomies ja kolmen aikuistuneen lapsen isä sanoo.
Sijoitus Viron kiinteistöön osoittautuu kaukaa viisaaksi. Kun Reinikainen aikanaan myy sen linnatuomion jälkeen, hän pääsee taas jaloilleen.

Tänään tallennustuotteiden perintöä jatkaa City Plus. Yritys ei tosin valmista enää mitään, vaan harjoittaa maahantuontia ja tukkukauppaa. VHS-kasetit ovat vaihtuneet DVD-kiekkoihin, tulostintarvikkeisiin ja esityslaitteisiin.
Yrityksen pääkonttori sijaitsee Hämeenlinnassa, hieman ironisesti entisellä puusepänverstaalla. Helsingissä olevaa myyntikonttoria vetää toinen Reinikaisen pojista.

LUE Yrjö Reinikaisen koko tarina Yrittäjä-lehdestä.

Tilaa Yrittäjä-lehti tästä.

TEKSTI Juhani Ojalehto, KUVAT Juha Tanhua